Mietteitä koiranomistuksesta

Täällä odotellaan jo innokaana uuden tulokkaan saapumista, mikä on ssaanut minutkin miettimään koiranomistajuuden iloja ja suruja. Paljon on myös tullut mietittyä sellaisia asioita, jotka Huugon kanssa on mennyt tavalla tai toisella pieleen, ja joita ei ole tarkoitus toistaa uuden pennun kanssa. Tässä muutama eritelty kohta, joita pyrimme välttämään Röllin kanssa.

1. Huugon tällä hetkellä pahin tapa on räyhätä hihnassa kaikille ohikulkijoille. Syy tähän on selkeä: Huugo ei ole yhtään tottunut muihin tielläliikkujiin. Pienempänä Huugolle riitti vallan mainiosti lyhyen "lenkin" kiertäminen tuossa kotitiellä, jossa ei siis muita liiku. Nyt vanhempanakaan Huugo ei jaksa paljon ensimmäistä risteystä pidemmälle kulkea, siellä käydessäkin tulee edestakaista matkaa puolisen kilometriä. Kuulostaa kauhean lyhyeltä, mutta Huugolle se on pitkä matka: aikaa menee sellaiset 45 minuuttia Huugon reippaallakin kävelyvauhdilla. Täällä risteyksessä on sitten joskus jopa muutakin liikennettä, joille pitää räyhätä lakkaamatta. Huugoa olisi pitänyt pentuna käyttää enemmän "ihmisten ilmoilla" lenkillä, niin olisi tottunut muihinkin. Tänään kyllä meni kohtuullisen hienosti, kun käytiin Värtössä joen rannalla kävelemässä, muutaman pyöräilijän jälkeen Huugo ei enää juuri niistä välittänyt. Mutta Rölliä täytyy käyttää PALJON enemmän muualla, jotta tottuu touhuun ympärillä.

2. Huugon vonkaaminen sohvalle. Varsinkin nyt koulun alettua Huugo ei halua olla yhtään yksin lattialla. Siis yhtään. Sekuntiakaan. Se on jo melko ärsyttävää, kun sohvan juuressa yksi uikuttaa lakkaamatta, niinpä sille on annettu periksi ja otettu kainaloon. Virhetikki, nyt vonkaaminen ei todellakaan lopu, ja viikonloppunakin Huugo ei päivisin nuku ollenkaan yksin lattialla. Paha tapa, mistä pitää päästä eroon ja mitä ei opeteta Röllille. Sohvalle päästään, jos ihmiset sinne haluaa, ei inttämällä.

3. Nameille kranttuilu. Huugolle ei kelpaa mitkään namit kauaa. Varsinkin lenkillä pahat namit syljetään maahan ja tapitetaan etteikö parempaa sais. Ja senttiäkään ei liikuta ennen kuin paremmat namit on tarjoiltu. Paitsi että tässä suhteessä olen kyllä pysynyt lujana, eikä uusia nameja ole tullut vaikka ei ole kelvannut. Tämä vaan on vaikeuttanut varsinkin lenkillä kouluttamista, kun ei olla keksitty aina pelaavaa palkkausta. Ja nyt, kun Huugon ruokavalio on niin rajoittunut, on tosi vaikeaa edes löytää sellaista namia, mitä sille saa antaa. Toivotaan, että Rölli on niin ahne, että kaikki namit kelpaa.

4. Vesisateella lattialle pissiminen. Huugo on pääsääntöisesti sisäsiisti, paitsi sateella. Ihan kivaa näin syksyn pukatessa päälle. Sateella kun ei ulkona voi tehdä yhtään mitään, edes pissiä, kun tassut kastuu. Muutenkaan Huugo ei käy mitenkään erityisen reippaasti pissillä, vaan se on aina vähintään 10 minuutin reissu ulos, ennen kuin mitään tapahtuu. Pitää opettaa Huugolle, että sisään ei pääse, ennen kuin pissi on tullut.

5. Hoitotoimenpiteet. Huugo vihaa niitä kaikkia. Varsinkin kynsien leikkausta. Föönaamista. Pöydällä olemista. Pesemistä. Ainostaan turkin harjaaminen/pohjavillan poisto on sellaisia hommia, joita Huugo sietää, kunhan niitä ei tehdä pöydällä. Ja nämä on siis niin kauheita asioita, että ei voi samalla ottaa edes nameja. Eli aika vaikeaa tehdä näistä miellyttäviä asioita. Pitää opettaa Rölli paremmin. Ja yrittää totuttaa Huugoakin.

