Haastelua

1. Millä perusteella valitsit koirasi, mikäli sinulla oli mahdollisuus valita?

Huugo valittiin pentueesta sillä perusteella, että se vaikutti pentueen lupaavimmalta urokselta näyttelyiden suhteen. Huugon veljen hännänpäästä oli emä raapaissut vahingossa latvan pois, ja v-mäinen tuomari saattapi sellaisesta rokottaa ell-lausunnoista huolimatta (kun se hännän typistäminen näillä on kiellettyä). Ja Huugolla oli kaikkein karkein karva. Rölli valittiin tasan sen takia, että se nyt sattui olemaan ainoa poika pentueessa :D

2. Entä koirasi kasvattajan?

Kasvattaja löytyi eräänä joulukuisena päivänä, kun töissä sattui olemaan hiljaista. Selailin ajankuluksi käppänäliiton pentuvälityssivustoa, ja sieltä löysin tien kennel Nimare'sin sivuille ja tykkäsin lukemastani. Erityisesti viehätti kennelin pienuus ja se, että se oli kohtuullisen matkan päässä Oulusta. Lisäksi sinne odotettiin musta-hopeita käppänävauvoja syntyväksi. Ja Röllin kohdallahan kasvattajaa ei varsinaisesti valittu, kun Rölli oli "takuukorjaus" :D

3. Kuvaile tyypillistä päivääsi koirasi kanssa.

Aamulla Rölli tulee herättelemään viimeistään puoli kahdeksan maissa, se hyppää sängyn reunalle kurkkimaan, eikö joku jo veisi ulos. Ylöspääsemisen jälkeen Huugo täytyy vielä kalastaa häkin uumenista, se kun tahtoisi nukkua pitkään, eikä ymmärrä miksi tuo pikku touho haluaa nousta ennen aurinkoa :D Vielä ennen pissalle menoa laitetaan Röllin nappulat turpoamaan ja sitten ulos. Ulkoilun jälkeen ruokitaan koirat. Ruoan jälkeen uudestaan ulos ja sitten ansaittu ruokalepo ;) Emännän aamusta riippuen pojat lepäävät joko sohvalla kainalossa tai omassa häkissään. Ja jos emäntä lähtee kouluun aamulla, Rölli pääsee ennen ruokaa pitemmälle lenkille.  Koulun jälkeen pojat pääsevät pissalle taas, ja riipuen vähän ajankohdasta saavat taas ruokaa. Ruoan annetaan laskeutua jonkun aikaa, ja sitten Rölli pääsee lenkille. Röllin lenkin jälkeen Huugo pääsee omalle lenkilleen. Illasta pentusen kanssa puuhaillaan mitä milloinkin; Rölliä opetetaan pöydälle tai muuten opetellaan uusia taitoja, Huugokin harjataan, tai sitten vaan makoillaan sohvalla. Iltapalan jälkeen pojat yleensä rauhoittuvat yöunille. Tämän lisäksi Rölli toki kerkeää touhuamaan kaikenlaisia tuhmuuksia lakkaamatta, ja sitä saa olla komentamassa pois kielletyistä touhuista :D

4. Tunnetko löytäneesi oman rotusi vai vieläkö etsintä jatkuu - miksi ja mitä kautta siihen päädyit?

Kyllä käppänä on meille se sopiva rotu, vaikka minulle kelpais melkein mikä rotu tahansa :D Koiraa valitessa meinasi isännän kanssa tulla melkoisia ristiriitoja. Isäntä halusi koiran mikä olisi pieni, rauhallinen ja vähän karvoittava.  Minä halusin ison, pörröisen ja touhukkaan. Käppänä on aika hyvä kompromissi, eikö? :D Tosissaan puhuen itse en ole keksinyt montaa koiraa, mitä en missään nimessä itselle ottaisi, joten käppänä kelpasi siinä missä mikä tahansa muukin. Ja kun koirista ei varsinaisesti ollut suurta kokemusta, oli vaikeaa sanoa mikä rotu itselle sopii. Isäntä oli aikaisemmin tutustunut muutamaan käppänään, ja ollut ihastunut niiden luonteeseen ja helppoon hoitoon (?), joten sellainen meille valittiin. Päivääkään en ole rodun valintaa katunut, joka päivä tuntuu enemmän ja enemmän siltä, että tämä on meille sopiva rotu. Tosin voi olla, että yritän saada tuon isännän huolimaan meille vielä joskus ihan "oikean" snautserinkin :D

5. Rajoittaako koirasi jollain tavalla elämääsi?

Tottakai rajoittaa. Aamuisin ei saa nukkua niin pitkään kuin haluaa, iltaisin ei voi lusmuilla kylillä niin pitkään kuin haluaa, sateella ei voi kääriytyä tiukemmin vilttiin ja lomalle ei voi lähteä kovin extempore- meiningillä. Mutta toisaalta, eiköhän nuo kaikki asiat voi laskea niiksi hyviksi asioiksi, mitä koirat omistajilleen tuottaa ;) Päivääkään en ilman koiria enää haluaisi viettää, kyllä ne antaa paljon enemmän kuin ottaa.

6. Onko koiraharrastuksessa jotain (ajatusmaailmaa, uskomusta, stereotypiaa, käytäntöä....) jonka haluaisit muuttaa?

Ei kyllä ole varsinaisesti itsellä tullut vastaan mitään, mistä kovin olisi karvat nousseet pystyyn. Ihan yleisesti ehkä se, että joillakin ihmisillä tahtoo mennä asiat liian pitkälle, treenataan pipo aivan liian kireällä niin, että tekeminen ei ole enää mukavaa itselle eikä koiralle. Koira on kuitenkin elävä otus, mikä on pakko ottaa huomioon mitä tahansa treenattaessa ja kilpaillessa, aina ei onnistu eikä siitä saa koiralle hermostua. Tottakai koiralta saa vaatia huippusuorituksia ja saa tähdätä huipulle, mutta oman tai koiran jaksamisen kustannuksella niin ei vaan voi tehdä.

7. Oletko huomannut yhtäläisyyksiä itsesi ja muiden samaa rotua harrastavien ihmisten välillä, ts. päätyykö tietyn rotuinen koira tietynlaisille ihmisille?

En kyllä tätä allekirjoita ihan kokonaan, toki jossain määrin varmasti pitääkin paikkaansa. Tietyt rodut kun on kehitetty tiettyyn tarkoitukseen, niin toki tietynlaiset ihmiset niitä ottavat, esimerkkinä erilaiset metsästyskoirat tai palveluskoirat. Seurakoirat, joihin itse ainakin luen käppänätkin, taas jakautuvat laajemmalle omistajakunnalle, joiden välillä voi olla suuriakin eroja. Nämäkin on toki aika yleistetysti vedettyjä johtopäätöksiä. Toki seurakoiran kanssakin voi harrastaa ja sitä voidaan käyttää ammattikäytössäkin, muistan jostain lukeneeni chihuahuaa käytettävän huumekoirana jonkun maan tullissakin! Ja toisaalta taas metsästys- ja palveluskoiria otetaan yhä enemmän ihan vaan kotikoiriksikin.

8. Mitä mieltä olet roturisteytyksistä?

Roturisteytyket ovat tärkeitä silloin, kun niillä edistetään ensisijaisesti rodun terveyttä ja laajenneteaan ahtaaksi käynyttä geenipoolia. Roturisteytyksissäkin täytyy kuitenkin pitää mielessä rodun alkuperäinen tarkoitus, eikä siihen tule ryhtyä aivan heppoisin perustain (tyyliin saadaan rotuun uusi kiva värimuunnos). Roturisteytykset on aina vaikeita kysymyksiä, ja itse en lähde siihen sen kummemmim perehtymään, kun tarkoitus ei ainakaan lähivuosina ole alkaa kasvattajaksi.

9. Jalostuksellisesta näkökulmasta pohdittuna, onko koirasi rodussa jotain pielessä?

Itse pidän käppänää melko terveenä rotuna, vaikka itsellä sattuukin olemaan sairas yksilö. Käppänä ei kärsi yleisesti ottaen ruuminrakenteestaan miltään osin, eikä siinä esiinny perinnöllisiä sairauksia suurissa määrin. Itse en ole kovin tarkkaan rodun jalostukseen perehtynyt, mutta ainakin omasta mielestäni käppänä geenipoolikaan ei Suomessa ola mahdottoman suppea. Täysin tervettä rotua, missä ei esiintyisi mitään perinnöllisiä sairauksia ei ole eikä tule, mutta siihen nähden käppänöiden kanssa ollaan ihan hyvällä tolalla.

10. Miten kaikki sai alkunsa - onko innostus koiriin ollut aina olemassa vai syttynyt pikkuhiljaa?

Meillä on lähes aina ollut perheessä koira. Joko kotona tai sitten vähintäänkin lähisuvussa, jolloin olen päässyt mukaan koiran kanssa touhuamiseen aina. Ensimmäistä oikeasti omaa koiraa jouduin odottelemaan muutaman vuoden, kun itse en sellaista halunnut ahtaaseen kaksioon saati solukämppään ottaa. Heti kun pääsimme muuttamaan omaan taloon, ja se saatiin siihen kuntoon, että sinne voi koiria päästää, alkoi oman koiran haku. Huugo muutti meille ennen kuin taloa oltiin edes vuotta omistettu.

11. Koiramaisia tulevaisuudenhaaveita?

Kerätä koko värisarja tai kokosarja, heh. Noh, nyt olen kyllä päättänyt, että yhtään pentua ei tähän taloon tule ainakaan pariin kolmeen vuoteen, mutta varmasti meillä koir(i)a tulee aina olemaan. Ja toki aina siellä syvällä alitajunnassa elää pieni haave omasta pentueesta, mutta vielä luultavasti vuosiin ei sellaiseen riitä aika eikä tietämys, mutta ehkä joskus :)

+Bonus 12. Kuvitellaan, että olet harkitsemassa koiranottoa. Mihin kiinnität huomiota kasvattajaa/sopivaa pentuetta etsiessä, ja millainen olisi unelmayhdistelmä?

Aluksi pitäisi varmaan päättää koiran rotu ja mahdollisesti väri ;) Itse valitsen kasvattajan melko mutu-tuntumalla, ehkä siihen voisi käyttää enemmän aikaa ja lukea kaikenmaailman sukutauluja, mutta en vielä ole niin hurahtanut tähän koiratouhuun. Minulle pääasia on, että pennut vaikuttaa terveiltä ja hyvinvoivilta. Eli jos nyt oletetaan, että olisin ottamassa kolmatta käppänää, kysyisin ensimmäiseksi suosituksia poikien kasvattajalta, jos hänellä itsellään ei sattuisi olemaan pentuja tulossa tai haluaisin sellaisen värin, jota hän ei kasvata. Jos ei muuten, niin etsisin kasvattajaa käppänäkerhon nettisivuilta. Ennen varsinaista päätöstä pennun ostosta tahdon käydä pentuja katsomassa. Siitä syystä pentu olisi hyvä saada mielellään Oulun lähistöltä, mutta kyllä voisin käydä pentua katsomassa kauempanakin. Kun käy paikan päällä katsomassa, miten pennut elävät, saa parhaimman kuvan kasvattajasta ja hänen kasvatusmenetelmistään. Jos pennut voivat selvästi hyvin, teen lopullisen ostopäätöksen.
Unelmayhdstelmä mielestäni on se, että pennuilla on isä ja äiti ;) No ei, en tosiaan ole niin perehtynyt mihinkään sukukarttoihin yms. touhuun, luotan enemmän kasvattaja kykyyn valita sopivat vanhemmat. Toki mielellään niin, ettei kummallakaan vanhemmalla ole mitään periytyviä sairauksia yms. mutta en tosiaan niin tarkkaan mieti mitään karvanlaatuja ja luonteita.
Asia on tietenkin toinen sitten, jos itse joskus alkaisi koiria kasvattaa, silloin perehtyminen kaikkeen pitäisi olla paljon suurempaa ja syvällisempää.

Haaste saatiin Tenhon blogista, mutta ei me viitsitä sitä eteenpäin lähettää, ei siksi, että haaste olisi ollut ikävä, vaan lähinnä siksi, että me ei seurata niin montaa blogia, joissa tämä haaste jossain muodossaan ei olisi jo kiertänyt. Jokainen saakoon ottaa haasteen vastaan omin nokkinensa vanhoine kysymyksineen, jos siltä tuntuu ;)

Huugo tänään 1-vuotias!

Näin pieni se oli, kun se tänne muutti...

...ja näin suureksi herrasmieheksi se on kasvanut!

Kaikista murheista huolimatta Huugo pääsi tänään kunnioitettavaan yhden vuoden ikään, eikä vielä paina ikä jäsenissä! Eiköhän me saada vielä viettää useita syntymäpäiviä Huugon kanssa. Huugo kylläkin joutui samaan asemaan, kuin aika moni joulun aikaan syntynyt, eli synttärit vietettiin jo jouluaattona, Huugoa hemmoteltiin lohi-riisi -aterialla ja Joulupukki toi Huugolle ihanan krokon ja kasan Dentasticksejä :D Tänäänkin Huugoa on toki muistettu, poju sai nukkua päikkärit lempparipaikallaan, eli mamman kainalossa, ja sen jälkeen pääsi pikku kävelylle, kun kerrankin oli kaunis ilma ja kohtuullinen pakkanen. Ja eiköhän isäntäväen kinkunsyönnistä liikene taas Huugollekin pari maukasta läskinpalaa :D

P.S. Blogiin saadaan varmaan lähiaikoina vähän lisää päivityksiä, joulunaika on ollut niin kiireinen, ettei ole kerennyt koneella istua ja ennen joulua oli teknisiä ongelmia, kun netti ei pariin viikkoon toiminut, ja blogger ei halua toimia kunnolla Applen mööpeleiden kanssa...

Huugo sairastaa

Huugon suunnalta kuuluu taas huonompia uutisia. Tällä kertaa kyseessä on Huugon jalat tai oikeastaan laajemminkin koko kasvaminen. Huugo ei siis ole kehittynyt normaalisti koskaan, ja nyt se sai melko huonon tuomion uudelta lääkäriltä.

Huugo on ontunut toista etujalkaa jo pitkään, joten vein se Akuuttiin. Lääkäri totesi heti Huugon nähtyään, että kaikki ei sillä ole todellakaan kohdallaan, vaan sillä on isoja ongelmia. Lääkärissä Huugo ei ontunut, mutta lääkärin kanssa sovittiin, että otetaan etujaloista silti röntgenkuvat. Kuvista näki, että etujalat ja varsinkin nivelet ovat todella pahasti alikehittyneet tuon ikäiselle pennulle. Huugon kaikki kasvulinjat ovat vielä ihan auki, mikä altistaa sille, että nivelet eivät koskaan muodostu kunnollisiksi. Tästä voi seurata jatkuvia kipuja jalkoihin. Maksashuntti lisää ongelmaa siten, että Huugolle ei voi antaa juuri kipulääkkeitä. Tällä hetkellä Huugo saa keskushermostoon vaikuttavaa kipulääkettä, mikä poistuu munuaisten kautta elimistöstä. Koska lääke vaikuttaa hermostoon, sitä ei voi käyttää pitkäaikaisesti. (Lääkettä emme ole nyt Huugolle antaneetkaan, kun ei se juuri vaikuttanut, joten ei sitä kannata turhaan syöttää).

Syy Huugon kehityshäiriöön ei ole selvinnyt, luultavasti Huugolla ei erity kasvuhormonia normaaliin tapaan, mutta sen tutkiminen on käytännössä mahdotonta. Hoitoakaan tähän vaivaan ei ikävä kyllä ole, ainoastaan oireita voidaan lievittää. Vielä Huugo on ollut kohtuullisen reipas ja jaksanut touhuta Röllin kanssa. Myös lenkeillä Huugo on jaksanut käydä, mutta lenkit ovat lyhentyneet paljon viimeaikoina. Pitemmällä matkalla Huugo alkaa ontua, ja se pitää kantaa kotiin. Todennäköisesti kylmenevät ilmat vielä lisäävät ongelmaa. Huugolla onkin nyt uusi fleecehaalari, josta se tykkää vaikka onkin ainakin pari numeroa liian suuri.

Röllin tultua Huugon sairaus on tullut entistä enemmän selväksi. Rölli on nyt 13-viikkoisena isompi kuin Huugo, joka on siis n. 10 kk vanha. Lisäksi Röllin touhuilua seuratessa huomaa sen, että Huugo ei ole samalla tavalla juoksennellut koskaan eikä muutenkaan ole ollut niin koiranpentumainen koskaan. Luovutusiässä tosin Huugosta ei ole voinut tätä vielä nähdä, eli emme tietoisesti ole saaneet/ottaneet sairasta koiraa, eikä sinänsä ole jäänyt harmittamaan, että Huugo meille muutti. Joskus kaikki ei vaan mene niinkuin elokuvissa, eikä Huugon arvoa ole sairaus yhtään vähentänyt.

Huugon tilaa  on nyt seurattava päivittäin, toisinaan Huugo on tosi reippaalla tuulella ja juoksentelee ulkonakin Röllin perässä ja toisinaan taas ei jaksa innostua lenkkeilystä ollenkaan. Siitä on todella vaikea sanoa, onko se kuinka kipeä, mutta koska se vielä jaksaa toisinaan juosta ja hypelläkin vähän, se tuskin kärsii koko aikaa. Mutta tuskin Huugolla on enää vuosia edessä, vaikka maksakaan ei sitä vielä vaivaa.

Rölli puuhaa

Röllillä kävi viikonlipun ajan vieraita heti enemmän, kun äitini ja pikkuveljeni olivat meillä kyläilemässä koko viikonlopun ja sunnuntaina vielä siskoni ja tätini käväisi Rölliä katsomassa. Se onkin ollut ihan rättiväsynyt välillä, kun ei olisi millään malttanut laittaa nukkumaan, kun on pitänyt puuhastella. Muutenkin Rölli on oikea puuhapesä, aina hereillä ollessa pitää saada jotain puuhata. Ihan normaali koiranpentu siis :D Huugoon verrattuna tuntuu vaan, että virtaa on kuin pienessä kylässä tuossa pikku kirpussa.

Rölli on ominut kaikki Huugon lelut, lemppareita on pallo ja puruluut, joita Rölli nakertaa aina kun ei jaksa enää juosta pää kolmantena jalkana pitkin kämppää :D Rölli on Huugolle kovin kateellinen, aina kun Huugoa rapsuttelee, Röllin pitää tunkea väliin. Sama käy lelujen kanssa: kivoin olisi se, millä Huugo sattuu leikkimään. Välillä Rölli pitää ihan töniä pois, että Huugokin saa huomiota. Toisaalta tämä on reipastuttanut Huugoa ihan hirveästi, sen täytyy yrittää enemmän saadakseen huomiota. Poitsu pääsee taas portaat ihan helposti itse, eli tosiasiassa se on huijannut meitä ihmisiä pitkään kantamaan sitä paikasta toiseen. Saakin nyt tehdä enemmän itse, eikä aina olekaan joku avustamassa.

