 |
Mulla on niin kamalan kylmä ilman sua
Niin kylmä ettei sillä ole määrää
Ja mulla on niin kamalan kylmä ilman sua
Teinkö jotain väärää
Mulla on niin kylmä ilman sua
Mulla on niin kivinen tie ilman sua
Auki haavat sielusta se hiertää
Enkä siltä ulos pääse ilman sua
Ympyrää se kiertää
Kivinen on tieni ilman sua
Mulla on niin syvä vesi ilman sua
Virrat tummat minua ne ohjaa
Liian pahoja on sen pyörteet ilman sua
Ei jalat ota pohjaan
Syvä on se vesi ilman sua
Mulla on niin iso ikävä sua
Sade kylmä sisälleni hakkaa
Ja mulla on niin iso ikävä sua
Muu olemasta lakkaa
Ikävä on mulla ilman sua
Eikä mulla ole mitään ilman sua
Niin kylmä ettei sillä ole määrää
Ja mulla on niin kamalan kylmä ilman sua
Teinkö jotain väärää
Mulla on niin kylmä ilman sua
Mulla on niin kivinen tie ilman sua
Auki haavat sielusta se hiertää
Enkä siltä ulos pääse ilman sua
Ympyrää se kiertää
Kivinen on tieni ilman sua
Mulla on niin syvä vesi ilman sua
Virrat tummat minua ne ohjaa
Liian pahoja on sen pyörteet ilman sua
Ei jalat ota pohjaan
Syvä on se vesi ilman sua
Mulla on niin iso ikävä sua
Sade kylmä sisälleni hakkaa
Ja mulla on niin iso ikävä sua
Muu olemasta lakkaa
Ikävä on mulla ilman sua
Eikä mulla ole mitään ilman sua
Huugo lähti eilen illalla viimeiselle seikkailulleen sateenkaarisillalle. Suurinta rakkautta koiraa kohtaan on päästää se pois, kun se ei enää jaksa. Huugon jalat meni niin huonoon kuntoon loppuajasta, ettei se enää ottanut ollenkaan normaaleja askelia, vaan etujalat pettivät alta. Ruokahalu ei Huugolta koskaan mennyt, mutta kupin tyhjentäminen kävi vaikeaksi, kun jalat eivät kantaneet niin kauan, että kuppi olisi tyhjentynyt. Viimeiseen asti Huugo oli kuitenkin kauhean reipas, kotona ruokaa piti oikein komentaa tulemaan, kun emäntä oli liian hidas sen toimittamisessa. Viimeiseksi aamiaisekseen Huugo saikin silakoita, loppujen lopuksi tupla-annoksen, kun Rölli oli nirso. Viimeisen päivänsä Huugo sai lepäillä kainalopaikalla, kuorsauksesta päätellen melkoisen tyytyväisenä.
Huugolla todettiin vakava kilpirauhashormonien puute loppuajasta. Maksashunttia ei luultavasti sitten ollutkaan, ainakin viimeisissä verikokeissa Huugon maksa-arvot olivat aivan normaalit (sappihappoja ei mitattu). Kilpirauhashormonia taas oli niin vähän, ettei tutkimuslaitteet olleet sitä pystyneet havaitsemaan, eli käytännössä ihan nollatasolla. Myöskään kilpirauhasen toimintaa kiihdyttävää hormonia Huugolla ei ollut, mikä viittaa siihen, että ongelma ei välttämättä ollut itse kilpirauhasissa vaan syvemmällä aineenvaihdunnassa. Edelleen epäiltiin, että kasvuhormonia ei ole erittynyt tarpeeksi. Lopullista vastausta Huugon sairasteluun ei saada, eikä varsinaisesti tarvitakaan, Huugo oli vain yksinkertaisesti sairas tapaus.
Huugon arvoa ja rakkautta sitä kohtaan sairaus ei tietenkään vähentänyt. Niinpä ikävä on mahdoton. Onneksi meille jäi vielä Rölli, joka omalla ihanalla touhukkaalla tavallaan saa hymyn väkisin huulille surusta huolimatta. Rölli on tilanteeseen nähden vielä ainakin ollut melko rauhallinen, yön se vietti Huugon paikalla ja ulkona se yrittää etsiä Huugon jälkiä, mutta muuten käyttäytyy normaalisti. Eiköhän me tästä vielä päästä yli, vaikka vielä kaikki muistuttaa Huugosta, eikä itkua voi välttää. Onneksi Rölli vie emännän välillä ulos lenkille ja muutenkin ajatukset iloisempiin asioihin, niin ikävä ei käy liian painavaksi kantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti