torstai 21. maaliskuuta 2013

Unelmia ja näyttelyhommia..

Röllin kanssa olisi vihdoinkin tulossa aika osallistua oikeaan näyttelyyn: Rölli on ilmoitettu Vaasan kansainväliseen koiranäyttelyyn. Käppänät on kehässä sunnuntaina, mikä on melko ikävää siinä mielessä, että tuttuja olisi lauantaina sinne menossa, mutta ei sunnuntaina. Noh, pärjäämme varmaan itsekseenkin, ja eiköhän tuolta jotain juttuseuraakin löydy. Isäntäkään kun ei kovin innostunut kuullessaan, että joutuu heräämään aamulla ennen viittä, jotta keretään ajaa Vaasaan yhdeksäksi :D

Röllin turkin kohtaloa olen jo aikaisemminkin pohtinut. Kasvattajalta saatiin onneksi hyvät ohjeet tähänkin pulmaan: rullaus. Nyt onkin Rölli-raasu joutunut nyppivien sormien alle useaan otteeseen, ja ainakin omaan silmään turkki vaikuttaa hyvältä. Toki se on vielä aika pehmoista pentukarvaa paikoin, mutta selkään ja niskaan on tullut jo ihan kunnollisia karkeita jouhia. Saksiminen ja ajelukin on jotenkuten onnistunut, mutta vaatii vielä vähän harjoitusta. Ja mahdollisesti osaavamman trimmaajan ;) Kunnolliset ohennussakset vaan pitäisi laittaa ostoslistalle samoin kuin kunnollinen trimmipöytä. Onneksi siskolla oli edes vähän paremmat ohkarit, kuin minun Clas Ohlsonin p***at, ja trimmipöytääkin saatiin viikonloppuna lainata. Rölli vaan tykkää trimmaamistesta yhtä paljon, kuin kissa uimisesta, joten melkoisia painiotteita sen kanssa on saanut harjoitella samalla :D Mutta pikkuhiljaa se siihenkin tottuu.

Näyttelytottumusta harjoitellaan aktiivisesti niin Pohjois-Suomen snautseri-pinseri harrastajat ry:n järjestämällä näto-kurssilla kuin käymällä kaikissa mahdollisissa mätsäreissä, mitä lähiseudulla järjestetään. Edelliset olivat viime sunnuntaina Koirakoulu Vietin tiloissa Hiukkavaarassa. Rölli sai punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut loppukehässä. Sen sijaan saatiin runsaasti kokemusta, ja ensimmäisiin mätsäreihin verrattuna Rölli oli kehittynyt reilusti. Se jaksoi jo seistä pitkään paikallaan istumatta välissä, ja juoksu sujui hyvin. Juoksussa harjoittelemista on enemmänkin emännän vauhdissa kuin Röllin tekemisessä, jotta saataisiin liikkeet paremmin esille. Kunhan vaan jaksetaan treenata, niin hyvä siitä tulee.

Tässä muutama kuva mätsäreistä (Jenni Suomalaisen ottamia), jä täältä lisää kuvia kiinnostuneille:
Rölliä ei tuomari kiinnostanut, kun mammalla oli kerrankin hyvät namit mukana :D
Kuvia on aina kiva saada, näistä näkee, missä meillä on vielä treenattavaa.(Röllistäkin on kivaa, kun emäntä on perfektionisti, jolloin vikaa löytyy varmasti ;)) Namia pitää Röllille tuoda alemmas, ettei tarvi kurkotella. Ja karvan laadun raja näkyy hyvin kuvissa, pyllyn päällä on vielä melkoista höttöä, joka toivottavasti paranee aikojen saatossa ;) Ja ohkarit pitänee käydä hankkimassa, jotta saadaan kaula nätimmäksi :D Ja takajalkojen karvat saa vieläkin kasvaa pidemmiksi ja, ja, ja... Rölli on hieno poika!