Huomenna minulla jatkuu taas koulu ja pennut jäävät oikeastaan ensimmäistä kertaa pitkäksi ajaksi kahdestaan kotiin. Lauantaina ne opettelivat vähän enemmän, ja ainoa tuhon kohde oli tietokonetuolin alla ollut matto, mihin Rölli oli nakertanut reiän :D Saa nähdä, mitä se keksii, kun joutuu työpäivän ajan olemaan kahden Huugon kanssa. Onneksi Huugo opettaa Röllille, että silloin on hyvä nukkua, kun kukaan ei häiritse :D Aluksi oli tarkoitus laittaa Rölli kylpyhuoneeseen pitempien yksinolojen ajaksi ainakin näin alkuun, ettei se saisi tuhoa aikaiseksi, mutta yhden kauppareissun aikana mieli muuttui. Rölli näet jätettiin kylppäriin rauhoittumaan, mutta kotiin palatessamme se odotteli häntä heiluen ulko-oven takana. Oli päässyt itse karkuum kylppäristä, vaikka kahva on melko korkealla. Esimerkiksi sohvalle Rölli ei pääse hyppäämään vaikka se on matalammalla kuin kylppärin kahva. Joka tapauksessa Rölliä on turha lukita mihinkään, kun se pääsee itse vapauteen, huonolla tuurilla vaan loukkaa itsensä yrittäessään paeta.

Ulkona Rölli on tosi reipas, ja hihnassa kävelyn alkeet alkaa olla aika hyvin hallussa. Rölli jaksaa minun mielestä tosi pitkiä lenkkejä jo, ja se jaksaa juosta paljon pidemmälle kuin minä. Yhteislenkit Huugon kanssa ovat kyllä melko haasteellisia. Huugon tahti on niin hidas, että Rölli kerkeää kyllästyä ja kylmettyä ja toisaalta Huugo ei seuraa, jos muut menee liian kauas. Onneksi tuossa meidän tiellä ei ole muuta liikennettä, niin voi Röllille heitellä lelua niin, että se saa juosta enemmän samalla kun Huugo löntystelee menemään.

Loppuun vielä video Rölliä kauheasti kauhistuttaneesta lelusta:

Kuvasaastetta

Röllillekin tehtiin oma takki, vähän eri ohjeella kuin Huugolle, että pysyy päällä. Kaula-aukko on kiinteä ja mahalenkki menee mahan alta selän päälle kiinni. Yllättävän hyvin Rölli jopa sietää takkiaan, samoin kuin kaulapantaakin.

Meillä asuu nykyään tällaisia kyborgikoiria :D

Kyborgi-Huugo on saanut saaliin, (Rölli on edelleen hengissä :D)

Osaa ne pojat nukkua nätistikin :) Huomaa tosin Röllin hivenen epämukavan näköinen asento, kun pitää saada nukkua samalla tavalla kuin Huugo :D

Totuttelua kahden koiranpennun kanssa elämiseen

Pikkuhiljaa alkaa arki asettua kohdilleen pentusten kanssa. Pojat tulevat hyvin juttuun keskenään ja Huugo on onneksi oppinut sanomaan Röllille ihan kunnolla kun menee touhu ihan liian villiksi. Röllikin alkaa pikkuhiljaa oppia talon tavoille, vaikka välillä tuntuu, että korvat on sillä vaan koristeena. Toisaalta ei noin pieneltä voi täydellistä tottelevaisuutta missään nimessä odottaakaan, eihän Huugokaan vieläkään läheskään aina tottele. Mutta melko itsepäisiä kavereita nuo molemmat tahtoo olla :D

Rölli on sopeutunut uuteen kotiin tosi hyvin. Yhtään se ei itkenyt eka yönäkään, kömpi vain Huugon kainaloon nukkumaan illalla ja heräsi aamulla. Kerran Huugo sille rähähti yön aikana, oli vissiin tiellä kun herra yritti kylkeä kääntää :D Eilen Röllillä oli kyllä selvästi enemmän äiskä-koiraa ikävä, se yritti joka välissä käydä kurkkimassa Huugon mahan alle, että eikö siltä tissiä löytyisi. Mutta kaikenkaikkiaan Huugosta on selvästi ollut Röllille hirveästi turvaa ja iloa, kun ei tarvitse olla yksinään.

Ruoka Röllille kyllä maistuu :D Oma kuppi kun tyhjenee, pitää yrittää jatkaa Huugon kupilta. Rölli pitääkin kantaa heti ruoan jälkeen ulos, että Huugo saa syödä rauhassa loppuun. Muuten saisivat setviä asiansa ruokakupeillakin itse, mutta Huugo saa lääkkensä ruoan seassa, niin en uskalla Rölliä siihen päästää, ettei se saa syötyä lääkkeitä. Huugo kun sai nyt kipulääkekuurinkin kun sen jalat ovat olleet vähän kipeät. Tämä johtuu kuulemma siitä, että Huugon luut ja nivelet ovat niin alikehittyneet. Nyt katsotaan kuinka kauan se pärjää lääkkeiden ja laihdutuskuurin avulla, mutta lääkäri ei ollut kovin toiveikas, todennäköisesti vaivat vaan pahenevat.

Mutta muuten Huugo on kyllä reipastunut hirveästi Röllin kanssa, se koettaa juoksennella Röllin perässä ja haastaa sitä itsekin leikkiin. Ja Rölli seuraa Huugoa ja oppii siltä uusia tapoja koko ajan. Kopassakin sen pitää saada roikottaa päätä samanlailla reunan yli kuin Huugokin, vaikka Rölli on niin pieni, että sen niska taipuu tosi epämiellyttävän näköiseen asentoon. Mutta kun Huugokin niin minäkin, Rölli tuumaa. Pikkuhiljaa Rölliä on alettu jo totuttaa mm. pöydällä oloon ja hoitotoimenpiteisiin, tänään vielä pitäisi saada siltä tassukarvat leikattua, mutta sakset ja Rölli samassa lausessa kuulostaa jo vaaralliselta :D Mutta Rölli on kyllä tosi kiltti koira, että eiköhän se onnistu. Pantaankin Rölli tottui heti, vähän välillä pitää kynsiä sitä, mutta ei muuten välitä siitä eikä hihnasta juurikaan.

Rölli saapui!

Tänään vihdoinkin saatiin hakea Rölli kotiin! Matka sujui oikein mukavasti, kun hoksattiin heti aluksi laittaa molemmat pojat häkkiin matkustamaan. Huugo vähän aluksi ihmetteli, että mikä tämä juttu nyt on, kun on vähemmän tilaa häkissä, mutta tyytyi nopeasti kohtaloonsa. Loppumatka sujuikin oikein leppoisasti molempien nukkuessa:

Puolessa matkaa pysähdyttiin pissatauolle, ja Rölli kerkesi jo hurmaamaan pari samalla huoltsikalla asioinutta naisihmistä :D Huugo kyllä niihin enemmän ihastui, oli lähteä heidän matkaan :D Kotiin kuitenkin päästiin ihan hyvin. Loppumatka soratietä pitkin oli Röllille vähän pelottavampi juttu, se kaivautui ihan kokonaan Huugon kainaloon turvaan, olivat kyllä niin hellyyttävä pari <3

Kotonakin pojat ovat tulleet hyvin toimeen keskenään, Huugo vähän väsähti nopeammin kuin touho-Rölli, mutta nyt jo unet maittaa samassa kopassa:

Mietteitä koiranomistuksesta

Täällä odotellaan jo innokaana uuden tulokkaan saapumista, mikä on ssaanut minutkin miettimään koiranomistajuuden iloja ja suruja. Paljon on myös tullut mietittyä sellaisia asioita, jotka Huugon kanssa on mennyt tavalla tai toisella pieleen, ja joita ei ole tarkoitus toistaa uuden pennun kanssa. Tässä muutama eritelty kohta, joita pyrimme välttämään Röllin kanssa.

1. Huugon tällä hetkellä pahin tapa on räyhätä hihnassa kaikille ohikulkijoille. Syy tähän on selkeä: Huugo ei ole yhtään tottunut muihin tielläliikkujiin. Pienempänä Huugolle riitti vallan mainiosti lyhyen "lenkin" kiertäminen tuossa kotitiellä, jossa ei siis muita liiku. Nyt vanhempanakaan Huugo ei jaksa paljon ensimmäistä risteystä pidemmälle kulkea, siellä käydessäkin tulee edestakaista matkaa puolisen kilometriä. Kuulostaa kauhean lyhyeltä, mutta Huugolle se on pitkä matka: aikaa menee sellaiset 45 minuuttia Huugon reippaallakin kävelyvauhdilla. Täällä risteyksessä on sitten joskus jopa muutakin liikennettä, joille pitää räyhätä lakkaamatta. Huugoa olisi pitänyt pentuna käyttää enemmän "ihmisten ilmoilla" lenkillä, niin olisi tottunut muihinkin. Tänään kyllä meni kohtuullisen hienosti, kun käytiin Värtössä joen rannalla kävelemässä, muutaman pyöräilijän jälkeen Huugo ei enää juuri niistä välittänyt. Mutta Rölliä täytyy käyttää PALJON enemmän muualla, jotta tottuu touhuun ympärillä.

