Rölli saapui!

Tänään vihdoinkin saatiin hakea Rölli kotiin! Matka sujui oikein mukavasti, kun hoksattiin heti aluksi laittaa molemmat pojat häkkiin matkustamaan. Huugo vähän aluksi ihmetteli, että mikä tämä juttu nyt on, kun on vähemmän tilaa häkissä, mutta tyytyi nopeasti kohtaloonsa. Loppumatka sujuikin oikein leppoisasti molempien nukkuessa:

Puolessa matkaa pysähdyttiin pissatauolle, ja Rölli kerkesi jo hurmaamaan pari samalla huoltsikalla asioinutta naisihmistä :D Huugo kyllä niihin enemmän ihastui, oli lähteä heidän matkaan :D Kotiin kuitenkin päästiin ihan hyvin. Loppumatka soratietä pitkin oli Röllille vähän pelottavampi juttu, se kaivautui ihan kokonaan Huugon kainaloon turvaan, olivat kyllä niin hellyyttävä pari <3

Kotonakin pojat ovat tulleet hyvin toimeen keskenään, Huugo vähän väsähti nopeammin kuin touho-Rölli, mutta nyt jo unet maittaa samassa kopassa:

Mietteitä koiranomistuksesta

Täällä odotellaan jo innokaana uuden tulokkaan saapumista, mikä on ssaanut minutkin miettimään koiranomistajuuden iloja ja suruja. Paljon on myös tullut mietittyä sellaisia asioita, jotka Huugon kanssa on mennyt tavalla tai toisella pieleen, ja joita ei ole tarkoitus toistaa uuden pennun kanssa. Tässä muutama eritelty kohta, joita pyrimme välttämään Röllin kanssa.

1. Huugon tällä hetkellä pahin tapa on räyhätä hihnassa kaikille ohikulkijoille. Syy tähän on selkeä: Huugo ei ole yhtään tottunut muihin tielläliikkujiin. Pienempänä Huugolle riitti vallan mainiosti lyhyen "lenkin" kiertäminen tuossa kotitiellä, jossa ei siis muita liiku. Nyt vanhempanakaan Huugo ei jaksa paljon ensimmäistä risteystä pidemmälle kulkea, siellä käydessäkin tulee edestakaista matkaa puolisen kilometriä. Kuulostaa kauhean lyhyeltä, mutta Huugolle se on pitkä matka: aikaa menee sellaiset 45 minuuttia Huugon reippaallakin kävelyvauhdilla. Täällä risteyksessä on sitten joskus jopa muutakin liikennettä, joille pitää räyhätä lakkaamatta. Huugoa olisi pitänyt pentuna käyttää enemmän "ihmisten ilmoilla" lenkillä, niin olisi tottunut muihinkin. Tänään kyllä meni kohtuullisen hienosti, kun käytiin Värtössä joen rannalla kävelemässä, muutaman pyöräilijän jälkeen Huugo ei enää juuri niistä välittänyt. Mutta Rölliä täytyy käyttää PALJON enemmän muualla, jotta tottuu touhuun ympärillä.

2. Huugon vonkaaminen sohvalle. Varsinkin nyt koulun alettua Huugo ei halua olla yhtään yksin lattialla. Siis yhtään. Sekuntiakaan. Se on jo melko ärsyttävää, kun sohvan juuressa yksi uikuttaa lakkaamatta, niinpä sille on annettu periksi ja otettu kainaloon. Virhetikki, nyt vonkaaminen ei todellakaan lopu, ja viikonloppunakin Huugo ei päivisin nuku ollenkaan yksin lattialla. Paha tapa, mistä pitää päästä eroon ja mitä ei opeteta Röllille. Sohvalle päästään, jos ihmiset sinne haluaa, ei inttämällä.

3. Nameille kranttuilu. Huugolle ei kelpaa mitkään namit kauaa. Varsinkin lenkillä pahat namit syljetään maahan ja tapitetaan etteikö parempaa sais. Ja senttiäkään ei liikuta ennen kuin paremmat namit on tarjoiltu. Paitsi että tässä suhteessä olen kyllä pysynyt lujana, eikä uusia nameja ole tullut vaikka ei ole kelvannut. Tämä vaan on vaikeuttanut varsinkin lenkillä kouluttamista, kun ei olla keksitty aina pelaavaa palkkausta. Ja nyt, kun Huugon ruokavalio on niin rajoittunut, on tosi vaikeaa edes löytää sellaista namia, mitä sille saa antaa. Toivotaan, että Rölli on niin ahne, että kaikki namit kelpaa.

