Huugon suunnalta kuuluu taas huonompia uutisia. Tällä kertaa kyseessä on Huugon jalat tai oikeastaan laajemminkin koko kasvaminen. Huugo ei siis ole kehittynyt normaalisti koskaan, ja nyt se sai melko huonon tuomion uudelta lääkäriltä.
Huugo on ontunut toista etujalkaa jo pitkään, joten vein se Akuuttiin. Lääkäri totesi heti Huugon nähtyään, että kaikki ei sillä ole todellakaan kohdallaan, vaan sillä on isoja ongelmia. Lääkärissä Huugo ei ontunut, mutta lääkärin kanssa sovittiin, että otetaan etujaloista silti röntgenkuvat. Kuvista näki, että etujalat ja varsinkin nivelet ovat todella pahasti alikehittyneet tuon ikäiselle pennulle. Huugon kaikki kasvulinjat ovat vielä ihan auki, mikä altistaa sille, että nivelet eivät koskaan muodostu kunnollisiksi. Tästä voi seurata jatkuvia kipuja jalkoihin. Maksashuntti lisää ongelmaa siten, että Huugolle ei voi antaa juuri kipulääkkeitä. Tällä hetkellä Huugo saa keskushermostoon vaikuttavaa kipulääkettä, mikä poistuu munuaisten kautta elimistöstä. Koska lääke vaikuttaa hermostoon, sitä ei voi käyttää pitkäaikaisesti. (Lääkettä emme ole nyt Huugolle antaneetkaan, kun ei se juuri vaikuttanut, joten ei sitä kannata turhaan syöttää).
Syy Huugon kehityshäiriöön ei ole selvinnyt, luultavasti Huugolla ei erity kasvuhormonia normaaliin tapaan, mutta sen tutkiminen on käytännössä mahdotonta. Hoitoakaan tähän vaivaan ei ikävä kyllä ole, ainoastaan oireita voidaan lievittää. Vielä Huugo on ollut kohtuullisen reipas ja jaksanut touhuta Röllin kanssa. Myös lenkeillä Huugo on jaksanut käydä, mutta lenkit ovat lyhentyneet paljon viimeaikoina. Pitemmällä matkalla Huugo alkaa ontua, ja se pitää kantaa kotiin. Todennäköisesti kylmenevät ilmat vielä lisäävät ongelmaa. Huugolla onkin nyt uusi fleecehaalari, josta se tykkää vaikka onkin ainakin pari numeroa liian suuri.
Röllin tultua Huugon sairaus on tullut entistä enemmän selväksi. Rölli
on nyt 13-viikkoisena isompi kuin Huugo, joka on siis n. 10 kk
vanha. Lisäksi Röllin touhuilua seuratessa huomaa sen, että Huugo ei ole
samalla tavalla juoksennellut koskaan eikä muutenkaan ole ollut niin
koiranpentumainen koskaan. Luovutusiässä tosin Huugosta ei ole voinut
tätä vielä nähdä, eli emme tietoisesti ole saaneet/ottaneet sairasta
koiraa, eikä sinänsä ole jäänyt harmittamaan, että Huugo meille muutti.
Joskus kaikki ei vaan mene niinkuin elokuvissa, eikä Huugon arvoa ole
sairaus yhtään vähentänyt.
Huugon tilaa on nyt seurattava päivittäin, toisinaan Huugo on tosi reippaalla tuulella ja juoksentelee ulkonakin Röllin perässä ja toisinaan taas ei jaksa innostua lenkkeilystä ollenkaan. Siitä on todella vaikea sanoa, onko se kuinka kipeä, mutta koska se vielä jaksaa toisinaan juosta ja hypelläkin vähän, se tuskin kärsii koko aikaa. Mutta tuskin Huugolla on enää vuosia edessä, vaikka maksakaan ei sitä vielä vaivaa.