2. Huugon vonkaaminen sohvalle. Varsinkin nyt koulun alettua Huugo ei halua olla yhtään yksin lattialla. Siis yhtään. Sekuntiakaan. Se on jo melko ärsyttävää, kun sohvan juuressa yksi uikuttaa lakkaamatta, niinpä sille on annettu periksi ja otettu kainaloon. Virhetikki, nyt vonkaaminen ei todellakaan lopu, ja viikonloppunakin Huugo ei päivisin nuku ollenkaan yksin lattialla. Paha tapa, mistä pitää päästä eroon ja mitä ei opeteta Röllille. Sohvalle päästään, jos ihmiset sinne haluaa, ei inttämällä.

3. Nameille kranttuilu. Huugolle ei kelpaa mitkään namit kauaa. Varsinkin lenkillä pahat namit syljetään maahan ja tapitetaan etteikö parempaa sais. Ja senttiäkään ei liikuta ennen kuin paremmat namit on tarjoiltu. Paitsi että tässä suhteessä olen kyllä pysynyt lujana, eikä uusia nameja ole tullut vaikka ei ole kelvannut. Tämä vaan on vaikeuttanut varsinkin lenkillä kouluttamista, kun ei olla keksitty aina pelaavaa palkkausta. Ja nyt, kun Huugon ruokavalio on niin rajoittunut, on tosi vaikeaa edes löytää sellaista namia, mitä sille saa antaa. Toivotaan, että Rölli on niin ahne, että kaikki namit kelpaa.

4. Vesisateella lattialle pissiminen. Huugo on pääsääntöisesti sisäsiisti, paitsi sateella. Ihan kivaa näin syksyn pukatessa päälle. Sateella kun ei ulkona voi tehdä yhtään mitään, edes pissiä, kun tassut kastuu. Muutenkaan Huugo ei käy mitenkään erityisen reippaasti pissillä, vaan se on aina vähintään 10 minuutin reissu ulos, ennen kuin mitään tapahtuu. Pitää opettaa Huugolle, että sisään ei pääse, ennen kuin pissi on tullut.

5. Hoitotoimenpiteet. Huugo vihaa niitä kaikkia. Varsinkin kynsien leikkausta. Föönaamista. Pöydällä olemista. Pesemistä. Ainostaan turkin harjaaminen/pohjavillan poisto on sellaisia hommia, joita Huugo sietää, kunhan niitä ei tehdä pöydällä. Ja nämä on siis niin kauheita asioita, että ei voi samalla ottaa edes nameja. Eli aika vaikeaa tehdä näistä miellyttäviä asioita. Pitää opettaa Rölli paremmin. Ja yrittää totuttaa Huugoakin.

6. Kakansyönti. Kaikki kelpaa. Varsinkin lenkillä jänönkakat. Ja sitten hengitys haisee melko mukavalle. YÄK! (Onneksi Huugo tottelee kieltosanaa ja jättää kakat rauhaan, jos kerkeän huomata sen niitä mussuttavan.)

Ja loppuun vielä muutama hauska tapa, joita ei varsinaisesti ole tarkoitus kitkeä pois, mutta jotka välillä aiheuttaa harmaita hiuksia: yöllä kylkeä kääntäessä täytyy samalla uikuttaa syystä tai toisesta todella kovalla äänellä ja heiluttaa koko häkkiä niin, että kalterit kolisee. Ruoka pitää syödä niin tunteella, että kupilta ei pääse pois kun etujalat ei kanna (Tähän tosin auttoi kupin nostaminen vähän korkeammalle). Ennen nukahtamista täytyy täristä niin kovasti, että mamma luulee koiran saaneen kohtauksen. Housunlahkeissa roikkuminen niitä puettaessa jalkaan. Samoin pyykeissä, kun niitä viikkaa kaappiin.

Trimmauskurssi

No nyt teknisten ongelmien selvittyä saadaan kuvaakin trimmikurssista.
 8.-9.9 osallistuimme Huugon kanssa Pohjois-Suomen snautseri-pinseri -harrastajat ry:n järjestämälle trimmauskurssille. Ilmoittauduin kurssille jo paljon ennen kuin Huugon sairaus löytyi, enkä ollut aivan varma, kannattaisiko Huugoa nyppia turhan stressin välttämiseksi. Ajattelin kuitenkin, että Huugon karva oli niin pitkä, että se lähti melkein puhaltamalla irti, että nyppimisestä ei liikaa stressiä tule. Ja Huugo on viettänyt aikaa Aadan kanssa niin paljon, että tuskin toiet koiratkaan enää niin paljon stressiä aiheuttaa. Niinpä päätimme kurssille lähteä.

Kurssi oli kaksipäiväinen ja järjestettiin Ala-Temmeksen kylätalolla. Lauantaina oli tiedossa pohjavillan poisto sekä nyppiminen, sunnuntaina ajelu ja saksilla viimeistely. Kurssin jako kahteen päivään osoittautui erittäin järkeväksi, aloitteleva nyppijä, niin kuin minä, tarvi kyllä koko illan koiran kanssa. Jatkossa trimmaus varmaankin sujuu päivässä, riippuen toki trimmaanko molemmat koirat kerralla vai erikseen. (Tod.näk. erikseen, tuskin niillä sattuu turkit trimmauskuntoon yhtä aikaa, toiottavasti :D)

Tältä Huugo näytti lauantai aamuna ennen kurssille lähtöä:

Turjake-Huugo

Tässä Huugoa on jo alettu nyppimään:

Ja tältä me näytettiin lauantai-iltana juuri ennen kotiinlähtöä:

Lauantaina oltiin siis saatu Huugo pääosin nypittyä, kotiläksyksi saatiin Huugon "kivittäminen", eli hohkakivellä pohjavillan skrappaus. Sunnuntai aamuna Huugon tassut ja parta pesaistiin, jottei sakset mene pilalle hiekan tai muun kakan takia. Itse nyppiminen sujui helposti, Huugon karva oli tosiaan niin pitkää, että lähti aivan helposti irti. Nyppimisessä oli todella suurena apuna sellanen nyppimistikku, joka pitänee pistää hankintalistalle, jahka sellaisen jostakin löytää. Aivan ilman suruja ei kuitenkaan nyppimisestä selvitty, sillä minun sormet oli ihan rakoilla lauantai-iltana, mukavasti vielä nivelen kohdalta, että en saanut enää iltasella sormia suoraan :D Mutta kauneuden eteen on kärsittävä, ja mielellään vähän itse kärsin kuin Huugo <3

Joka tapauksessa sunnuntai aamuna Huugo näytti siis tältä:

Aamusta vielä nypittiin jäljelle jääneitä paikkoja, kuten päälaki loppuun asti sekä pyllyn reunamilta ja hännästä enimpiä pitkiä karvoja. Seuraava vaihe oli sitten koneella ajelu. Omalla koneella ei saatu kyllä mitään aikaan, oli melko hengetön. Pitää kylläkin vielä koettaa sitä eri terällä ja varmasti täyteen ladatulla akulla ennen kuin heitän vesilintua sillä. Koneena meillä on siis Andis T-liner+, joka me ostettiin siskolta sopuhintaan, kun se ei harjikselle sopinut. Voi olla, että pitää ostaa uusi, varsinkin jos jatkossa alkaa näyttelyissäkin kulkea. Huugo ei ollut juuri millänsäkään ajelusta, mikä oli kyllä positiivinen yllätys. Varmaankin vieras paikka sai sen toimimaan mallikkaasti, kotona ei kyllä ole annettu trimmerillä koskea. Toki asiaa varmasti helpotti se, että Huugo trimmattiin paremmalla trimmerillä, joka oli tosi hiljainen, niin ei ehkä sen vuoksi sitä pelännyt.

Lopuksi vielä leikattiin saksilla tassukarvat, kulmakarvat ja häntä, sekä partaa vähän tasoitettiin. Partaa jätettiin tarkoituksella melko paljon, että Huugo näyttää oikein herrasmieheltä :D Tässä lopputulos:

Aivan täysin rotumäärityksen mukaista turkkia Huugolle ei saatu. Ensinnäkin Huugon maha piti ajella karvattomaksi ultraa varten, joten mahalinjaa ei saatu tehtyä. Päätimme nyppiä kyljet kokonaan alas, koska Huugo näytti todella huvittavalta kun kyljissä oli koristekarvoja, mutta maha melkein paljas :D Samoin naamakarvat eivät ihan täytä rotumääritelmää, sillä käytin Huugoa trimmissä aikaisemmin tänä vuonna ja trimmaaja nappasi Huugon kuonopäällisen koneella puhtaaksi terrierimäiseen tyyliin. Ei se nyt onneksi suuri vika ole, mutta vähän aikaa koira näyttää huvittavalta, kun karvat kasvavat takaisin.

Kurssi oli erittäin hyödyllinen, nyt Huugo ei pääse reuhahtamaan niin pahasti. En ole uskaltanut siistiä sitä juurikaan aikaisemmin, kun en ole tuntenut osaavani. Toisaalta karvahan on uusiutuva luonnonvara, joten olisi sitä voinut enemmänkin saksilla leikkiä. Mutta joka tapauksessa nyt ei tarvitse huolehtia Huugon ulkonäön vuoksi, vaan voipi itse siistiä sitä tarvittaessa. Muutamat välineet tulee vielä hankintaan: tiheämpi veitsi, terävät sakset sekä ohennussakset ja se kone. Koirilla on jo enemmän kauneudenhoitovälineitä kuin omistajallaan :D Varsinkin kun vielä käytetään samaa fööniäkin, toki on ollut mielessä ostaa vähän hiljaisempi ja kylmää ilmaakin puhaltava malli. Koirille siis. Heh.