6. Kakansyönti. Kaikki kelpaa. Varsinkin lenkillä jänönkakat. Ja sitten hengitys haisee melko mukavalle. YÄK! (Onneksi Huugo tottelee kieltosanaa ja jättää kakat rauhaan, jos kerkeän huomata sen niitä mussuttavan.)

Ja loppuun vielä muutama hauska tapa, joita ei varsinaisesti ole tarkoitus kitkeä pois, mutta jotka välillä aiheuttaa harmaita hiuksia: yöllä kylkeä kääntäessä täytyy samalla uikuttaa syystä tai toisesta todella kovalla äänellä ja heiluttaa koko häkkiä niin, että kalterit kolisee. Ruoka pitää syödä niin tunteella, että kupilta ei pääse pois kun etujalat ei kanna (Tähän tosin auttoi kupin nostaminen vähän korkeammalle). Ennen nukahtamista täytyy täristä niin kovasti, että mamma luulee koiran saaneen kohtauksen. Housunlahkeissa roikkuminen niitä puettaessa jalkaan. Samoin pyykeissä, kun niitä viikkaa kaappiin.

Trimmauskurssi

No nyt teknisten ongelmien selvittyä saadaan kuvaakin trimmikurssista.
 8.-9.9 osallistuimme Huugon kanssa Pohjois-Suomen snautseri-pinseri -harrastajat ry:n järjestämälle trimmauskurssille. Ilmoittauduin kurssille jo paljon ennen kuin Huugon sairaus löytyi, enkä ollut aivan varma, kannattaisiko Huugoa nyppia turhan stressin välttämiseksi. Ajattelin kuitenkin, että Huugon karva oli niin pitkä, että se lähti melkein puhaltamalla irti, että nyppimisestä ei liikaa stressiä tule. Ja Huugo on viettänyt aikaa Aadan kanssa niin paljon, että tuskin toiet koiratkaan enää niin paljon stressiä aiheuttaa. Niinpä päätimme kurssille lähteä.

Kurssi oli kaksipäiväinen ja järjestettiin Ala-Temmeksen kylätalolla. Lauantaina oli tiedossa pohjavillan poisto sekä nyppiminen, sunnuntaina ajelu ja saksilla viimeistely. Kurssin jako kahteen päivään osoittautui erittäin järkeväksi, aloitteleva nyppijä, niin kuin minä, tarvi kyllä koko illan koiran kanssa. Jatkossa trimmaus varmaankin sujuu päivässä, riippuen toki trimmaanko molemmat koirat kerralla vai erikseen. (Tod.näk. erikseen, tuskin niillä sattuu turkit trimmauskuntoon yhtä aikaa, toiottavasti :D)

Tältä Huugo näytti lauantai aamuna ennen kurssille lähtöä:

Turjake-Huugo

Tässä Huugoa on jo alettu nyppimään:

Ja tältä me näytettiin lauantai-iltana juuri ennen kotiinlähtöä:

Lauantaina oltiin siis saatu Huugo pääosin nypittyä, kotiläksyksi saatiin Huugon "kivittäminen", eli hohkakivellä pohjavillan skrappaus. Sunnuntai aamuna Huugon tassut ja parta pesaistiin, jottei sakset mene pilalle hiekan tai muun kakan takia. Itse nyppiminen sujui helposti, Huugon karva oli tosiaan niin pitkää, että lähti aivan helposti irti. Nyppimisessä oli todella suurena apuna sellanen nyppimistikku, joka pitänee pistää hankintalistalle, jahka sellaisen jostakin löytää. Aivan ilman suruja ei kuitenkaan nyppimisestä selvitty, sillä minun sormet oli ihan rakoilla lauantai-iltana, mukavasti vielä nivelen kohdalta, että en saanut enää iltasella sormia suoraan :D Mutta kauneuden eteen on kärsittävä, ja mielellään vähän itse kärsin kuin Huugo <3

Joka tapauksessa sunnuntai aamuna Huugo näytti siis tältä:

Aamusta vielä nypittiin jäljelle jääneitä paikkoja, kuten päälaki loppuun asti sekä pyllyn reunamilta ja hännästä enimpiä pitkiä karvoja. Seuraava vaihe oli sitten koneella ajelu. Omalla koneella ei saatu kyllä mitään aikaan, oli melko hengetön. Pitää kylläkin vielä koettaa sitä eri terällä ja varmasti täyteen ladatulla akulla ennen kuin heitän vesilintua sillä. Koneena meillä on siis Andis T-liner+, joka me ostettiin siskolta sopuhintaan, kun se ei harjikselle sopinut. Voi olla, että pitää ostaa uusi, varsinkin jos jatkossa alkaa näyttelyissäkin kulkea. Huugo ei ollut juuri millänsäkään ajelusta, mikä oli kyllä positiivinen yllätys. Varmaankin vieras paikka sai sen toimimaan mallikkaasti, kotona ei kyllä ole annettu trimmerillä koskea. Toki asiaa varmasti helpotti se, että Huugo trimmattiin paremmalla trimmerillä, joka oli tosi hiljainen, niin ei ehkä sen vuoksi sitä pelännyt.

