Haastelua

1. Millä perusteella valitsit koirasi, mikäli sinulla oli mahdollisuus valita?

Huugo valittiin pentueesta sillä perusteella, että se vaikutti pentueen lupaavimmalta urokselta näyttelyiden suhteen. Huugon veljen hännänpäästä oli emä raapaissut vahingossa latvan pois, ja v-mäinen tuomari saattapi sellaisesta rokottaa ell-lausunnoista huolimatta (kun se hännän typistäminen näillä on kiellettyä). Ja Huugolla oli kaikkein karkein karva. Rölli valittiin tasan sen takia, että se nyt sattui olemaan ainoa poika pentueessa :D

2. Entä koirasi kasvattajan?

Kasvattaja löytyi eräänä joulukuisena päivänä, kun töissä sattui olemaan hiljaista. Selailin ajankuluksi käppänäliiton pentuvälityssivustoa, ja sieltä löysin tien kennel Nimare'sin sivuille ja tykkäsin lukemastani. Erityisesti viehätti kennelin pienuus ja se, että se oli kohtuullisen matkan päässä Oulusta. Lisäksi sinne odotettiin musta-hopeita käppänävauvoja syntyväksi. Ja Röllin kohdallahan kasvattajaa ei varsinaisesti valittu, kun Rölli oli "takuukorjaus" :D

3. Kuvaile tyypillistä päivääsi koirasi kanssa.

Aamulla Rölli tulee herättelemään viimeistään puoli kahdeksan maissa, se hyppää sängyn reunalle kurkkimaan, eikö joku jo veisi ulos. Ylöspääsemisen jälkeen Huugo täytyy vielä kalastaa häkin uumenista, se kun tahtoisi nukkua pitkään, eikä ymmärrä miksi tuo pikku touho haluaa nousta ennen aurinkoa :D Vielä ennen pissalle menoa laitetaan Röllin nappulat turpoamaan ja sitten ulos. Ulkoilun jälkeen ruokitaan koirat. Ruoan jälkeen uudestaan ulos ja sitten ansaittu ruokalepo ;) Emännän aamusta riippuen pojat lepäävät joko sohvalla kainalossa tai omassa häkissään. Ja jos emäntä lähtee kouluun aamulla, Rölli pääsee ennen ruokaa pitemmälle lenkille.  Koulun jälkeen pojat pääsevät pissalle taas, ja riipuen vähän ajankohdasta saavat taas ruokaa. Ruoan annetaan laskeutua jonkun aikaa, ja sitten Rölli pääsee lenkille. Röllin lenkin jälkeen Huugo pääsee omalle lenkilleen. Illasta pentusen kanssa puuhaillaan mitä milloinkin; Rölliä opetetaan pöydälle tai muuten opetellaan uusia taitoja, Huugokin harjataan, tai sitten vaan makoillaan sohvalla. Iltapalan jälkeen pojat yleensä rauhoittuvat yöunille. Tämän lisäksi Rölli toki kerkeää touhuamaan kaikenlaisia tuhmuuksia lakkaamatta, ja sitä saa olla komentamassa pois kielletyistä touhuista :D

4. Tunnetko löytäneesi oman rotusi vai vieläkö etsintä jatkuu - miksi ja mitä kautta siihen päädyit?

Kyllä käppänä on meille se sopiva rotu, vaikka minulle kelpais melkein mikä rotu tahansa :D Koiraa valitessa meinasi isännän kanssa tulla melkoisia ristiriitoja. Isäntä halusi koiran mikä olisi pieni, rauhallinen ja vähän karvoittava.  Minä halusin ison, pörröisen ja touhukkaan. Käppänä on aika hyvä kompromissi, eikö? :D Tosissaan puhuen itse en ole keksinyt montaa koiraa, mitä en missään nimessä itselle ottaisi, joten käppänä kelpasi siinä missä mikä tahansa muukin. Ja kun koirista ei varsinaisesti ollut suurta kokemusta, oli vaikeaa sanoa mikä rotu itselle sopii. Isäntä oli aikaisemmin tutustunut muutamaan käppänään, ja ollut ihastunut niiden luonteeseen ja helppoon hoitoon (?), joten sellainen meille valittiin. Päivääkään en ole rodun valintaa katunut, joka päivä tuntuu enemmän ja enemmän siltä, että tämä on meille sopiva rotu. Tosin voi olla, että yritän saada tuon isännän huolimaan meille vielä joskus ihan "oikean" snautserinkin :D