4. Vesisateella lattialle pissiminen. Huugo on pääsääntöisesti sisäsiisti, paitsi sateella. Ihan kivaa näin syksyn pukatessa päälle. Sateella kun ei ulkona voi tehdä yhtään mitään, edes pissiä, kun tassut kastuu. Muutenkaan Huugo ei käy mitenkään erityisen reippaasti pissillä, vaan se on aina vähintään 10 minuutin reissu ulos, ennen kuin mitään tapahtuu. Pitää opettaa Huugolle, että sisään ei pääse, ennen kuin pissi on tullut.

5. Hoitotoimenpiteet. Huugo vihaa niitä kaikkia. Varsinkin kynsien leikkausta. Föönaamista. Pöydällä olemista. Pesemistä. Ainostaan turkin harjaaminen/pohjavillan poisto on sellaisia hommia, joita Huugo sietää, kunhan niitä ei tehdä pöydällä. Ja nämä on siis niin kauheita asioita, että ei voi samalla ottaa edes nameja. Eli aika vaikeaa tehdä näistä miellyttäviä asioita. Pitää opettaa Rölli paremmin. Ja yrittää totuttaa Huugoakin.

6. Kakansyönti. Kaikki kelpaa. Varsinkin lenkillä jänönkakat. Ja sitten hengitys haisee melko mukavalle. YÄK! (Onneksi Huugo tottelee kieltosanaa ja jättää kakat rauhaan, jos kerkeän huomata sen niitä mussuttavan.)

Ja loppuun vielä muutama hauska tapa, joita ei varsinaisesti ole tarkoitus kitkeä pois, mutta jotka välillä aiheuttaa harmaita hiuksia: yöllä kylkeä kääntäessä täytyy samalla uikuttaa syystä tai toisesta todella kovalla äänellä ja heiluttaa koko häkkiä niin, että kalterit kolisee. Ruoka pitää syödä niin tunteella, että kupilta ei pääse pois kun etujalat ei kanna (Tähän tosin auttoi kupin nostaminen vähän korkeammalle). Ennen nukahtamista täytyy täristä niin kovasti, että mamma luulee koiran saaneen kohtauksen. Housunlahkeissa roikkuminen niitä puettaessa jalkaan. Samoin pyykeissä, kun niitä viikkaa kaappiin.

Trimmauskurssi

No nyt teknisten ongelmien selvittyä saadaan kuvaakin trimmikurssista.
 8.-9.9 osallistuimme Huugon kanssa Pohjois-Suomen snautseri-pinseri -harrastajat ry:n järjestämälle trimmauskurssille. Ilmoittauduin kurssille jo paljon ennen kuin Huugon sairaus löytyi, enkä ollut aivan varma, kannattaisiko Huugoa nyppia turhan stressin välttämiseksi. Ajattelin kuitenkin, että Huugon karva oli niin pitkä, että se lähti melkein puhaltamalla irti, että nyppimisestä ei liikaa stressiä tule. Ja Huugo on viettänyt aikaa Aadan kanssa niin paljon, että tuskin toiet koiratkaan enää niin paljon stressiä aiheuttaa. Niinpä päätimme kurssille lähteä.

Kurssi oli kaksipäiväinen ja järjestettiin Ala-Temmeksen kylätalolla. Lauantaina oli tiedossa pohjavillan poisto sekä nyppiminen, sunnuntaina ajelu ja saksilla viimeistely. Kurssin jako kahteen päivään osoittautui erittäin järkeväksi, aloitteleva nyppijä, niin kuin minä, tarvi kyllä koko illan koiran kanssa. Jatkossa trimmaus varmaankin sujuu päivässä, riippuen toki trimmaanko molemmat koirat kerralla vai erikseen. (Tod.näk. erikseen, tuskin niillä sattuu turkit trimmauskuntoon yhtä aikaa, toiottavasti :D)

Tältä Huugo näytti lauantai aamuna ennen kurssille lähtöä:

Turjake-Huugo

Tässä Huugoa on jo alettu nyppimään:

Ja tältä me näytettiin lauantai-iltana juuri ennen kotiinlähtöä:

Lauantaina oltiin siis saatu Huugo pääosin nypittyä, kotiläksyksi saatiin Huugon "kivittäminen", eli hohkakivellä pohjavillan skrappaus. Sunnuntai aamuna Huugon tassut ja parta pesaistiin, jottei sakset mene pilalle hiekan tai muun kakan takia. Itse nyppiminen sujui helposti, Huugon karva oli tosiaan niin pitkää, että lähti aivan helposti irti. Nyppimisessä oli todella suurena apuna sellanen nyppimistikku, joka pitänee pistää hankintalistalle, jahka sellaisen jostakin löytää. Aivan ilman suruja ei kuitenkaan nyppimisestä selvitty, sillä minun sormet oli ihan rakoilla lauantai-iltana, mukavasti vielä nivelen kohdalta, että en saanut enää iltasella sormia suoraan :D Mutta kauneuden eteen on kärsittävä, ja mielellään vähän itse kärsin kuin Huugo <3

Joka tapauksessa sunnuntai aamuna Huugo näytti siis tältä:

Aamusta vielä nypittiin jäljelle jääneitä paikkoja, kuten päälaki loppuun asti sekä pyllyn reunamilta ja hännästä enimpiä pitkiä karvoja. Seuraava vaihe oli sitten koneella ajelu. Omalla koneella ei saatu kyllä mitään aikaan, oli melko hengetön. Pitää kylläkin vielä koettaa sitä eri terällä ja varmasti täyteen ladatulla akulla ennen kuin heitän vesilintua sillä. Koneena meillä on siis Andis T-liner+, joka me ostettiin siskolta sopuhintaan, kun se ei harjikselle sopinut. Voi olla, että pitää ostaa uusi, varsinkin jos jatkossa alkaa näyttelyissäkin kulkea. Huugo ei ollut juuri millänsäkään ajelusta, mikä oli kyllä positiivinen yllätys. Varmaankin vieras paikka sai sen toimimaan mallikkaasti, kotona ei kyllä ole annettu trimmerillä koskea. Toki asiaa varmasti helpotti se, että Huugo trimmattiin paremmalla trimmerillä, joka oli tosi hiljainen, niin ei ehkä sen vuoksi sitä pelännyt.

Lopuksi vielä leikattiin saksilla tassukarvat, kulmakarvat ja häntä, sekä partaa vähän tasoitettiin. Partaa jätettiin tarkoituksella melko paljon, että Huugo näyttää oikein herrasmieheltä :D Tässä lopputulos:

Aivan täysin rotumäärityksen mukaista turkkia Huugolle ei saatu. Ensinnäkin Huugon maha piti ajella karvattomaksi ultraa varten, joten mahalinjaa ei saatu tehtyä. Päätimme nyppiä kyljet kokonaan alas, koska Huugo näytti todella huvittavalta kun kyljissä oli koristekarvoja, mutta maha melkein paljas :D Samoin naamakarvat eivät ihan täytä rotumääritelmää, sillä käytin Huugoa trimmissä aikaisemmin tänä vuonna ja trimmaaja nappasi Huugon kuonopäällisen koneella puhtaaksi terrierimäiseen tyyliin. Ei se nyt onneksi suuri vika ole, mutta vähän aikaa koira näyttää huvittavalta, kun karvat kasvavat takaisin.

Kurssi oli erittäin hyödyllinen, nyt Huugo ei pääse reuhahtamaan niin pahasti. En ole uskaltanut siistiä sitä juurikaan aikaisemmin, kun en ole tuntenut osaavani. Toisaalta karvahan on uusiutuva luonnonvara, joten olisi sitä voinut enemmänkin saksilla leikkiä. Mutta joka tapauksessa nyt ei tarvitse huolehtia Huugon ulkonäön vuoksi, vaan voipi itse siistiä sitä tarvittaessa. Muutamat välineet tulee vielä hankintaan: tiheämpi veitsi, terävät sakset sekä ohennussakset ja se kone. Koirilla on jo enemmän kauneudenhoitovälineitä kuin omistajallaan :D Varsinkin kun vielä käytetään samaa fööniäkin, toki on ollut mielessä ostaa vähän hiljaisempi ja kylmää ilmaakin puhaltava malli. Koirille siis. Heh.

