Päivitystä pitkästä aikaa

Pieni Huugo suuressa metsässä juhannuksena

Vähän on turhankin paljon vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta, joten paljon on kerennyt sattua ja tapahtua. Ensinnäkin trimmauksessa ei tosiaan runkoturkkia saatu pois juuri lainkaan, ei ollut vielä valmis silloin. Nyt se alkaa irrota kohtuu nätisti, yksi ilta istuskelin telkkarin ääressä ja aikani kuluksi nyhtäsin turkista huomaamatta melkoisen läjän karvaa käsin ja pohjavillaveitsellä. Sen verran paljon lähti tavaraa, että peukalon sai kipeäksi, mutta kauneuden eteen on kärsittävä, eikö? Jotenkin olisin kuvitellut, että koira olisi tässä se kärsijä, mutta sitä kiinnosti homma niin paljon, että viiden minuutin nypinnän jälkeen kuorsaus alkoi kuulua, hah! Nyt en ole viitsinyt sitä juuri nyppiä, syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna meillä olisi ihan trimmauskurssi, niin olis suotavaa, että trimmaamista löytyy silloinkin. Ja eipähän koira näytä kamalasti kärsivän pitkästä turkista, varsinkaan kun tämä kesä on ollut tällainen lauha, mutta vähäluminen :D

Turkki palautui muutenkin hyvään kuntoon, kun aikanaan vaihtoi nappulan parempaan. Nyt Huugo siirtyi raakaruokintaan pitkällisten pohdintojen ja useamman suosituksen jälkeen. Saas nähdä, pysyykö karva pojassa kiinni tuolla ruoalla. Pitäisi sen ainakin olla parempaa, kuin nappularuoka, mutta kaikki ei sovi kaikille. Ja onhan se vähän vaativampaa, kuin nappulan kaataminen kuppiin. Saa laskeskella kaikenmaailman vitamiinipitoisuuksia, jotta hauva varmasti saa tarpeeksi kaikkea. Maanantai menikin kokonaan Huugon ruokinnan suunnitteluun, välillä tuntui jo, että ydinfysiikkakaan ei voisi olla vaikeampaa :D Mutta loppujen lopuksi monipuolisella tarjonnalla ja terveellä järjellä pääsee aika pitkälle tässä raakaruokinnassa. Ruokavalion koostumuksesta löytyy niin monta eri mielipidettä, mutta tärkeintähän on löytää omalle koiralle sopiva ravinto. Ruoka-asioita pohditaan vielä varmasti myöhemminkin tässä blogissa.

Huugohan ei osaa kerjätä ruokaa tuolin alta... o.O

Huugo pääsi viikonlopulla tutustumaan "tyttöystäväänsä" ensimmäistä kertaa :D Siskoni on ottanut kiinanharjakoiraneidin, Aadan, ja kylläpä pennuilla touhua riitti. Huugo-rukka ei meinannut pysyä pikku-torpedon perässä yrityksistään huolimatta yhtään. 

Kassi-Aada

Kaverin vieressä on hyvä pötköttää

Aadan lempparipuuhaksi pahimpien villeyskohtauksien aikana tuli Huugon parrassa roikkuminen, eikä meidän poju raskinut tyttöä kieltääkään. Välillä piti ihmisten sekaantua koirien väleihin, kun meno meni ihan mahdottomaksi. Muutenkin hauska seurata kahta aivan erilaista pentua, toinen istuu ja tuijottaa, kun toinen hyppii pitkin seiniä :D Rakenteeltaankin pennut olivat aivan eri maailmasta, Aada hentonen tyttönen ja Huugo kunnon mörssäri.

Ja sitä voi käyttää tyynynä :D

Tänään Huugolla oli toista kertaa hammaslääkäriin aika, poistettiin muutama huonosti jäänyt kulmuri. Lääkärin mukaan vieläkin jäi maitohampaita suuhun, saa nähdä monestiko koira joutuu hampaiden rukkaukseen. Tällä kerralla rauhoittava lääke ei ollut riittänyt, vaan poika oli pitänyt nukuttaa operaatiota varten. Päivä onkin mennyt sitten nukkuessa, kiedoin sen tiukasti pyyhkeeseen, jottei sille tule kylmä. Sen verran urhea poitsu se kuitenkin on, että ei suostunut kääröönsä pissimään, vaan se alkoi itkeä ja pyytää ulos. Eihän se auttanut kuin viedä, vaikka hädin tuskin vielä jalat kantoivat alla pissan ajan.

Lääkärin kanssa juteltiin myös Huugon pienikasvuisuudesta, hän epäili, että Huugon elimistö ei tuota tarpeeksi kasvuhormoneja. Pitää varata Huugolle aika tutkimuksiin, verikokeella selviää hormonitasot, ja koira kuvataan varmuuden vuoksi kokonaan. Näin voidaan olla varmoja, että koiralla ei pienen kokonsa lisäksi ole muita kasvuhäiriöitä, esim. lonkkavikaa. Ei se kyllä valita mitään, mutta parempi olla varma. Koiran kasvattaja ei ollut koskaan törmännyt tällaisiin kasvuhäiriöihin, joten ei osannut auttaa asiassa sen enempää, mutta oli kyllä kiinnostunut pojun vaivoista. Huugo oli kyllä uimaripentu, mikä saattaa myös vaikuttaa kasvuun, saa nyt sitten nähdä, mitä siitä selviää. KAikinpuolin reipas pentu se kuitenkin on, eli suurta huolta ei ole. Muotovaliota siitä silti tuskin tulee, luultavasti se jää alimittaiseksi oli syy mikä tahansa. Mutta eipä sekään haittaa, tärkeintä on kuitenkin koiran terveys, eikä sen tärkeyttä meidän perheessä vähennä lyhyet jalat <3

Herra Parta