5. Rajoittaako koirasi jollain tavalla elämääsi?

Tottakai rajoittaa. Aamuisin ei saa nukkua niin pitkään kuin haluaa, iltaisin ei voi lusmuilla kylillä niin pitkään kuin haluaa, sateella ei voi kääriytyä tiukemmin vilttiin ja lomalle ei voi lähteä kovin extempore- meiningillä. Mutta toisaalta, eiköhän nuo kaikki asiat voi laskea niiksi hyviksi asioiksi, mitä koirat omistajilleen tuottaa ;) Päivääkään en ilman koiria enää haluaisi viettää, kyllä ne antaa paljon enemmän kuin ottaa.

6. Onko koiraharrastuksessa jotain (ajatusmaailmaa, uskomusta, stereotypiaa, käytäntöä....) jonka haluaisit muuttaa?

Ei kyllä ole varsinaisesti itsellä tullut vastaan mitään, mistä kovin olisi karvat nousseet pystyyn. Ihan yleisesti ehkä se, että joillakin ihmisillä tahtoo mennä asiat liian pitkälle, treenataan pipo aivan liian kireällä niin, että tekeminen ei ole enää mukavaa itselle eikä koiralle. Koira on kuitenkin elävä otus, mikä on pakko ottaa huomioon mitä tahansa treenattaessa ja kilpaillessa, aina ei onnistu eikä siitä saa koiralle hermostua. Tottakai koiralta saa vaatia huippusuorituksia ja saa tähdätä huipulle, mutta oman tai koiran jaksamisen kustannuksella niin ei vaan voi tehdä.

7. Oletko huomannut yhtäläisyyksiä itsesi ja muiden samaa rotua harrastavien ihmisten välillä, ts. päätyykö tietyn rotuinen koira tietynlaisille ihmisille?

En kyllä tätä allekirjoita ihan kokonaan, toki jossain määrin varmasti pitääkin paikkaansa. Tietyt rodut kun on kehitetty tiettyyn tarkoitukseen, niin toki tietynlaiset ihmiset niitä ottavat, esimerkkinä erilaiset metsästyskoirat tai palveluskoirat. Seurakoirat, joihin itse ainakin luen käppänätkin, taas jakautuvat laajemmalle omistajakunnalle, joiden välillä voi olla suuriakin eroja. Nämäkin on toki aika yleistetysti vedettyjä johtopäätöksiä. Toki seurakoiran kanssakin voi harrastaa ja sitä voidaan käyttää ammattikäytössäkin, muistan jostain lukeneeni chihuahuaa käytettävän huumekoirana jonkun maan tullissakin! Ja toisaalta taas metsästys- ja palveluskoiria otetaan yhä enemmän ihan vaan kotikoiriksikin.

8. Mitä mieltä olet roturisteytyksistä?

Roturisteytyket ovat tärkeitä silloin, kun niillä edistetään ensisijaisesti rodun terveyttä ja laajenneteaan ahtaaksi käynyttä geenipoolia. Roturisteytyksissäkin täytyy kuitenkin pitää mielessä rodun alkuperäinen tarkoitus, eikä siihen tule ryhtyä aivan heppoisin perustain (tyyliin saadaan rotuun uusi kiva värimuunnos). Roturisteytykset on aina vaikeita kysymyksiä, ja itse en lähde siihen sen kummemmim perehtymään, kun tarkoitus ei ainakaan lähivuosina ole alkaa kasvattajaksi.