Lopuksi vielä leikattiin saksilla tassukarvat, kulmakarvat ja häntä, sekä partaa vähän tasoitettiin. Partaa jätettiin tarkoituksella melko paljon, että Huugo näyttää oikein herrasmieheltä :D Tässä lopputulos:

Aivan täysin rotumäärityksen mukaista turkkia Huugolle ei saatu. Ensinnäkin Huugon maha piti ajella karvattomaksi ultraa varten, joten mahalinjaa ei saatu tehtyä. Päätimme nyppiä kyljet kokonaan alas, koska Huugo näytti todella huvittavalta kun kyljissä oli koristekarvoja, mutta maha melkein paljas :D Samoin naamakarvat eivät ihan täytä rotumääritelmää, sillä käytin Huugoa trimmissä aikaisemmin tänä vuonna ja trimmaaja nappasi Huugon kuonopäällisen koneella puhtaaksi terrierimäiseen tyyliin. Ei se nyt onneksi suuri vika ole, mutta vähän aikaa koira näyttää huvittavalta, kun karvat kasvavat takaisin.

Kurssi oli erittäin hyödyllinen, nyt Huugo ei pääse reuhahtamaan niin pahasti. En ole uskaltanut siistiä sitä juurikaan aikaisemmin, kun en ole tuntenut osaavani. Toisaalta karvahan on uusiutuva luonnonvara, joten olisi sitä voinut enemmänkin saksilla leikkiä. Mutta joka tapauksessa nyt ei tarvitse huolehtia Huugon ulkonäön vuoksi, vaan voipi itse siistiä sitä tarvittaessa. Muutamat välineet tulee vielä hankintaan: tiheämpi veitsi, terävät sakset sekä ohennussakset ja se kone. Koirilla on jo enemmän kauneudenhoitovälineitä kuin omistajallaan :D Varsinkin kun vielä käytetään samaa fööniäkin, toki on ollut mielessä ostaa vähän hiljaisempi ja kylmää ilmaakin puhaltava malli. Koirille siis. Heh.

Päivän pikainen Huugo-kevennys..

Tässä Huugon mallia rentooon päiväuniasentoon:

Herra tykkäsi näin nukkua pikkupoikana, mutta alkaa tulla ahdasta isompana :D

P.S. Huugosta on tullut kauhea mammanpoika nyt kun koulut alkoi, iltaisin ei päästä minua silmistään ja komentelee ottamaan sohvalle, jos herra jääpi lattialle :D

PP.S. Tänään saatiin Huugon ruokinta kohdilleen uuden Royal Caninin Hepatic -nappulan avulla. Nappulassa ei ole lihaa eikä kuparia kuin nimeksi, niin ei pitäisi aiheuttaa ongelmia maksan kanssa. Lisää hyviä uutisia on se, että Huugon ihottuma on selätetty, vaikka shampoolla ei ole sitä pestykään vähään aikaan! Uusia läiskiä ei ole tullut ja vanhatkin on lähes kokonaan kadonnut, näköjään piti vaan antaa aikaa parantua.

Syysvaatetusta

Huugon trimmaus on edessä ensi viikonlopulla, ja syksy alkaa tehdä jo kovasti tuloaan, niin ajattelin, että Huugo tarvitsee vähän lämmikettä päälleen. Nettikauppoja selatessa huomasin, että koirienkin vaatteet on melko hintavia, ja sopivan kokoista on vaikea saada ilman sovitusmahdollisuutta, niinpä päädyin etsimään sopivaa mallia, jotta saisin itse tehtyä Huugolle jonkin sortin takin tai manttelin. Pohjatietona sen verran, että itse en ole yhtään käsistäni kätevä, enkä tee yleensä koskaan minkään sortin käsitöitä. Netistä löytyi kuitenkin melko helpon oloinen ohje, ja siskon kanssa sovittiin, että yhdessä yritetään se toteuttaa. Samalla ohjeella sisko voi sitten tehdä omalle harjikselleen takin, jos se Huugollekin onnistuu. Alkuperäinen ohje löytyy sivulta: http://bedlington.kotisivukone.com/78
(Valitan kuvien laatua, pitäis ostaa kunnollinen  kamera)