Päivän pikainen Huugo-kevennys..

Tässä Huugon mallia rentooon päiväuniasentoon:

Herra tykkäsi näin nukkua pikkupoikana, mutta alkaa tulla ahdasta isompana :D

P.S. Huugosta on tullut kauhea mammanpoika nyt kun koulut alkoi, iltaisin ei päästä minua silmistään ja komentelee ottamaan sohvalle, jos herra jääpi lattialle :D

PP.S. Tänään saatiin Huugon ruokinta kohdilleen uuden Royal Caninin Hepatic -nappulan avulla. Nappulassa ei ole lihaa eikä kuparia kuin nimeksi, niin ei pitäisi aiheuttaa ongelmia maksan kanssa. Lisää hyviä uutisia on se, että Huugon ihottuma on selätetty, vaikka shampoolla ei ole sitä pestykään vähään aikaan! Uusia läiskiä ei ole tullut ja vanhatkin on lähes kokonaan kadonnut, näköjään piti vaan antaa aikaa parantua.

Syysvaatetusta

Huugon trimmaus on edessä ensi viikonlopulla, ja syksy alkaa tehdä jo kovasti tuloaan, niin ajattelin, että Huugo tarvitsee vähän lämmikettä päälleen. Nettikauppoja selatessa huomasin, että koirienkin vaatteet on melko hintavia, ja sopivan kokoista on vaikea saada ilman sovitusmahdollisuutta, niinpä päädyin etsimään sopivaa mallia, jotta saisin itse tehtyä Huugolle jonkin sortin takin tai manttelin. Pohjatietona sen verran, että itse en ole yhtään käsistäni kätevä, enkä tee yleensä koskaan minkään sortin käsitöitä. Netistä löytyi kuitenkin melko helpon oloinen ohje, ja siskon kanssa sovittiin, että yhdessä yritetään se toteuttaa. Samalla ohjeella sisko voi sitten tehdä omalle harjikselleen takin, jos se Huugollekin onnistuu. Alkuperäinen ohje löytyy sivulta: http://bedlington.kotisivukone.com/78
(Valitan kuvien laatua, pitäis ostaa kunnollinen  kamera)

Ohjetta mukaillen aloin sitten kotona piirtää kaavaa:

Kaavan leikkauksen jälkeen tein sovituspalan vanhasta lakanasta:

Samalla huomasin, että Huugon selkä on sen verran leveämpi, kuin alkuperäisen mallin koiralla, että takkiin tarvitaan levennystä selkään erillisellä selkäpalalla. Seuraavaksi piti lähteä kangaskauppaan sopivaa kangasta valitsemaan. Halusin, että Huugo voi käyttää takkia jo heti syksyllä sateisinakin päivinä, kun se ei tykkää sateella ulkoilla. Takkikankaaksi valittiinkin vähän vettähylkivää kangasta ja vuorikankaaksi keskivahvaa fleeceä. Takilla ei tarvitse pärjätä hirveän kovilla pakkasilla, niitä varten voi tehdä tai hankkia erilaisen takin. Ja varmaan Röllikin arvostaisi takkia kovilla pakkasilla :) Seuraava etappi kangaskaupan jälkeen oli saapuminen siskon ompelukoneen ääreen Kemiin. 

Päätimme muuttaa kaavaa vielä niin, että takista tulee yhtenäinen ilman erillistä selkäpalaa:

Seuraavaksi leikattiin pääliskankaasta takinmallinen pala, ja kiinnitettiin heijastinnauhat siihen: 

Sitten fleecestä leikattiin takinmallinen vuoripala, ja kiinnitettiin se miljoonalla neulalla pääliskankaaseen, (joskus kannattaa miettiä mitä tekee, muuten työ näyttää piikkisiililtä ja on mahdoton ommella :D):

Ylijäämäpaloilla voi välissä kiusata koiraa:

Tässä takki on ommeltu kasaan, ja seuraavassa jo sovitetaan:

(Oikeasti tässä vaiheessa kaksi blondia ompeli kaula-aukon kiinni niin, että takin oikeinpäin kääntäminen oli mahdotonta, ja piti kaivaa ratkoa esille. Ratkojaa tarvittiin kyllä vielä sen sata kertaa jälkeenpäinkin :D)