9. Jalostuksellisesta näkökulmasta pohdittuna, onko koirasi rodussa jotain pielessä?

Itse pidän käppänää melko terveenä rotuna, vaikka itsellä sattuukin olemaan sairas yksilö. Käppänä ei kärsi yleisesti ottaen ruuminrakenteestaan miltään osin, eikä siinä esiinny perinnöllisiä sairauksia suurissa määrin. Itse en ole kovin tarkkaan rodun jalostukseen perehtynyt, mutta ainakin omasta mielestäni käppänä geenipoolikaan ei Suomessa ola mahdottoman suppea. Täysin tervettä rotua, missä ei esiintyisi mitään perinnöllisiä sairauksia ei ole eikä tule, mutta siihen nähden käppänöiden kanssa ollaan ihan hyvällä tolalla.

10. Miten kaikki sai alkunsa - onko innostus koiriin ollut aina olemassa vai syttynyt pikkuhiljaa?

Meillä on lähes aina ollut perheessä koira. Joko kotona tai sitten vähintäänkin lähisuvussa, jolloin olen päässyt mukaan koiran kanssa touhuamiseen aina. Ensimmäistä oikeasti omaa koiraa jouduin odottelemaan muutaman vuoden, kun itse en sellaista halunnut ahtaaseen kaksioon saati solukämppään ottaa. Heti kun pääsimme muuttamaan omaan taloon, ja se saatiin siihen kuntoon, että sinne voi koiria päästää, alkoi oman koiran haku. Huugo muutti meille ennen kuin taloa oltiin edes vuotta omistettu.

11. Koiramaisia tulevaisuudenhaaveita?

Kerätä koko värisarja tai kokosarja, heh. Noh, nyt olen kyllä päättänyt, että yhtään pentua ei tähän taloon tule ainakaan pariin kolmeen vuoteen, mutta varmasti meillä koir(i)a tulee aina olemaan. Ja toki aina siellä syvällä alitajunnassa elää pieni haave omasta pentueesta, mutta vielä luultavasti vuosiin ei sellaiseen riitä aika eikä tietämys, mutta ehkä joskus :)

+Bonus 12. Kuvitellaan, että olet harkitsemassa koiranottoa. Mihin kiinnität huomiota kasvattajaa/sopivaa pentuetta etsiessä, ja millainen olisi unelmayhdistelmä?

Aluksi pitäisi varmaan päättää koiran rotu ja mahdollisesti väri ;) Itse valitsen kasvattajan melko mutu-tuntumalla, ehkä siihen voisi käyttää enemmän aikaa ja lukea kaikenmaailman sukutauluja, mutta en vielä ole niin hurahtanut tähän koiratouhuun. Minulle pääasia on, että pennut vaikuttaa terveiltä ja hyvinvoivilta. Eli jos nyt oletetaan, että olisin ottamassa kolmatta käppänää, kysyisin ensimmäiseksi suosituksia poikien kasvattajalta, jos hänellä itsellään ei sattuisi olemaan pentuja tulossa tai haluaisin sellaisen värin, jota hän ei kasvata. Jos ei muuten, niin etsisin kasvattajaa käppänäkerhon nettisivuilta. Ennen varsinaista päätöstä pennun ostosta tahdon käydä pentuja katsomassa. Siitä syystä pentu olisi hyvä saada mielellään Oulun lähistöltä, mutta kyllä voisin käydä pentua katsomassa kauempanakin. Kun käy paikan päällä katsomassa, miten pennut elävät, saa parhaimman kuvan kasvattajasta ja hänen kasvatusmenetelmistään. Jos pennut voivat selvästi hyvin, teen lopullisen ostopäätöksen.
Unelmayhdstelmä mielestäni on se, että pennuilla on isä ja äiti ;) No ei, en tosiaan ole niin perehtynyt mihinkään sukukarttoihin yms. touhuun, luotan enemmän kasvattaja kykyyn valita sopivat vanhemmat. Toki mielellään niin, ettei kummallakaan vanhemmalla ole mitään periytyviä sairauksia yms. mutta en tosiaan niin tarkkaan mieti mitään karvanlaatuja ja luonteita.
Asia on tietenkin toinen sitten, jos itse joskus alkaisi koiria kasvattaa, silloin perehtyminen kaikkeen pitäisi olla paljon suurempaa ja syvällisempää.