Päivän pikainen Huugo-kevennys..

Tässä Huugon mallia rentooon päiväuniasentoon:

Herra tykkäsi näin nukkua pikkupoikana, mutta alkaa tulla ahdasta isompana :D

P.S. Huugosta on tullut kauhea mammanpoika nyt kun koulut alkoi, iltaisin ei päästä minua silmistään ja komentelee ottamaan sohvalle, jos herra jääpi lattialle :D

PP.S. Tänään saatiin Huugon ruokinta kohdilleen uuden Royal Caninin Hepatic -nappulan avulla. Nappulassa ei ole lihaa eikä kuparia kuin nimeksi, niin ei pitäisi aiheuttaa ongelmia maksan kanssa. Lisää hyviä uutisia on se, että Huugon ihottuma on selätetty, vaikka shampoolla ei ole sitä pestykään vähään aikaan! Uusia läiskiä ei ole tullut ja vanhatkin on lähes kokonaan kadonnut, näköjään piti vaan antaa aikaa parantua.

Syysvaatetusta

Huugon trimmaus on edessä ensi viikonlopulla, ja syksy alkaa tehdä jo kovasti tuloaan, niin ajattelin, että Huugo tarvitsee vähän lämmikettä päälleen. Nettikauppoja selatessa huomasin, että koirienkin vaatteet on melko hintavia, ja sopivan kokoista on vaikea saada ilman sovitusmahdollisuutta, niinpä päädyin etsimään sopivaa mallia, jotta saisin itse tehtyä Huugolle jonkin sortin takin tai manttelin. Pohjatietona sen verran, että itse en ole yhtään käsistäni kätevä, enkä tee yleensä koskaan minkään sortin käsitöitä. Netistä löytyi kuitenkin melko helpon oloinen ohje, ja siskon kanssa sovittiin, että yhdessä yritetään se toteuttaa. Samalla ohjeella sisko voi sitten tehdä omalle harjikselleen takin, jos se Huugollekin onnistuu. Alkuperäinen ohje löytyy sivulta: http://bedlington.kotisivukone.com/78
(Valitan kuvien laatua, pitäis ostaa kunnollinen  kamera)

Ohjetta mukaillen aloin sitten kotona piirtää kaavaa:

Kaavan leikkauksen jälkeen tein sovituspalan vanhasta lakanasta:

Samalla huomasin, että Huugon selkä on sen verran leveämpi, kuin alkuperäisen mallin koiralla, että takkiin tarvitaan levennystä selkään erillisellä selkäpalalla. Seuraavaksi piti lähteä kangaskauppaan sopivaa kangasta valitsemaan. Halusin, että Huugo voi käyttää takkia jo heti syksyllä sateisinakin päivinä, kun se ei tykkää sateella ulkoilla. Takkikankaaksi valittiinkin vähän vettähylkivää kangasta ja vuorikankaaksi keskivahvaa fleeceä. Takilla ei tarvitse pärjätä hirveän kovilla pakkasilla, niitä varten voi tehdä tai hankkia erilaisen takin. Ja varmaan Röllikin arvostaisi takkia kovilla pakkasilla :) Seuraava etappi kangaskaupan jälkeen oli saapuminen siskon ompelukoneen ääreen Kemiin. 

Päätimme muuttaa kaavaa vielä niin, että takista tulee yhtenäinen ilman erillistä selkäpalaa:

Seuraavaksi leikattiin pääliskankaasta takinmallinen pala, ja kiinnitettiin heijastinnauhat siihen: 

Sitten fleecestä leikattiin takinmallinen vuoripala, ja kiinnitettiin se miljoonalla neulalla pääliskankaaseen, (joskus kannattaa miettiä mitä tekee, muuten työ näyttää piikkisiililtä ja on mahdoton ommella :D):

Ylijäämäpaloilla voi välissä kiusata koiraa:

Tässä takki on ommeltu kasaan, ja seuraavassa jo sovitetaan:

(Oikeasti tässä vaiheessa kaksi blondia ompeli kaula-aukon kiinni niin, että takin oikeinpäin kääntäminen oli mahdotonta, ja piti kaivaa ratkoa esille. Ratkojaa tarvittiin kyllä vielä sen sata kertaa jälkeenpäinkin :D)

Epäonnisen kaula-aukkokokeilun jälkeen tulimme siihen tulokseen, että emme ompele sitä kiinni samalla tavalla kuin alkuperäisessä ohjeessa, vaan jätämme koko kaulan auki, ja kiinnitys tulee tarranauhoilla. Näin takkiin saa vähän kasvuvaraa ja sitä voi käyttää myös esim. Röllillä helposti. Lisäksi sen pukeminen helpottuu. Myös mahan kohdalle tulevaa kiinnitysnauhaa muokkasimme niin, että se kiinnitetään suoraan mahan alle, eikä selän päälle. Näin sadevesi valuu takista maahan, eikä pääse kastelemaan mahaa:

Ja tarranauhat piti tietenkin ommella väärinpäin ensin, jotta pääsi ratkomaan :D Noh, jokatapauksessa takki oli valmis!

Koska takin ompelu sujui niin hyvin, päätimme tehdä samantien Huugolle myös tossut, kun se ei tykkää kastella tassujaan. (Myönnettäköön, että koira on vähän hemmoteltu yksilö :D) Kaikessa yksinkertaisuudessaan tossut tehtiin niin, että fleecestä leikattiin kaksi samanlaista suippoa palaa ja ommeltiin yhteen ja lisättiin takapuolelle pala vedenpitävää kangasta:

Ja kaikessa yksinkertaisuudessaankaan nämä tossut eivät todellakaan halunneet onnistua kerralla hyvin, vaan kone sylttäsi joka tossun kohdalla miljoonaan kertaan ja niitä sai ratkoa kerta toisensa jälkeen. Ilmeisesti kaksi fleecekangasta ja vedenpitävä kangas olivat yhdessä liian paksu pala koneen purtavaksi, ja fleece ei edes kunnolla koneessa luistanut, joten taisteluksi meni. Osa tossuista piti osittain parsia käsin kasaan mutta nyt on pojalla tossutkin:

Ensi viikolla sitten testaillaan tykkääkö Huugo niitä pitää päällään ulkona, sisällä liikkuminen onnistui ihan hyvin. Tossuja varmaan pitää vielä jalostaa, takatassuissa ne ei varmaan tule pysymään ilman jonkin sortin kiinnitystä. Katsotaan nyt suostuuko se niitä ylipäätänsä pitämään :D

Huonoja uutisia

No niin, taas on kerennyt vierähtää jokunen aika, kun tänne olen kirjoitellut. Huugo on aiheuttanut hieman huolta ja murhetta viimeaikoina, niin en ole kerennyt kirjoittelemaan blogiin :(

Siis tilanne on se, että Huugolla todettiin maksashuntti. Mitään oireita pennulla ei vielä ole, vaan lääkäriin lähdettiin tutkimaan, miksi Huugo on jäänyt niin pienikokoiseksi. Lääkäri epäili, ettei Huugon keho eritä tarpeeksi kasvuhormonia, mutta sen tutkiminen olisi ollut vaikeaa ja aika turhaa, sillä tätä hormonia ei oikein voi koiraan helposti lisätä. Huugon lievän ihottuman vuoksi lääkäri epäili myös kilpirauhasen vajaatoimintaa, ja koirasta otettiin näytteet kilpirauhashormonin tutkimista varten. Samalla tutkittiin sappihappojen määrä verestä, aluksi ihan rutiinin vuoksi.

Kilpirauhashormonien tasot olivat hieman alhaiset, mutta eivät niin paljon, että niistä kannattaisi huolestua. Tutkimme niitä lisää, mikäli Huugo saa muita vajaatoimintaan liittyviä oireita. Ihottumaa ollaan hoidetty  pesemällä pentu Malaseb-shampoolla kahdesti viikossa. Eipä sillä kyllä näkyvää vaikutusta ole ollut, mutta ei se ihottuma tunnu Huugoa vaivaavankaan, ei raavi itseään yms. Nyt pidetään parin viikon tauko pesussa, jotta saadaan koira nypittyä trimmikurssilla.

Sappihappotestissä taas huomattiin, että Huugon maksassa on jotain vikaa. Sappihappoja erittyy koiran suolistoon ruokailun yhteydessä ja niiden pitäisi maksan kautta siirtyä takaisin sappirakkoon kohtuullisessa ajassa syönnin jälkeen. Huugolla näin ei käy, vaan sappihappoja jää verenkiertoon. Tämä on merkki siitä, että maksa ei toimi oikein. Lääkäri epäili heti, että Huugolla on maksashuntti. Huugo määrättiin lisätutkimuksiin, verestä mitattiin lisää maksan toimintaan liittyviä arvoja ja maksasairauksiin erikoistunut eläinlääkäri ultrasi Huugon maksan. Shunttiepäily sai lisää vahvistusta, diagnoosi on hyvin varma.

Lopullisen diagnoosin saisi varjoainekuvauksella, mutta Huugo pitäisi sitä varten nukuttaa. Nukuttaminen on todella riskialtista maksashuntista kärsivälle koiralle, sillä nukutuslääkkeet eivät poistu kehosta normaaliin tahtiin ja voivat aiheuttaa ongelmia, pahimmillaan kuoleman. Näin ollen Huugoa ei näillä näkymin kuvata, vaan uskomme ultran ja verikokeiden tuloksia.

