Kuulumisia

Huugon trimmaus valitettavasti peruuntui tältä päivältä, saas nähdä koska saa uuden ajan. Onneksi nyt on luvattu vähän viileämpää ja sateisempaa, niin ei sesuparka ihan läkähdy. Harmi, että en tiedä täällä Oulunsalossa sellaista paikkaa, missä koiria saisi käyttää uimassa, olisi voinut kokeilla tykkääkö Huugo siitä. Epäilen kyllä vahvasti, että se ei taskujaan veteen laita, kun ei tykkää edes kuralammikoista, heh. Kainalossa ollut patti on onneksi jo kokonaan hävinnyt, eikä antibioottikaan aiheuttanut mitään vaivoja. Muutenkin Huugo on ollut terveenä, ensimmäiset hampaatkin on saatu lähtemään. Taas vaihteeksi on meillä ollut meneillään ruoan vaihto, tällä kertaa Royal Caninista kasvattajan suosittelemaan Eukanubaan. Vielä ainakaan ei mitään negatiivista ole tullut ruoan kanssa, toisaalta tämä onkin ensimmäinen päivä, kun Huugo syö pelkkää Eukanubaa. Toivotaan, että ruoka sopii, niin on Huugon ruoassakin vähän vaihtelua kun voi välillä syöttää eri ruokia. Vielä ei olla uskallettu Huugolle paljon antaa "ihmisten" ruokaa, ettei vatsa menisi sekaisin. Toki vähän makupaloja on saattanut itsellä ja muilla "vahingossa" sille tipahtaa... Kurkun syönti oli kyllä sellainen näky, että jo ihan huvin vuoksi sitä voi sille antaa. Se kun oli niin kauhean liukasta, että tippui jatkuvasti kielen päältä lattialle (tai siis Huugon tapauksessa partaan roikkumaan). Sitten se kummissaan yritti etsiä kadonnutta kurkkua. Juusto on kyllä ehdoton lempparinami, mutta sitä ei koiralle uskalla paljon syöttää. Uskallettiin jopa laittaa loputkin matot lattiaan viikonlopulla. Olohuoneen nukkamatto onkin ollut Huugon lemppari, se ei enää nuku päivisin häkissään vaan matolla. Nytkin se on haudannut kuononsa syvälle maton uumeniin ja vetelee unta palloon. Se on kyllä jo niin sisäsiisti, että ei ole pelkoa mattojen likaantumisesta. Varsinkaan yksinollessaan sillä ei ole koskaan sattunut vahinkoa, ja kun itse on kotona, sitä kerkeää käyttämään ulkona tarpeeksi usein. Eilen aamulla se jopa herätti minut kesken unien viemään sen ulos, eiköhän se pikkuhiljaa opi pyytämään päivisinkin.

Kesänäyttelyiden lähestyessä

Päivitetääs taas pitkästä aikaa blogiakin. Touhua riittää pennelin kanssa niin paljon, että ei juuri kerkeä istuskella tietokoneella. Nyt häkistä kuuluu syvä kuorsaus, joten hetki liikenee kirjoitteluunkin. Huugo on muutenkin nyt ollut aika uninen, syy lienee antibioottikuurissa, jonka se sai. Luultavasti punkki tai muu ötökkä oli sitä pistänyt kainaloon, johon nousi isohko patti, joten eläinlääkäri määräsi viikon kuurin varan vuoksi. Patti onkin nyt alkanut laskea, joten syytä huoleen ei ole. Lääkken antaminen oli aluksi hieman hankalaa, en uskonut, että se ruoan seassa sitä huomaamattaan söisi, niin yritin sen sille väkisin syöttää. Tämähän ei pojulle sopinut, vaan meni taisteluksi :D Lopulta luovutin ja sekoitin pillerin pilkottuna nappuloihin, ja hyvin katosi ruoan mukana. Vielä nyt parin päivän lääkkeenoton jälkeenkään se ei ole lääkettä ruoan seasta syljeskellyt pois. Pitänee muistaa jatkossakin, että paras tapa on sotkea lääke pehmeämpään ruokaan.

Näyttelykurssilla ollaan nyt käyty pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla Huugoa kiinnosti enemmän aivan kaikki muu, kuin minä, joten hommasta ei menannut tulla mitään. Varsinkaan juoksemaan Huugo ei olisi mitenkään malttanut alkaa. Vaikeutta hommaan lisäsi se, että harjoitukset pidetään sisähallissa, jossa on kokolattiamatto. Mattoonhan on aikojen saatossa jäänyt todella paljon herkullisia hajuja, jotka lyhytjalkaisen koiran nokkaan nousevat. Seisominen ja tuomarin koiran rakenteen tutkiminen sujui kuitenkin heti ensimmäisellä kerralla parhaiten koko porukasta. Toisella kerralla Huugo malttoi jo juostakin hyvin namin perässä. Ja mikä tärkeintä, itse on saanut paljon hyviä vinkkejä näyttelyitä varten, tunneilla on käyty läpi paljon teoriaakin ja sitä, miten näyttelyissä toimitaan. Tänään oli viimeinen kerta kurssilla, onneksi ohjaaja oli löytänyt pöydän, jolla Huugoa sai seisottaa. Hyvinhän se menikin, kotonakin seisominen sujuu parhaiten nimenomaan pöydällä.

Näyttelykurssilta saatuja oppeja ei olla Huugon kanssa vielä kokeiltu käytännössä. Helatorstaina kävimme Limingassa Pohjois-Suomen snautseri-pinseri harrastajien järjestämässä mätsärissä, mutta kehään asti emme vielä uskaltaneet. Huugo on vähän liian täpinöissään aina kun pääsee "ihmisten ilmoille", se on vähän liian tottumaton muihin ulkona liikkujiin. Siitä on tullut maalaiskoira :D Tavoitteena nyt olisikin totuttaa se enemmän ulkona muihinkin liikkujiin, eli pitää pakata se autoon ja ajella jonnekin vilkkaammalle seudulle lenkille :D Hauskinta näissä mätsäreissä oli pikkutyttö, jolla oli samanlainen ja samanvärinenkin käppänätyttö, mutta joka kyseli Huugon rotua :D Samoin toinen kyseli, onko Huugo jo vanhus kun niin varovasti liikkuu.. Herra Huugo vaan oli niin touhuissaan, ettei olisi millään viitsinyt seurata minua.

Tuolta löytyy kuvia Helatorstain mätsäreistä, Huugokin on muutamaan kuvaan sattunut:
Limingan mätsärit

Huugo poseeraa uusissa valjaissa

Jossain vaiheessa kesällä pitäisi ainakin mätsäreissä päästä käymään, virallisten näyttelyiden kanssa menee luultavasti ainakin pitkälle syksyyn. Huugo kasvaa vieläkin niin hitaasti, että ei ole kesällä varmaan tarpeeksi kehittynyt kehään. Turkistakaan kun ei tiedä, millainen siitä lopulta tulee, nyt vaikuttaa kyllä hyvälaatuiselta. Ensi viikolla Huugo pääsee trimmiin, jonka jälkeen näkee sitä rakennettakin paremmin. Ja väri saisi muuttua vielä asteen mustemmaksi. Mutta kaikki aikanaan, Huugo on kuitenkin vasta vajaa 5kk, joten kiirettä ei vielä ole. Ja ei se maailma siihen kaadu, vaikka siitä ei muotovaliota leivottaisikaan, pääasiassa koira on kuitenkin seuraksi otettu.