Epäonnisen kaula-aukkokokeilun jälkeen tulimme siihen tulokseen, että emme ompele sitä kiinni samalla tavalla kuin alkuperäisessä ohjeessa, vaan jätämme koko kaulan auki, ja kiinnitys tulee tarranauhoilla. Näin takkiin saa vähän kasvuvaraa ja sitä voi käyttää myös esim. Röllillä helposti. Lisäksi sen pukeminen helpottuu. Myös mahan kohdalle tulevaa kiinnitysnauhaa muokkasimme niin, että se kiinnitetään suoraan mahan alle, eikä selän päälle. Näin sadevesi valuu takista maahan, eikä pääse kastelemaan mahaa:

Ja tarranauhat piti tietenkin ommella väärinpäin ensin, jotta pääsi ratkomaan :D Noh, jokatapauksessa takki oli valmis!

Koska takin ompelu sujui niin hyvin, päätimme tehdä samantien Huugolle myös tossut, kun se ei tykkää kastella tassujaan. (Myönnettäköön, että koira on vähän hemmoteltu yksilö :D) Kaikessa yksinkertaisuudessaan tossut tehtiin niin, että fleecestä leikattiin kaksi samanlaista suippoa palaa ja ommeltiin yhteen ja lisättiin takapuolelle pala vedenpitävää kangasta:

Ja kaikessa yksinkertaisuudessaankaan nämä tossut eivät todellakaan halunneet onnistua kerralla hyvin, vaan kone sylttäsi joka tossun kohdalla miljoonaan kertaan ja niitä sai ratkoa kerta toisensa jälkeen. Ilmeisesti kaksi fleecekangasta ja vedenpitävä kangas olivat yhdessä liian paksu pala koneen purtavaksi, ja fleece ei edes kunnolla koneessa luistanut, joten taisteluksi meni. Osa tossuista piti osittain parsia käsin kasaan mutta nyt on pojalla tossutkin:

Ensi viikolla sitten testaillaan tykkääkö Huugo niitä pitää päällään ulkona, sisällä liikkuminen onnistui ihan hyvin. Tossuja varmaan pitää vielä jalostaa, takatassuissa ne ei varmaan tule pysymään ilman jonkin sortin kiinnitystä. Katsotaan nyt suostuuko se niitä ylipäätänsä pitämään :D

Huonoja uutisia

No niin, taas on kerennyt vierähtää jokunen aika, kun tänne olen kirjoitellut. Huugo on aiheuttanut hieman huolta ja murhetta viimeaikoina, niin en ole kerennyt kirjoittelemaan blogiin :(

Siis tilanne on se, että Huugolla todettiin maksashuntti. Mitään oireita pennulla ei vielä ole, vaan lääkäriin lähdettiin tutkimaan, miksi Huugo on jäänyt niin pienikokoiseksi. Lääkäri epäili, ettei Huugon keho eritä tarpeeksi kasvuhormonia, mutta sen tutkiminen olisi ollut vaikeaa ja aika turhaa, sillä tätä hormonia ei oikein voi koiraan helposti lisätä. Huugon lievän ihottuman vuoksi lääkäri epäili myös kilpirauhasen vajaatoimintaa, ja koirasta otettiin näytteet kilpirauhashormonin tutkimista varten. Samalla tutkittiin sappihappojen määrä verestä, aluksi ihan rutiinin vuoksi.

Kilpirauhashormonien tasot olivat hieman alhaiset, mutta eivät niin paljon, että niistä kannattaisi huolestua. Tutkimme niitä lisää, mikäli Huugo saa muita vajaatoimintaan liittyviä oireita. Ihottumaa ollaan hoidetty  pesemällä pentu Malaseb-shampoolla kahdesti viikossa. Eipä sillä kyllä näkyvää vaikutusta ole ollut, mutta ei se ihottuma tunnu Huugoa vaivaavankaan, ei raavi itseään yms. Nyt pidetään parin viikon tauko pesussa, jotta saadaan koira nypittyä trimmikurssilla.

