maanantai 4. helmikuuta 2013

Röllin ulkoilu

Röllin koulutuksessa meillä on tullut ylitsepääsemättömiä ongelmia. No ei ehkä ylitsepääsemättömiä, mutta melko surkeaksi sitä itsensä välillä tuntee. Ongelmat liittyy lähinnä ulkoiluun. Siitä ei tule yhtään mitään enää Röllin kanssa. Huugo oli helppo opettaa kulkemaan rinnalla nätisti, kun ei se koskaan halunnut edes edellä mennä. Toki tässä asiassa noita pentuja ei saisikaan verrata toisiinsa, Huugo ei ole koskaan ollut kunnolla terve ja reipas pentu.

Ongelma on Röllin hihnakäyttäytyminen. Tai tarkemmin ottaen sen puute. Olen sitä yrittänyt epätoivoisesti opettaa olemaan vetämättä kohta lähes kaikilla ohjeilla, mitä olen löytänyt. Tuloksetta. Ja on siis pitkäjänteisesti yritetty eri menetelmiä yhtä kerrallaan. Olen pysähtynyt paikoilleni odottamaan, jos Rölli vetää. Siinä sopiikin sitten seisoa loppuelämä, Rölli kun ei anna yhtään periksi. Istuu vaan hihna niin kireällä kuin mahdollista. Luultavasti tässä menetelmässä emännän jaksaminen on ollut se tekijä, minkä vuoksi ei ole toiminut, kun viimeistään viiden minuutin kohdalla en enää jaksa palella 20 asteen pakkasessa samalla kun tuulee siperiasta 20 m/s.

Yritettiin kääntyä takaisinpäin aina kun Rölli alkoi vetämään hihnassa. Rölli oppi tosi nopeasti, että sitten pääsee eteenpäin, kun on vähän aikaa menty nätisti taaksepäin. Eteenpäin mentäessä sama vetäminen jatkui. Rölli tuumasi ilmeisesti, että saipahan nuuskia samat kivat hajut kahdesti. Ei siis apua vetämiseen.

Nameja Rölli ei halua lenkin aikana. Eikä leluja. Rölli haluaa mennä mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Välillä Rölli jaksaa muistaa, että ei saa vetää, ja pysähtyy odottamaan. "JES!" ajattelee emäntä, kunnes Rölli keksii, että häntä kehutaan kun odottaa. Eli koira keksii uuden kivan tavan edetä: juostaan kaikin voimin hihnan päähän ja pysähdytään. Toistetaan tarvittaessa koko lenkin ajan. Emännän hartia huutaa hoosiannaa ennen kuin puolta kilsaa ollaan kuljettu. Mutta Röllihän ei vedä, vai?

Toinen ongelma emännällä on nimenomaan Röllin palkaaminen pakkasilla. Kun ei ole mukavaa kävellä ilman kinttaita 20 asteen pakkasilla nameja kourassa. Jos taas namit on taskussa ja kinttaat kädessä, palkkaaminen myöhästyy hyvästä toiminnasta ainakin minuutin. Ei toimi. Tähän auttaisi naksutinkoulutus, johon Röllin kanssa ollaan siirtymässä, jahka saan hommattua erilaisen naksuttimen kuin Huugolla. Huugon naksuttimella saa vaan Huugolle pahan mielen, kun hän kuulee naksun ja Rölli saakin namin, epäreilua :( Ja sula mahdottomuus saada molemmat tekemään jotain oikein samlla hetkellä.

Vastaantulijat ovat Röllin mielestä mahdottoman kauheita, ja niille pitää sanoa se hyvin selvästi. Puhumattakaan vastaantulevista koirista. Rölli ei jaksa kiinnostua nameista, jos se on jo kerennyt nähdä vastaantulijan. Ja jos namit on taskussa, niitä ei kerkeä kaivamaan ennen kohtaamista. Toivotonta siis pakkasilla. Samalla pitäisi lisäksi jatkaa lenkkiä, niin kuin mitään ei olisi tapahtumassa, emäntä ei osaa eikä tajua. Ja kahta suurempi ongelma on takaa nopeampaa kulkijat, niille kun kerkeää haukkua tosi pitkään, ennen kuin ne ovat tarpeeksi pitkän matkan päässä. Ja vetää niitä kohti höyryhinaajan lailla. Puuh.