Haaste saatiin Tenhon blogista, mutta ei me viitsitä sitä eteenpäin lähettää, ei siksi, että haaste olisi ollut ikävä, vaan lähinnä siksi, että me ei seurata niin montaa blogia, joissa tämä haaste jossain muodossaan ei olisi jo kiertänyt. Jokainen saakoon ottaa haasteen vastaan omin nokkinensa vanhoine kysymyksineen, jos siltä tuntuu ;)

Huugo tänään 1-vuotias!

Näin pieni se oli, kun se tänne muutti...

...ja näin suureksi herrasmieheksi se on kasvanut!

Kaikista murheista huolimatta Huugo pääsi tänään kunnioitettavaan yhden vuoden ikään, eikä vielä paina ikä jäsenissä! Eiköhän me saada vielä viettää useita syntymäpäiviä Huugon kanssa. Huugo kylläkin joutui samaan asemaan, kuin aika moni joulun aikaan syntynyt, eli synttärit vietettiin jo jouluaattona, Huugoa hemmoteltiin lohi-riisi -aterialla ja Joulupukki toi Huugolle ihanan krokon ja kasan Dentasticksejä :D Tänäänkin Huugoa on toki muistettu, poju sai nukkua päikkärit lempparipaikallaan, eli mamman kainalossa, ja sen jälkeen pääsi pikku kävelylle, kun kerrankin oli kaunis ilma ja kohtuullinen pakkanen. Ja eiköhän isäntäväen kinkunsyönnistä liikene taas Huugollekin pari maukasta läskinpalaa :D

P.S. Blogiin saadaan varmaan lähiaikoina vähän lisää päivityksiä, joulunaika on ollut niin kiireinen, ettei ole kerennyt koneella istua ja ennen joulua oli teknisiä ongelmia, kun netti ei pariin viikkoon toiminut, ja blogger ei halua toimia kunnolla Applen mööpeleiden kanssa...

Huugo sairastaa

Huugon suunnalta kuuluu taas huonompia uutisia. Tällä kertaa kyseessä on Huugon jalat tai oikeastaan laajemminkin koko kasvaminen. Huugo ei siis ole kehittynyt normaalisti koskaan, ja nyt se sai melko huonon tuomion uudelta lääkäriltä.

Huugo on ontunut toista etujalkaa jo pitkään, joten vein se Akuuttiin. Lääkäri totesi heti Huugon nähtyään, että kaikki ei sillä ole todellakaan kohdallaan, vaan sillä on isoja ongelmia. Lääkärissä Huugo ei ontunut, mutta lääkärin kanssa sovittiin, että otetaan etujaloista silti röntgenkuvat. Kuvista näki, että etujalat ja varsinkin nivelet ovat todella pahasti alikehittyneet tuon ikäiselle pennulle. Huugon kaikki kasvulinjat ovat vielä ihan auki, mikä altistaa sille, että nivelet eivät koskaan muodostu kunnollisiksi. Tästä voi seurata jatkuvia kipuja jalkoihin. Maksashuntti lisää ongelmaa siten, että Huugolle ei voi antaa juuri kipulääkkeitä. Tällä hetkellä Huugo saa keskushermostoon vaikuttavaa kipulääkettä, mikä poistuu munuaisten kautta elimistöstä. Koska lääke vaikuttaa hermostoon, sitä ei voi käyttää pitkäaikaisesti. (Lääkettä emme ole nyt Huugolle antaneetkaan, kun ei se juuri vaikuttanut, joten ei sitä kannata turhaan syöttää).

Syy Huugon kehityshäiriöön ei ole selvinnyt, luultavasti Huugolla ei erity kasvuhormonia normaaliin tapaan, mutta sen tutkiminen on käytännössä mahdotonta. Hoitoakaan tähän vaivaan ei ikävä kyllä ole, ainoastaan oireita voidaan lievittää. Vielä Huugo on ollut kohtuullisen reipas ja jaksanut touhuta Röllin kanssa. Myös lenkeillä Huugo on jaksanut käydä, mutta lenkit ovat lyhentyneet paljon viimeaikoina. Pitemmällä matkalla Huugo alkaa ontua, ja se pitää kantaa kotiin. Todennäköisesti kylmenevät ilmat vielä lisäävät ongelmaa. Huugolla onkin nyt uusi fleecehaalari, josta se tykkää vaikka onkin ainakin pari numeroa liian suuri.