Sappihappotestissä taas huomattiin, että Huugon maksassa on jotain vikaa. Sappihappoja erittyy koiran suolistoon ruokailun yhteydessä ja niiden pitäisi maksan kautta siirtyä takaisin sappirakkoon kohtuullisessa ajassa syönnin jälkeen. Huugolla näin ei käy, vaan sappihappoja jää verenkiertoon. Tämä on merkki siitä, että maksa ei toimi oikein. Lääkäri epäili heti, että Huugolla on maksashuntti. Huugo määrättiin lisätutkimuksiin, verestä mitattiin lisää maksan toimintaan liittyviä arvoja ja maksasairauksiin erikoistunut eläinlääkäri ultrasi Huugon maksan. Shunttiepäily sai lisää vahvistusta, diagnoosi on hyvin varma.

Lopullisen diagnoosin saisi varjoainekuvauksella, mutta Huugo pitäisi sitä varten nukuttaa. Nukuttaminen on todella riskialtista maksashuntista kärsivälle koiralle, sillä nukutuslääkkeet eivät poistu kehosta normaaliin tahtiin ja voivat aiheuttaa ongelmia, pahimmillaan kuoleman. Näin ollen Huugoa ei näillä näkymin kuvata, vaan uskomme ultran ja verikokeiden tuloksia.

Yksinkertaistetusti selitettynä maksashuntilla tarkoitetaan maksan verenkierron häiriötä. Koiran suolistosta imeytyvät aineet kulkevat maksaan suurta verisuonta pitkin ennen kuin ne liittyvät koiran muuhun verenkiertoon. Näin maksa saa kerättyä talteen erilaisia aineita, ennen kuin ne joutuvat koko kehoon. Huugolla suolistosta maksaan kulkevasta verisuonesta lähteekin pikkuinen suoni, ns. shunttisuoni,joka liittää sen muuhun verenkiertoon. Näin maksa ei pysty puhdistamaan kaikkea verta, vaan osa pääsee livahtamaan koko kehoon, mistä luonnollisesti seuraa ongelmia. Tällainen shunttisuoni on kaikilla koiranpennuilla syntyessään, mutta sen kuuluisi sulkeutua luonnostaan n. puolessa vuodessa. Huugolla se ei sulkeutunut.

Maksashuntin voi leikata, mikäli se sijaitsee sellaisella alueella, johon pääsee käsiksi. Isoilla koirilla se voi olla maksan sisällä, jolloin leikkaus on todella haasteellinen, mutta kääpiökoirilla se on yleensä maksan ulkopuolella ja siis leikattavissa. Leikkaus on kuitenkin erittäin vaativa ja vaarallinen joka tapauksessa. Nettiä selatessani leikkauksen onnistumisprosentiksi annettiin n. 70%, eli kolme kymmenestä koirasta ei leikkuksesta selviä. Lisäksi Huugon kasvattajan kanssa keskustellessa kävi ilmi, että käppänöillä varsinkaan leikkaus ei tahdo onnistua. Lisäksi leikkaus ei varmasti koiraa paranna kokonaan, vaan eliniän odote jää matalaksi ja koira joutuu olemaan erikoisdietillä loppuikänsä. Näin ollen päätimme, että Huugoa ei leikata, vaan se saa elää normaalia koiran elämää niin kauan, kuin suinkin pystyy.

Mikäli koiraa ei leikata, täytyy sen ruokavalio muuttaa maksasairaudesta kärsivän koiran ruokavalioksi. Toisin sanoen barffaus Huugon kanssa loppuu. Tarkoituksena olisi silti syöttää Huugolle terveellistä ja ravitsevaa kotiruokaa, netistä on aiheeseen liittyen löytynyt paljon apua ja eiköhän eläinlääkäristäkin neuvoja saa, vaikka leikkausta emme haluakaan. Pääsääntönä on, että koira saisi mahdollisimman vähän myrkkyjä ruoassaan, sekä vähän proteiineja. Proteiinien saantia pitää rajoittaa, sillä niistä muodostuu koiran elimistössä ammoniakkia, joka maksan oireillessa kertyy aivoihin ja aiheuttaa erilaisia neurologisia ongelmia. Lisäksi pitää varoa virtsakivien muodostumista.