Ja autot. Nehän ne vasta kamalia ovat. Myös ne, jotka kulkevat kymmenen metrin päässä kulkevalla tiellä. Niiiden perään pitää juosta (ja vetää). Ja auta armias, jos ne menevät ihan vierestä ohi! Kamalaa, tuumaa Rölli ja haukkuu ne hyväksi (ja vetää).

Nätisti sivulla kulkemista on mahdoton opettaa. Koiraa pitäisi palkata aina, kun se sattuu kävelemään sivulla spontaanisti. No Rölli ei kävele kertaakaan sivulla tai emännän jäljessä lenkin aikana. Ovesta päästyään ryntää Rölli hihnanmitan päähän ja pysyy siellä koko lenkin ajan. Jos jotain nuuskitaankin pidempään tai tehdään tarpeita, ne lopetetaan, jos emäntä lähestyy koiraa. (Tarpeet annan kyllä Röllin tehdäkin rauhassa, itse odottelen paikoillani, että poju saa kakan aseteltua nätisti lumipaakun päälle :D) Jos Röllin ottaa ihan lyhyeen hihnaan, se vetää lakkaamatta.

Vapaana Rölli kulkee ihan nätisti, pysyy melko lähellä, eikä uskalla mennä liian kauas. Lisäksi luoksetulo on kunnossa ainakin niin kauan, kun muita ei ole näköpiirissä. En kyllä olekaan kokeillut irtipitoa sellaisilla paikoilla, missä olisi paljon muita liikkujia, ja aina niin, että näen kauas molempiin suuntiin ennen Rölliä muut kulkijat. Mutta muutaman kerran Rölli on karannut pihasta posteljoonin perään, eikä silloin luoksetulosta ole merkkiäkään, korvat on vaan koristeena päässä. (Mainittakoon kauhistuneille, että koirat saa meillä olla kotipihassa irti, ja myös yksin. Meille ei pääse kuin yhtä tietä pitkin ja asutaan siis sen tien päässä, eli ohi ajavaa liikennettä ei käytännössä ole postimiestä lukuunottamatta. Tiedän käytännössä aina, milloin tiellä on autoliikennettä. Kesällä vapaanaoloa harjoitellaan uudelleen, jottei metsän sulotuoksut saa Rölliä karkaamaan, nyt hanget korkeat nietokset estää karkaamisen muualle kuin tien suuntaan.)

Röllin emäntä tunnustaa tietävänsä, että nämä ongelmat on nimenomaan hihnan ihmispäässä. Kokemus ja taito ei koirankoulutuksessa riitä vielä kaikkeen. Korjausehdotuksia otetaan vastaan ja kerrottakoon, että emäntä (ja Rölli) on menossa pentukouluun reilun viikon päästä. Josko sieltä saisi opastusta kauhukakaran koulutukseen. (Tämä on sama pentukurssi, missä aikoinaan Huugon kanssa käytiin, mutta Rölli on sen verran erilainen tapaus, että emäntä kokee aiheelliseksi kurssin kertauksen :D)

Röllin koulutusta on myös harjoiteltu sisätiloissa vahvistamalla emännän ja koiran yhteistyötä erilaisten helppojen koulutushetkien ja leikkien muodossa. Rölli osaa nätisti istua, antaa tassua, mennä maate ja seistä. Eli ihan käsi en ole tässä koulutusasiassa, mutta neuvoja ei saa koskaan liikaa. Ja omat haasteet on tunnistettava ajoissa ja osattava korjata koulutuksen ongelmat nimenomaan myös hihnan ihmispäässä, eikä saa syyttää aina pelkästään koiraa tyhmäksi/tuhmaksi.

Ja kiitokset ja pahoittelut kaikille tämän avautumisen lukemisesta, mutta pakko oli tämäkin asia saada pois sydämeltä. Nyt meillä ehkä riittää taas hermoja yhteen jos toiseenkin haastavaan lenkkeilyhetkeen.