Yksinkertaistetusti selitettynä maksashuntilla tarkoitetaan maksan verenkierron häiriötä. Koiran suolistosta imeytyvät aineet kulkevat maksaan suurta verisuonta pitkin ennen kuin ne liittyvät koiran muuhun verenkiertoon. Näin maksa saa kerättyä talteen erilaisia aineita, ennen kuin ne joutuvat koko kehoon. Huugolla suolistosta maksaan kulkevasta verisuonesta lähteekin pikkuinen suoni, ns. shunttisuoni,joka liittää sen muuhun verenkiertoon. Näin maksa ei pysty puhdistamaan kaikkea verta, vaan osa pääsee livahtamaan koko kehoon, mistä luonnollisesti seuraa ongelmia. Tällainen shunttisuoni on kaikilla koiranpennuilla syntyessään, mutta sen kuuluisi sulkeutua luonnostaan n. puolessa vuodessa. Huugolla se ei sulkeutunut.

Maksashuntin voi leikata, mikäli se sijaitsee sellaisella alueella, johon pääsee käsiksi. Isoilla koirilla se voi olla maksan sisällä, jolloin leikkaus on todella haasteellinen, mutta kääpiökoirilla se on yleensä maksan ulkopuolella ja siis leikattavissa. Leikkaus on kuitenkin erittäin vaativa ja vaarallinen joka tapauksessa. Nettiä selatessani leikkauksen onnistumisprosentiksi annettiin n. 70%, eli kolme kymmenestä koirasta ei leikkuksesta selviä. Lisäksi Huugon kasvattajan kanssa keskustellessa kävi ilmi, että käppänöillä varsinkaan leikkaus ei tahdo onnistua. Lisäksi leikkaus ei varmasti koiraa paranna kokonaan, vaan eliniän odote jää matalaksi ja koira joutuu olemaan erikoisdietillä loppuikänsä. Näin ollen päätimme, että Huugoa ei leikata, vaan se saa elää normaalia koiran elämää niin kauan, kuin suinkin pystyy.

Mikäli koiraa ei leikata, täytyy sen ruokavalio muuttaa maksasairaudesta kärsivän koiran ruokavalioksi. Toisin sanoen barffaus Huugon kanssa loppuu. Tarkoituksena olisi silti syöttää Huugolle terveellistä ja ravitsevaa kotiruokaa, netistä on aiheeseen liittyen löytynyt paljon apua ja eiköhän eläinlääkäristäkin neuvoja saa, vaikka leikkausta emme haluakaan. Pääsääntönä on, että koira saisi mahdollisimman vähän myrkkyjä ruoassaan, sekä vähän proteiineja. Proteiinien saantia pitää rajoittaa, sillä niistä muodostuu koiran elimistössä ammoniakkia, joka maksan oireillessa kertyy aivoihin ja aiheuttaa erilaisia neurologisia ongelmia. Lisäksi pitää varoa virtsakivien muodostumista.

Tällä hetkellä Huugo kuitenkin on oikein reipas ja touhukas pieni poika. Mitään maksashunttiin viittaavia oireita ei Huugolla ole vielä ollut, joten toivomme parasta, että sillä olisi vielä aikaa olla meidän kanssamme. Eliniänodote maksashuntin kanssa on muutamasta viikosta pariin vuoteen. Huugo ei siis tule olemaan pitkäikäinen, mikä on luonnollisesti ollut todella kova isku meille omistajille. Onneksi Huugon kasvattaja on erittäin ihana ja reilu ihminen, ja on ollut yhtä järkyttynyt kasvattinsa tapauksesta kuin mekin, ja tahtoo korvata Huugosta aiheutuneet ongelmat. Vaikka maksashunttia ei pidetä kääpiösnautsereilla perinnöllisenä sairautena, eikä sen syntyyn voi vaikuttaa millään kasvatuksellisilla tai muilla toimilla, hän haluaa kantaa vastuunsa kasvattajana. Itse emme olisi osanneet edes mitään vaatia, eihän hänen toimet ole mitenkään Huugon sairauteen vaikuttaneet.

Joka tapauksessa saamme kasvattajalta toisen pennun. Eihän se pentu Huugoa korvaa, eikä sen ole tarkoituskaan, mutta Huugon lähtiessä kotiimme jäisi niin tyhjä kaiku ilman koiraa, että tahdomme ottaa toisen sitä tyhjyyttä täyttämään. Lisäksi pennuista on toki toisilleen suuresti iloa, kun niiden ei tarvitse olla aivan yksin omistajien työ- ja koulupäivän ajan. Uusi pentu, pippuri-suolan värinen poika, muuttaa meille, mikäli kaikki menee hyvin, jo lokakuun alussa. Vähän jännittää, miten pojat pärjäävät keskenään täällä päivät, mutta onneksi minun lukujärjestyksessä on sen verran tyhjää, että luulisin ettei niiden tarvitse olla aivan koko päivää yksin.

Summa summarum, täällä ollaan tällä hetkellä vähän ristiriitaisissa tunnelmissa. Toisaalta surettaa Huugon vuoksi todella paljon, mutta kun koiralla ei oireita ole, niin asia ei tunnu aivan todelliseltakaan. Toivotaan, että Huugo pysyisi hyväkuntoisena pitkään, mutta kun aika tulee luopua, ei koiraa täällä pidetä väkisin, vaan se pääsee lähtemään rauhassa ja kunnialla. Toisaalta taas uusi pentu innostuttaa, kyllähän nuo läppäkorvat on vauvoina ja toki aikuisinakin sellaisia hurmureita <3 Ja odotetaan innolla, josko tämä uusi pentu olisi sen verran vilkkaampi, että päästäisiin sen kanssa touhuamaan vaikka agilityäkin, ja vähintään niihin näyttelyihin vihdoinkin pääsisimme osallistumaan. Tietenkään Huugoa ei jätetä pois matkasta niin kauan kun se itse jaksaa mukana tulla :) Mutta päivitystä tulee toki tännekin, pysykää kuulolla ;)

Päivitystä pitkästä aikaa

Pieni Huugo suuressa metsässä juhannuksena

Vähän on turhankin paljon vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta, joten paljon on kerennyt sattua ja tapahtua. Ensinnäkin trimmauksessa ei tosiaan runkoturkkia saatu pois juuri lainkaan, ei ollut vielä valmis silloin. Nyt se alkaa irrota kohtuu nätisti, yksi ilta istuskelin telkkarin ääressä ja aikani kuluksi nyhtäsin turkista huomaamatta melkoisen läjän karvaa käsin ja pohjavillaveitsellä. Sen verran paljon lähti tavaraa, että peukalon sai kipeäksi, mutta kauneuden eteen on kärsittävä, eikö? Jotenkin olisin kuvitellut, että koira olisi tässä se kärsijä, mutta sitä kiinnosti homma niin paljon, että viiden minuutin nypinnän jälkeen kuorsaus alkoi kuulua, hah! Nyt en ole viitsinyt sitä juuri nyppiä, syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna meillä olisi ihan trimmauskurssi, niin olis suotavaa, että trimmaamista löytyy silloinkin. Ja eipähän koira näytä kamalasti kärsivän pitkästä turkista, varsinkaan kun tämä kesä on ollut tällainen lauha, mutta vähäluminen :D

Turkki palautui muutenkin hyvään kuntoon, kun aikanaan vaihtoi nappulan parempaan. Nyt Huugo siirtyi raakaruokintaan pitkällisten pohdintojen ja useamman suosituksen jälkeen. Saas nähdä, pysyykö karva pojassa kiinni tuolla ruoalla. Pitäisi sen ainakin olla parempaa, kuin nappularuoka, mutta kaikki ei sovi kaikille. Ja onhan se vähän vaativampaa, kuin nappulan kaataminen kuppiin. Saa laskeskella kaikenmaailman vitamiinipitoisuuksia, jotta hauva varmasti saa tarpeeksi kaikkea. Maanantai menikin kokonaan Huugon ruokinnan suunnitteluun, välillä tuntui jo, että ydinfysiikkakaan ei voisi olla vaikeampaa :D Mutta loppujen lopuksi monipuolisella tarjonnalla ja terveellä järjellä pääsee aika pitkälle tässä raakaruokinnassa. Ruokavalion koostumuksesta löytyy niin monta eri mielipidettä, mutta tärkeintähän on löytää omalle koiralle sopiva ravinto. Ruoka-asioita pohditaan vielä varmasti myöhemminkin tässä blogissa.

Huugohan ei osaa kerjätä ruokaa tuolin alta... o.O

Huugo pääsi viikonlopulla tutustumaan "tyttöystäväänsä" ensimmäistä kertaa :D Siskoni on ottanut kiinanharjakoiraneidin, Aadan, ja kylläpä pennuilla touhua riitti. Huugo-rukka ei meinannut pysyä pikku-torpedon perässä yrityksistään huolimatta yhtään. 

Kassi-Aada

Kaverin vieressä on hyvä pötköttää

Aadan lempparipuuhaksi pahimpien villeyskohtauksien aikana tuli Huugon parrassa roikkuminen, eikä meidän poju raskinut tyttöä kieltääkään. Välillä piti ihmisten sekaantua koirien väleihin, kun meno meni ihan mahdottomaksi. Muutenkin hauska seurata kahta aivan erilaista pentua, toinen istuu ja tuijottaa, kun toinen hyppii pitkin seiniä :D Rakenteeltaankin pennut olivat aivan eri maailmasta, Aada hentonen tyttönen ja Huugo kunnon mörssäri.