Tällä hetkellä Huugo kuitenkin on oikein reipas ja touhukas pieni poika. Mitään maksashunttiin viittaavia oireita ei Huugolla ole vielä ollut, joten toivomme parasta, että sillä olisi vielä aikaa olla meidän kanssamme. Eliniänodote maksashuntin kanssa on muutamasta viikosta pariin vuoteen. Huugo ei siis tule olemaan pitkäikäinen, mikä on luonnollisesti ollut todella kova isku meille omistajille. Onneksi Huugon kasvattaja on erittäin ihana ja reilu ihminen, ja on ollut yhtä järkyttynyt kasvattinsa tapauksesta kuin mekin, ja tahtoo korvata Huugosta aiheutuneet ongelmat. Vaikka maksashunttia ei pidetä kääpiösnautsereilla perinnöllisenä sairautena, eikä sen syntyyn voi vaikuttaa millään kasvatuksellisilla tai muilla toimilla, hän haluaa kantaa vastuunsa kasvattajana. Itse emme olisi osanneet edes mitään vaatia, eihän hänen toimet ole mitenkään Huugon sairauteen vaikuttaneet.

Joka tapauksessa saamme kasvattajalta toisen pennun. Eihän se pentu Huugoa korvaa, eikä sen ole tarkoituskaan, mutta Huugon lähtiessä kotiimme jäisi niin tyhjä kaiku ilman koiraa, että tahdomme ottaa toisen sitä tyhjyyttä täyttämään. Lisäksi pennuista on toki toisilleen suuresti iloa, kun niiden ei tarvitse olla aivan yksin omistajien työ- ja koulupäivän ajan. Uusi pentu, pippuri-suolan värinen poika, muuttaa meille, mikäli kaikki menee hyvin, jo lokakuun alussa. Vähän jännittää, miten pojat pärjäävät keskenään täällä päivät, mutta onneksi minun lukujärjestyksessä on sen verran tyhjää, että luulisin ettei niiden tarvitse olla aivan koko päivää yksin.

Summa summarum, täällä ollaan tällä hetkellä vähän ristiriitaisissa tunnelmissa. Toisaalta surettaa Huugon vuoksi todella paljon, mutta kun koiralla ei oireita ole, niin asia ei tunnu aivan todelliseltakaan. Toivotaan, että Huugo pysyisi hyväkuntoisena pitkään, mutta kun aika tulee luopua, ei koiraa täällä pidetä väkisin, vaan se pääsee lähtemään rauhassa ja kunnialla. Toisaalta taas uusi pentu innostuttaa, kyllähän nuo läppäkorvat on vauvoina ja toki aikuisinakin sellaisia hurmureita <3 Ja odotetaan innolla, josko tämä uusi pentu olisi sen verran vilkkaampi, että päästäisiin sen kanssa touhuamaan vaikka agilityäkin, ja vähintään niihin näyttelyihin vihdoinkin pääsisimme osallistumaan. Tietenkään Huugoa ei jätetä pois matkasta niin kauan kun se itse jaksaa mukana tulla :) Mutta päivitystä tulee toki tännekin, pysykää kuulolla ;)

Päivitystä pitkästä aikaa

Pieni Huugo suuressa metsässä juhannuksena

Vähän on turhankin paljon vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta, joten paljon on kerennyt sattua ja tapahtua. Ensinnäkin trimmauksessa ei tosiaan runkoturkkia saatu pois juuri lainkaan, ei ollut vielä valmis silloin. Nyt se alkaa irrota kohtuu nätisti, yksi ilta istuskelin telkkarin ääressä ja aikani kuluksi nyhtäsin turkista huomaamatta melkoisen läjän karvaa käsin ja pohjavillaveitsellä. Sen verran paljon lähti tavaraa, että peukalon sai kipeäksi, mutta kauneuden eteen on kärsittävä, eikö? Jotenkin olisin kuvitellut, että koira olisi tässä se kärsijä, mutta sitä kiinnosti homma niin paljon, että viiden minuutin nypinnän jälkeen kuorsaus alkoi kuulua, hah! Nyt en ole viitsinyt sitä juuri nyppiä, syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna meillä olisi ihan trimmauskurssi, niin olis suotavaa, että trimmaamista löytyy silloinkin. Ja eipähän koira näytä kamalasti kärsivän pitkästä turkista, varsinkaan kun tämä kesä on ollut tällainen lauha, mutta vähäluminen :D