Ohjetta mukaillen aloin sitten kotona piirtää kaavaa:

Kaavan leikkauksen jälkeen tein sovituspalan vanhasta lakanasta:

Samalla huomasin, että Huugon selkä on sen verran leveämpi, kuin alkuperäisen mallin koiralla, että takkiin tarvitaan levennystä selkään erillisellä selkäpalalla. Seuraavaksi piti lähteä kangaskauppaan sopivaa kangasta valitsemaan. Halusin, että Huugo voi käyttää takkia jo heti syksyllä sateisinakin päivinä, kun se ei tykkää sateella ulkoilla. Takkikankaaksi valittiinkin vähän vettähylkivää kangasta ja vuorikankaaksi keskivahvaa fleeceä. Takilla ei tarvitse pärjätä hirveän kovilla pakkasilla, niitä varten voi tehdä tai hankkia erilaisen takin. Ja varmaan Röllikin arvostaisi takkia kovilla pakkasilla :) Seuraava etappi kangaskaupan jälkeen oli saapuminen siskon ompelukoneen ääreen Kemiin. 

Päätimme muuttaa kaavaa vielä niin, että takista tulee yhtenäinen ilman erillistä selkäpalaa:

Seuraavaksi leikattiin pääliskankaasta takinmallinen pala, ja kiinnitettiin heijastinnauhat siihen: 

Sitten fleecestä leikattiin takinmallinen vuoripala, ja kiinnitettiin se miljoonalla neulalla pääliskankaaseen, (joskus kannattaa miettiä mitä tekee, muuten työ näyttää piikkisiililtä ja on mahdoton ommella :D):

Ylijäämäpaloilla voi välissä kiusata koiraa:

Tässä takki on ommeltu kasaan, ja seuraavassa jo sovitetaan:

(Oikeasti tässä vaiheessa kaksi blondia ompeli kaula-aukon kiinni niin, että takin oikeinpäin kääntäminen oli mahdotonta, ja piti kaivaa ratkoa esille. Ratkojaa tarvittiin kyllä vielä sen sata kertaa jälkeenpäinkin :D)

Epäonnisen kaula-aukkokokeilun jälkeen tulimme siihen tulokseen, että emme ompele sitä kiinni samalla tavalla kuin alkuperäisessä ohjeessa, vaan jätämme koko kaulan auki, ja kiinnitys tulee tarranauhoilla. Näin takkiin saa vähän kasvuvaraa ja sitä voi käyttää myös esim. Röllillä helposti. Lisäksi sen pukeminen helpottuu. Myös mahan kohdalle tulevaa kiinnitysnauhaa muokkasimme niin, että se kiinnitetään suoraan mahan alle, eikä selän päälle. Näin sadevesi valuu takista maahan, eikä pääse kastelemaan mahaa:

Ja tarranauhat piti tietenkin ommella väärinpäin ensin, jotta pääsi ratkomaan :D Noh, jokatapauksessa takki oli valmis!

Koska takin ompelu sujui niin hyvin, päätimme tehdä samantien Huugolle myös tossut, kun se ei tykkää kastella tassujaan. (Myönnettäköön, että koira on vähän hemmoteltu yksilö :D) Kaikessa yksinkertaisuudessaan tossut tehtiin niin, että fleecestä leikattiin kaksi samanlaista suippoa palaa ja ommeltiin yhteen ja lisättiin takapuolelle pala vedenpitävää kangasta:

Ja kaikessa yksinkertaisuudessaankaan nämä tossut eivät todellakaan halunneet onnistua kerralla hyvin, vaan kone sylttäsi joka tossun kohdalla miljoonaan kertaan ja niitä sai ratkoa kerta toisensa jälkeen. Ilmeisesti kaksi fleecekangasta ja vedenpitävä kangas olivat yhdessä liian paksu pala koneen purtavaksi, ja fleece ei edes kunnolla koneessa luistanut, joten taisteluksi meni. Osa tossuista piti osittain parsia käsin kasaan mutta nyt on pojalla tossutkin:

Ensi viikolla sitten testaillaan tykkääkö Huugo niitä pitää päällään ulkona, sisällä liikkuminen onnistui ihan hyvin. Tossuja varmaan pitää vielä jalostaa, takatassuissa ne ei varmaan tule pysymään ilman jonkin sortin kiinnitystä. Katsotaan nyt suostuuko se niitä ylipäätänsä pitämään :D