Ja sitä voi käyttää tyynynä :D

Tänään Huugolla oli toista kertaa hammaslääkäriin aika, poistettiin muutama huonosti jäänyt kulmuri. Lääkärin mukaan vieläkin jäi maitohampaita suuhun, saa nähdä monestiko koira joutuu hampaiden rukkaukseen. Tällä kerralla rauhoittava lääke ei ollut riittänyt, vaan poika oli pitänyt nukuttaa operaatiota varten. Päivä onkin mennyt sitten nukkuessa, kiedoin sen tiukasti pyyhkeeseen, jottei sille tule kylmä. Sen verran urhea poitsu se kuitenkin on, että ei suostunut kääröönsä pissimään, vaan se alkoi itkeä ja pyytää ulos. Eihän se auttanut kuin viedä, vaikka hädin tuskin vielä jalat kantoivat alla pissan ajan.

Lääkärin kanssa juteltiin myös Huugon pienikasvuisuudesta, hän epäili, että Huugon elimistö ei tuota tarpeeksi kasvuhormoneja. Pitää varata Huugolle aika tutkimuksiin, verikokeella selviää hormonitasot, ja koira kuvataan varmuuden vuoksi kokonaan. Näin voidaan olla varmoja, että koiralla ei pienen kokonsa lisäksi ole muita kasvuhäiriöitä, esim. lonkkavikaa. Ei se kyllä valita mitään, mutta parempi olla varma. Koiran kasvattaja ei ollut koskaan törmännyt tällaisiin kasvuhäiriöihin, joten ei osannut auttaa asiassa sen enempää, mutta oli kyllä kiinnostunut pojun vaivoista. Huugo oli kyllä uimaripentu, mikä saattaa myös vaikuttaa kasvuun, saa nyt sitten nähdä, mitä siitä selviää. KAikinpuolin reipas pentu se kuitenkin on, eli suurta huolta ei ole. Muotovaliota siitä silti tuskin tulee, luultavasti se jää alimittaiseksi oli syy mikä tahansa. Mutta eipä sekään haittaa, tärkeintä on kuitenkin koiran terveys, eikä sen tärkeyttä meidän perheessä vähennä lyhyet jalat <3

Herra Parta

Trimmauspäivä

Huugon trimmaus on nyt takana, trimmauksen suoritti Inkku Mustonen. Hyvää jälkeä tuli, vaikka karva ei sitten kuitenkaan ollut ihan nyppimiskunnossa kauttaaltaan. Runkoon jäi vielä aika paljon karvaa, mutta siistiytyi kummasti meidän rölli siitä huolimatta. Mielellään koira trimmiin jäi, eikä juuri ilmeisesti välittänyt trimmauksesta. Nyt sitä vähän kutkuttaa ajelluista paikoista, kun koko ajan yrittää kyhnyttää itseään, mutta lienee normaalia.

Tässä kuvia 5,5 kk ikäisestä Huugosta ennen ja jälkeen trimmin:

Herra Voikukansyöjä

Huugon röllilook

Nyt näkyy silmätkin kaiken karvan keskeltä ;)

Huugo ei pysy paikallaan kahta sekuntia, että sais kunnollisia kuvia otettua :D

Vähänkö ilmeellä pitää kynsiä :D

Kuulumisia

Huugon trimmaus valitettavasti peruuntui tältä päivältä, saas nähdä koska saa uuden ajan. Onneksi nyt on luvattu vähän viileämpää ja sateisempaa, niin ei sesuparka ihan läkähdy. Harmi, että en tiedä täällä Oulunsalossa sellaista paikkaa, missä koiria saisi käyttää uimassa, olisi voinut kokeilla tykkääkö Huugo siitä. Epäilen kyllä vahvasti, että se ei taskujaan veteen laita, kun ei tykkää edes kuralammikoista, heh. Kainalossa ollut patti on onneksi jo kokonaan hävinnyt, eikä antibioottikaan aiheuttanut mitään vaivoja. Muutenkin Huugo on ollut terveenä, ensimmäiset hampaatkin on saatu lähtemään. Taas vaihteeksi on meillä ollut meneillään ruoan vaihto, tällä kertaa Royal Caninista kasvattajan suosittelemaan Eukanubaan. Vielä ainakaan ei mitään negatiivista ole tullut ruoan kanssa, toisaalta tämä onkin ensimmäinen päivä, kun Huugo syö pelkkää Eukanubaa. Toivotaan, että ruoka sopii, niin on Huugon ruoassakin vähän vaihtelua kun voi välillä syöttää eri ruokia. Vielä ei olla uskallettu Huugolle paljon antaa "ihmisten" ruokaa, ettei vatsa menisi sekaisin. Toki vähän makupaloja on saattanut itsellä ja muilla "vahingossa" sille tipahtaa... Kurkun syönti oli kyllä sellainen näky, että jo ihan huvin vuoksi sitä voi sille antaa. Se kun oli niin kauhean liukasta, että tippui jatkuvasti kielen päältä lattialle (tai siis Huugon tapauksessa partaan roikkumaan). Sitten se kummissaan yritti etsiä kadonnutta kurkkua. Juusto on kyllä ehdoton lempparinami, mutta sitä ei koiralle uskalla paljon syöttää. Uskallettiin jopa laittaa loputkin matot lattiaan viikonlopulla. Olohuoneen nukkamatto onkin ollut Huugon lemppari, se ei enää nuku päivisin häkissään vaan matolla. Nytkin se on haudannut kuononsa syvälle maton uumeniin ja vetelee unta palloon. Se on kyllä jo niin sisäsiisti, että ei ole pelkoa mattojen likaantumisesta. Varsinkaan yksinollessaan sillä ei ole koskaan sattunut vahinkoa, ja kun itse on kotona, sitä kerkeää käyttämään ulkona tarpeeksi usein. Eilen aamulla se jopa herätti minut kesken unien viemään sen ulos, eiköhän se pikkuhiljaa opi pyytämään päivisinkin.

Kesänäyttelyiden lähestyessä

Päivitetääs taas pitkästä aikaa blogiakin. Touhua riittää pennelin kanssa niin paljon, että ei juuri kerkeä istuskella tietokoneella. Nyt häkistä kuuluu syvä kuorsaus, joten hetki liikenee kirjoitteluunkin. Huugo on muutenkin nyt ollut aika uninen, syy lienee antibioottikuurissa, jonka se sai. Luultavasti punkki tai muu ötökkä oli sitä pistänyt kainaloon, johon nousi isohko patti, joten eläinlääkäri määräsi viikon kuurin varan vuoksi. Patti onkin nyt alkanut laskea, joten syytä huoleen ei ole. Lääkken antaminen oli aluksi hieman hankalaa, en uskonut, että se ruoan seassa sitä huomaamattaan söisi, niin yritin sen sille väkisin syöttää. Tämähän ei pojulle sopinut, vaan meni taisteluksi :D Lopulta luovutin ja sekoitin pillerin pilkottuna nappuloihin, ja hyvin katosi ruoan mukana. Vielä nyt parin päivän lääkkeenoton jälkeenkään se ei ole lääkettä ruoan seasta syljeskellyt pois. Pitänee muistaa jatkossakin, että paras tapa on sotkea lääke pehmeämpään ruokaan.

Näyttelykurssilla ollaan nyt käyty pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla Huugoa kiinnosti enemmän aivan kaikki muu, kuin minä, joten hommasta ei menannut tulla mitään. Varsinkaan juoksemaan Huugo ei olisi mitenkään malttanut alkaa. Vaikeutta hommaan lisäsi se, että harjoitukset pidetään sisähallissa, jossa on kokolattiamatto. Mattoonhan on aikojen saatossa jäänyt todella paljon herkullisia hajuja, jotka lyhytjalkaisen koiran nokkaan nousevat. Seisominen ja tuomarin koiran rakenteen tutkiminen sujui kuitenkin heti ensimmäisellä kerralla parhaiten koko porukasta. Toisella kerralla Huugo malttoi jo juostakin hyvin namin perässä. Ja mikä tärkeintä, itse on saanut paljon hyviä vinkkejä näyttelyitä varten, tunneilla on käyty läpi paljon teoriaakin ja sitä, miten näyttelyissä toimitaan. Tänään oli viimeinen kerta kurssilla, onneksi ohjaaja oli löytänyt pöydän, jolla Huugoa sai seisottaa. Hyvinhän se menikin, kotonakin seisominen sujuu parhaiten nimenomaan pöydällä.

Näyttelykurssilta saatuja oppeja ei olla Huugon kanssa vielä kokeiltu käytännössä. Helatorstaina kävimme Limingassa Pohjois-Suomen snautseri-pinseri harrastajien järjestämässä mätsärissä, mutta kehään asti emme vielä uskaltaneet. Huugo on vähän liian täpinöissään aina kun pääsee "ihmisten ilmoille", se on vähän liian tottumaton muihin ulkona liikkujiin. Siitä on tullut maalaiskoira :D Tavoitteena nyt olisikin totuttaa se enemmän ulkona muihinkin liikkujiin, eli pitää pakata se autoon ja ajella jonnekin vilkkaammalle seudulle lenkille :D Hauskinta näissä mätsäreissä oli pikkutyttö, jolla oli samanlainen ja samanvärinenkin käppänätyttö, mutta joka kyseli Huugon rotua :D Samoin toinen kyseli, onko Huugo jo vanhus kun niin varovasti liikkuu.. Herra Huugo vaan oli niin touhuissaan, ettei olisi millään viitsinyt seurata minua.