Turkki palautui muutenkin hyvään kuntoon, kun aikanaan vaihtoi nappulan parempaan. Nyt Huugo siirtyi raakaruokintaan pitkällisten pohdintojen ja useamman suosituksen jälkeen. Saas nähdä, pysyykö karva pojassa kiinni tuolla ruoalla. Pitäisi sen ainakin olla parempaa, kuin nappularuoka, mutta kaikki ei sovi kaikille. Ja onhan se vähän vaativampaa, kuin nappulan kaataminen kuppiin. Saa laskeskella kaikenmaailman vitamiinipitoisuuksia, jotta hauva varmasti saa tarpeeksi kaikkea. Maanantai menikin kokonaan Huugon ruokinnan suunnitteluun, välillä tuntui jo, että ydinfysiikkakaan ei voisi olla vaikeampaa :D Mutta loppujen lopuksi monipuolisella tarjonnalla ja terveellä järjellä pääsee aika pitkälle tässä raakaruokinnassa. Ruokavalion koostumuksesta löytyy niin monta eri mielipidettä, mutta tärkeintähän on löytää omalle koiralle sopiva ravinto. Ruoka-asioita pohditaan vielä varmasti myöhemminkin tässä blogissa.

Huugohan ei osaa kerjätä ruokaa tuolin alta... o.O

Huugo pääsi viikonlopulla tutustumaan "tyttöystäväänsä" ensimmäistä kertaa :D Siskoni on ottanut kiinanharjakoiraneidin, Aadan, ja kylläpä pennuilla touhua riitti. Huugo-rukka ei meinannut pysyä pikku-torpedon perässä yrityksistään huolimatta yhtään. 

Kassi-Aada

Kaverin vieressä on hyvä pötköttää

Aadan lempparipuuhaksi pahimpien villeyskohtauksien aikana tuli Huugon parrassa roikkuminen, eikä meidän poju raskinut tyttöä kieltääkään. Välillä piti ihmisten sekaantua koirien väleihin, kun meno meni ihan mahdottomaksi. Muutenkin hauska seurata kahta aivan erilaista pentua, toinen istuu ja tuijottaa, kun toinen hyppii pitkin seiniä :D Rakenteeltaankin pennut olivat aivan eri maailmasta, Aada hentonen tyttönen ja Huugo kunnon mörssäri.

Ja sitä voi käyttää tyynynä :D

Tänään Huugolla oli toista kertaa hammaslääkäriin aika, poistettiin muutama huonosti jäänyt kulmuri. Lääkärin mukaan vieläkin jäi maitohampaita suuhun, saa nähdä monestiko koira joutuu hampaiden rukkaukseen. Tällä kerralla rauhoittava lääke ei ollut riittänyt, vaan poika oli pitänyt nukuttaa operaatiota varten. Päivä onkin mennyt sitten nukkuessa, kiedoin sen tiukasti pyyhkeeseen, jottei sille tule kylmä. Sen verran urhea poitsu se kuitenkin on, että ei suostunut kääröönsä pissimään, vaan se alkoi itkeä ja pyytää ulos. Eihän se auttanut kuin viedä, vaikka hädin tuskin vielä jalat kantoivat alla pissan ajan.

Lääkärin kanssa juteltiin myös Huugon pienikasvuisuudesta, hän epäili, että Huugon elimistö ei tuota tarpeeksi kasvuhormoneja. Pitää varata Huugolle aika tutkimuksiin, verikokeella selviää hormonitasot, ja koira kuvataan varmuuden vuoksi kokonaan. Näin voidaan olla varmoja, että koiralla ei pienen kokonsa lisäksi ole muita kasvuhäiriöitä, esim. lonkkavikaa. Ei se kyllä valita mitään, mutta parempi olla varma. Koiran kasvattaja ei ollut koskaan törmännyt tällaisiin kasvuhäiriöihin, joten ei osannut auttaa asiassa sen enempää, mutta oli kyllä kiinnostunut pojun vaivoista. Huugo oli kyllä uimaripentu, mikä saattaa myös vaikuttaa kasvuun, saa nyt sitten nähdä, mitä siitä selviää. KAikinpuolin reipas pentu se kuitenkin on, eli suurta huolta ei ole. Muotovaliota siitä silti tuskin tulee, luultavasti se jää alimittaiseksi oli syy mikä tahansa. Mutta eipä sekään haittaa, tärkeintä on kuitenkin koiran terveys, eikä sen tärkeyttä meidän perheessä vähennä lyhyet jalat <3

Herra Parta