Röllin tultua Huugon sairaus on tullut entistä enemmän selväksi. Rölli on nyt 13-viikkoisena isompi kuin Huugo, joka on siis n. 10 kk vanha. Lisäksi Röllin touhuilua seuratessa huomaa sen, että Huugo ei ole samalla tavalla juoksennellut koskaan eikä muutenkaan ole ollut niin koiranpentumainen koskaan. Luovutusiässä tosin Huugosta ei ole voinut tätä vielä nähdä, eli emme tietoisesti ole saaneet/ottaneet sairasta koiraa, eikä sinänsä ole jäänyt harmittamaan, että Huugo meille muutti. Joskus kaikki ei vaan mene niinkuin elokuvissa, eikä Huugon arvoa ole sairaus yhtään vähentänyt.

Huugon tilaa  on nyt seurattava päivittäin, toisinaan Huugo on tosi reippaalla tuulella ja juoksentelee ulkonakin Röllin perässä ja toisinaan taas ei jaksa innostua lenkkeilystä ollenkaan. Siitä on todella vaikea sanoa, onko se kuinka kipeä, mutta koska se vielä jaksaa toisinaan juosta ja hypelläkin vähän, se tuskin kärsii koko aikaa. Mutta tuskin Huugolla on enää vuosia edessä, vaikka maksakaan ei sitä vielä vaivaa.

Rölli puuhaa

Röllillä kävi viikonlipun ajan vieraita heti enemmän, kun äitini ja pikkuveljeni olivat meillä kyläilemässä koko viikonlopun ja sunnuntaina vielä siskoni ja tätini käväisi Rölliä katsomassa. Se onkin ollut ihan rättiväsynyt välillä, kun ei olisi millään malttanut laittaa nukkumaan, kun on pitänyt puuhastella. Muutenkin Rölli on oikea puuhapesä, aina hereillä ollessa pitää saada jotain puuhata. Ihan normaali koiranpentu siis :D Huugoon verrattuna tuntuu vaan, että virtaa on kuin pienessä kylässä tuossa pikku kirpussa.

Rölli on ominut kaikki Huugon lelut, lemppareita on pallo ja puruluut, joita Rölli nakertaa aina kun ei jaksa enää juosta pää kolmantena jalkana pitkin kämppää :D Rölli on Huugolle kovin kateellinen, aina kun Huugoa rapsuttelee, Röllin pitää tunkea väliin. Sama käy lelujen kanssa: kivoin olisi se, millä Huugo sattuu leikkimään. Välillä Rölli pitää ihan töniä pois, että Huugokin saa huomiota. Toisaalta tämä on reipastuttanut Huugoa ihan hirveästi, sen täytyy yrittää enemmän saadakseen huomiota. Poitsu pääsee taas portaat ihan helposti itse, eli tosiasiassa se on huijannut meitä ihmisiä pitkään kantamaan sitä paikasta toiseen. Saakin nyt tehdä enemmän itse, eikä aina olekaan joku avustamassa.

Huomenna minulla jatkuu taas koulu ja pennut jäävät oikeastaan ensimmäistä kertaa pitkäksi ajaksi kahdestaan kotiin. Lauantaina ne opettelivat vähän enemmän, ja ainoa tuhon kohde oli tietokonetuolin alla ollut matto, mihin Rölli oli nakertanut reiän :D Saa nähdä, mitä se keksii, kun joutuu työpäivän ajan olemaan kahden Huugon kanssa. Onneksi Huugo opettaa Röllille, että silloin on hyvä nukkua, kun kukaan ei häiritse :D Aluksi oli tarkoitus laittaa Rölli kylpyhuoneeseen pitempien yksinolojen ajaksi ainakin näin alkuun, ettei se saisi tuhoa aikaiseksi, mutta yhden kauppareissun aikana mieli muuttui. Rölli näet jätettiin kylppäriin rauhoittumaan, mutta kotiin palatessamme se odotteli häntä heiluen ulko-oven takana. Oli päässyt itse karkuum kylppäristä, vaikka kahva on melko korkealla. Esimerkiksi sohvalle Rölli ei pääse hyppäämään vaikka se on matalammalla kuin kylppärin kahva. Joka tapauksessa Rölliä on turha lukita mihinkään, kun se pääsee itse vapauteen, huonolla tuurilla vaan loukkaa itsensä yrittäessään paeta.