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Röllin laiskottelukooste


Rölli halusi piristää ihmisten päivää näyttämällä, missä hän on erityisen hyvä: laiskottelu!


keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Huugo, 26.12.2011-5.3.2013. Nuku rauhassa pikkuinen, sinua ikuisesti ikävöiden ♥

Mulla on niin kamalan kylmä ilman sua
Niin kylmä ettei sillä ole määrää
Ja mulla on niin kamalan kylmä ilman sua
Teinkö jotain väärää
Mulla on niin kylmä ilman sua

Mulla on niin kivinen tie ilman sua
Auki haavat sielusta se hiertää
Enkä siltä ulos pääse ilman sua
Ympyrää se kiertää
Kivinen on tieni ilman sua

Mulla on niin syvä vesi ilman sua
Virrat tummat minua ne ohjaa
Liian pahoja on sen pyörteet ilman sua
Ei jalat ota pohjaan
Syvä on se vesi ilman sua

Mulla on niin iso ikävä sua
Sade kylmä sisälleni hakkaa
Ja mulla on niin iso ikävä sua
Muu olemasta lakkaa
Ikävä on mulla ilman sua

Eikä mulla ole mitään ilman sua 



Huugo lähti eilen illalla viimeiselle seikkailulleen sateenkaarisillalle. Suurinta rakkautta koiraa kohtaan on päästää se pois, kun se ei enää jaksa. Huugon jalat meni niin huonoon kuntoon loppuajasta, ettei se enää ottanut ollenkaan normaaleja askelia, vaan etujalat pettivät alta. Ruokahalu ei Huugolta koskaan mennyt, mutta kupin tyhjentäminen kävi vaikeaksi, kun jalat eivät kantaneet niin kauan, että kuppi olisi tyhjentynyt. Viimeiseen asti Huugo oli kuitenkin kauhean reipas, kotona ruokaa piti oikein komentaa tulemaan, kun emäntä oli liian hidas sen toimittamisessa. Viimeiseksi aamiaisekseen Huugo saikin silakoita, loppujen lopuksi tupla-annoksen, kun Rölli oli nirso. Viimeisen päivänsä Huugo sai lepäillä kainalopaikalla, kuorsauksesta päätellen melkoisen tyytyväisenä.

Huugolla todettiin vakava kilpirauhashormonien puute loppuajasta. Maksashunttia ei luultavasti sitten ollutkaan, ainakin viimeisissä verikokeissa Huugon maksa-arvot olivat aivan normaalit (sappihappoja ei mitattu). Kilpirauhashormonia taas oli niin vähän, ettei tutkimuslaitteet olleet sitä pystyneet havaitsemaan, eli käytännössä ihan nollatasolla. Myöskään kilpirauhasen toimintaa kiihdyttävää hormonia Huugolla ei ollut, mikä viittaa siihen, että ongelma ei välttämättä ollut itse kilpirauhasissa vaan syvemmällä aineenvaihdunnassa. Edelleen epäiltiin, että kasvuhormonia ei ole erittynyt tarpeeksi. Lopullista vastausta Huugon sairasteluun ei saada, eikä varsinaisesti tarvitakaan, Huugo oli vain yksinkertaisesti sairas tapaus.

Huugon arvoa ja rakkautta sitä kohtaan sairaus ei tietenkään vähentänyt. Niinpä ikävä on mahdoton. Onneksi meille jäi vielä Rölli, joka omalla ihanalla touhukkaalla tavallaan saa hymyn väkisin huulille surusta huolimatta. Rölli on tilanteeseen nähden vielä ainakin ollut melko rauhallinen, yön se vietti Huugon paikalla ja ulkona se yrittää etsiä Huugon jälkiä, mutta muuten käyttäytyy normaalisti. Eiköhän me tästä vielä päästä yli, vaikka vielä kaikki muistuttaa Huugosta, eikä itkua voi välttää. Onneksi Rölli vie emännän välillä ulos lenkille ja muutenkin ajatukset iloisempiin asioihin, niin ikävä ei käy liian painavaksi kantaa.