Tuolta löytyy kuvia Helatorstain mätsäreistä, Huugokin on muutamaan kuvaan sattunut:
Limingan mätsärit

Huugo poseeraa uusissa valjaissa

Jossain vaiheessa kesällä pitäisi ainakin mätsäreissä päästä käymään, virallisten näyttelyiden kanssa menee luultavasti ainakin pitkälle syksyyn. Huugo kasvaa vieläkin niin hitaasti, että ei ole kesällä varmaan tarpeeksi kehittynyt kehään. Turkistakaan kun ei tiedä, millainen siitä lopulta tulee, nyt vaikuttaa kyllä hyvälaatuiselta. Ensi viikolla Huugo pääsee trimmiin, jonka jälkeen näkee sitä rakennettakin paremmin. Ja väri saisi muuttua vielä asteen mustemmaksi. Mutta kaikki aikanaan, Huugo on kuitenkin vasta vajaa 5kk, joten kiirettä ei vielä ole. Ja ei se maailma siihen kaadu, vaikka siitä ei muotovaliota leivottaisikaan, pääasiassa koira on kuitenkin seuraksi otettu.

Huugon oppimisesta

Vaikka Huugo on vähän ollut kehitykseltään hidas, ei sen päässä tunnu olevan mitään vikaa. Ellei viaksi laske ajoittaista itsepäisyyttä, mikä taitaa kyllä olla ihan rodulle ominaista. Joka tapauksessa Huugon opettaminen on ollut todella helppoa, ainoa vaikeus on ollut saada Huugo alunperin tekemään se mitä haluan sen tekevän. Se kun ei pörrää ympäriinsä niinkuin monet pennut ja tee vahongossa jotain, vaan enemmänkin istuu ja miettii, mitä sitä tekisi. Sitten kun sen vihdoin saa jotain tekemään ja kerkeää palkitsemaan, se kyllä oppii nopeasti mistä hyvästä nami tuli. Onneksi se on kauhean perso nameille, joten loppujen lopuksi sen saa niillä innostettua vaikka puuhun kiipeämään, jos se vaan olisi fyysisesti mahdollista.

Huugon ehdollistin naksuttimelle melko nopeasti. Ensin tuntui ihan hölmöltä ajatukselta noin pientä koiraa kouluttaa naksuttimella, mutta parin kipeän selän kanssa vietetyn yön jälkeen tulin siihen tulokseen, että juuri pieni koira onkin ehdottoman kätevää palkita ensin naksulla, jonka jälkeen namin voi heittää sille ilman kumartumista. Tosin vaatii vielä vähän harjoittelemista Huugon saada nami kiinni ilmasta. Nopeasti se oppi, että naksun jälkeen tulee nami. Naksutinta ehdollistettaessa se itse asiassa oppi ihan vahingossa tökkäämään nokalla naksutinta just ennen kuin kerkesin painaa, rassu luuli, että nokalla tökkimällä saa nameja. Nyt ollaan naksun kanssa treenattu istumista ja maahan menoa. Istuminen kyllä sujuu oudossakin ympäristössä, mutta maahan meno vaatii vielä käsimerkin, joka nyt yritetään jättää pois.

Huugo on ilmoitettu jo kahdelle kurssille Oulun Koirakouluun. Huugo pääsee pentukurssille 24.5 alkaen ja näyttelytottumuskurssille 7.5. alkaen. Pentukurssilta pääasiassa haemme tekniikoita, joilla asioita koiralle voi opettaa sekä kontaktia muihin penneleihin. Huugolla kun ei Oulussa ole juuri koirakavereita, joiden kanssa leikkiä, niin pääseepähän vähän tutustumaan toisiinkin koiriin. Vielä kun asutaan täällä "korvessa", niin lenkilläkään ei tule toisia koiria vastaan. Tarkoituksena olisikin kyllä lenkkeilyttää Huugoa muuallakin kuin tuossa omalla tiellä, mutta... Pari kertaa on jo yritettykin, toisella kertaa Oulunsalosta ei löytynyt toisia koiria, ja toinen kerta kului rautakaupassa. Noh, ehkä tänään..

Näto-kurssilta haemme kanssa vähän kontaktia muihin pentuihin sekä vähän ohjeita itse näyttelyitä varten. Koiraahan olisi tarkoitus näyttelyissäkin käyttää, se olisi todennäköisesti Huugostakin mukavaa harrastamista. Muutamat match show:t on jo kiikarissa Oulun ja Kemin seudulla, ja toki käydään Oulun ja Kemin kv-näyttelyissäkin. Huugo vaan ei saa niihin vielä osallistua, kun on harmittavasti pari viikkoa liian nuori. Toisaalta nyt vähän mietityttääkin, olisiko Huugo edes valmis näyttelyihin vielä silloin, kun tuo kehitys on ollut fyysisesti vähän hitaanlaista. Vähän saisi pituutta ainakin vielä tulla ennen "oikeita" näyttelyitä. Mutta kaikki aikanaan, kyllä me keretään varmasti kehiä kiertää vielä myöhemminkin. Ja mätsäreistä saa sopivasti kokemusta ennen sitä sekä vähän suuntaa tuomareilta, onko Huugosta kehään. Ensi lauantaina olisi yhdet mätsärit, mihin vähän olisi tarkoitus mennä tuulia haistelemaan, vaikka ei vielä osallistutakaan Huugon kanssa. Saa nähdä onko pentu ihan kauhuissaan siellä.

Loppuun vielä video Huugosta juoksemassa, lähinnä testiksi osaanko videoita tänne ja YouTubeen liittää:

Video on kyllä jo n. kuukauden vanha eikä näköjään kuvanlaatu ole parhaimmasta päästä iPhonella kuvattuna.

Back to basics

Emäntä sanoo, että on vähän vaikeaa kertoa kaikesta touhuista minun näkökulmasta, jote se meinaa alkaa kirjoitella myös itse...


Täällä ollaan on tuskailtu lenkittämisen vaikeuden kanssa jo pari viikkoa. Huugo ei suostu liikkumaan metriäkään panta kaulassa, ja ilmankin oli aamuisin ongelmia. Tilannetta pähkäiltyäni tulin siihen tulokseen, että asiassa on edetty liian nopeasti. Huugo ei ollut vielä kunnolla tottunut ajatukseen lenkkeilystä kun sille jo laitettiin kutittava ja ahdistava panta kaulaan, puhumattakaan häiritsevästä hihnasta. Niinpä sitten alettiinkin lenkkeilemään ilman pantaa, ja kyllähän se lopulta onnistuikin. Vauhti ei ehkä vieläkään ole päätä huimaavaa, mutta Huugo onkin vielä ihan pieni. Aamuisin ei lenkkeily meillä vieläkään onnistu, Huugo on iltavirkku niin kuin muukin perhe. Samalla ollaan pikkuhiljaa opeteltu pannan käyttöä niin, että Huugo on saanut paljon makupaloja aina panta kaulassa. Kylläpäs se pikkuhiljaa etenee tämä meidän pantasaikkauskin. Huugolle kaiken lisäksi ostettiin minulle uuden pannan kuvitellen sen olevan mukavampi, mutta Huugo ei siitä tykkää ollenkaan. Onneksi meillä on vanha hyvä nahkapanta, joka ei ole yhtään niin ahdistava. Hyvin ollaan jo opittu kävelemään vierelläkin, kuten kuvasta näkyy:

"Vierellä!"

Pieni koira suuressa maailmassa.

Lenkkeily olisi tärkeää Huugolle, koska se on päässyt hieman lihomaan. Ruokaa on ehkä tarjottu Huugolle liikaa, sillä se ei ole aina ollut ruoka-aikaan kauhean nälkäinen. Kaiken lisäksi vaihdettiin Huugon ruoka eläinlääkäriltä saatuun Hill´s Sceince Planin penturuokaan, mikä ei sitten sopinutkaan Huugon turkille ollenkaan. Karvaa lähti ihan nyppäisemällä helposti irti, minkä ei vielä pitäisi olla muuten ajankohtaista. Vähän kävi mielessä, että täällä tämä yksi hullu repii hiuksiä päästä, kun koiralta lähtee nypittäessä karvaa ja koira on nypittävää rotua, että nauraahan mulle kylän hevosetkin kun stressaan tämmöisestä. Noh, en minäkään ihän pöhkö ollut, kasvattajakin oli samaa mieltä, että turkin ei vielä pidä lähteä nyppimällä, joten eikun ruoka vaihtoon. Palattiin takaisin vanhaan tuttuun Royal Caninin Mini Junioriin, ja vähän on jo saatu tuloksiakin. Turkki nimittäin harmaantuikin selvästi ja siitä katosi kiilto, samoin kakkaa tuli kauheita läjiä noin pienestä piskistä. Nyt turkki on taas lähellä normaalin väristä ja kakan määrä ainakin puolittunut. Kauheasti on näköjään eroja ihan ns. laatumerkeissäkin, ei käynyt mielessäkään, että elukkalääkäriltä sais huonoa ruokaa. Mutta eipä kaikki sovi kaikille.

Mätsäreissä käydessä sain kauhean innostuksen päälle, ja täällä ollaankin päivittäin treenattu seisomista ja juoksemista. Hyvin on kyllä koissu oppinut temput, kauhean fiksu se on. Namipalkalla kai tuon opettaisi  kiipeämään tikkaitakin :D Vielä vähän puuttuu jaloista pituutta ja pari hammasta, mutta viime viikkoina jalkaa on kyllä tullut ihan kiitettävästi. Eiköhän siitä vielä näyttelyvoittaja saada ;)

Loppuun vielä pari kuvaa lauantain lötköilystä:

"Isi kiusaa!"

Viiksi-Vallu

Lötköilyä 

Sylipaikka <3