Ulkona Rölli on tosi reipas, ja hihnassa kävelyn alkeet alkaa olla aika hyvin hallussa. Rölli jaksaa minun mielestä tosi pitkiä lenkkejä jo, ja se jaksaa juosta paljon pidemmälle kuin minä. Yhteislenkit Huugon kanssa ovat kyllä melko haasteellisia. Huugon tahti on niin hidas, että Rölli kerkeää kyllästyä ja kylmettyä ja toisaalta Huugo ei seuraa, jos muut menee liian kauas. Onneksi tuossa meidän tiellä ei ole muuta liikennettä, niin voi Röllille heitellä lelua niin, että se saa juosta enemmän samalla kun Huugo löntystelee menemään.

Loppuun vielä video Rölliä kauheasti kauhistuttaneesta lelusta:

Kuvasaastetta

Röllillekin tehtiin oma takki, vähän eri ohjeella kuin Huugolle, että pysyy päällä. Kaula-aukko on kiinteä ja mahalenkki menee mahan alta selän päälle kiinni. Yllättävän hyvin Rölli jopa sietää takkiaan, samoin kuin kaulapantaakin.

Meillä asuu nykyään tällaisia kyborgikoiria :D

Kyborgi-Huugo on saanut saaliin, (Rölli on edelleen hengissä :D)

Osaa ne pojat nukkua nätistikin :) Huomaa tosin Röllin hivenen epämukavan näköinen asento, kun pitää saada nukkua samalla tavalla kuin Huugo :D

Totuttelua kahden koiranpennun kanssa elämiseen

Pikkuhiljaa alkaa arki asettua kohdilleen pentusten kanssa. Pojat tulevat hyvin juttuun keskenään ja Huugo on onneksi oppinut sanomaan Röllille ihan kunnolla kun menee touhu ihan liian villiksi. Röllikin alkaa pikkuhiljaa oppia talon tavoille, vaikka välillä tuntuu, että korvat on sillä vaan koristeena. Toisaalta ei noin pieneltä voi täydellistä tottelevaisuutta missään nimessä odottaakaan, eihän Huugokaan vieläkään läheskään aina tottele. Mutta melko itsepäisiä kavereita nuo molemmat tahtoo olla :D

Rölli on sopeutunut uuteen kotiin tosi hyvin. Yhtään se ei itkenyt eka yönäkään, kömpi vain Huugon kainaloon nukkumaan illalla ja heräsi aamulla. Kerran Huugo sille rähähti yön aikana, oli vissiin tiellä kun herra yritti kylkeä kääntää :D Eilen Röllillä oli kyllä selvästi enemmän äiskä-koiraa ikävä, se yritti joka välissä käydä kurkkimassa Huugon mahan alle, että eikö siltä tissiä löytyisi. Mutta kaikenkaikkiaan Huugosta on selvästi ollut Röllille hirveästi turvaa ja iloa, kun ei tarvitse olla yksinään.

Ruoka Röllille kyllä maistuu :D Oma kuppi kun tyhjenee, pitää yrittää jatkaa Huugon kupilta. Rölli pitääkin kantaa heti ruoan jälkeen ulos, että Huugo saa syödä rauhassa loppuun. Muuten saisivat setviä asiansa ruokakupeillakin itse, mutta Huugo saa lääkkensä ruoan seassa, niin en uskalla Rölliä siihen päästää, ettei se saa syötyä lääkkeitä. Huugo kun sai nyt kipulääkekuurinkin kun sen jalat ovat olleet vähän kipeät. Tämä johtuu kuulemma siitä, että Huugon luut ja nivelet ovat niin alikehittyneet. Nyt katsotaan kuinka kauan se pärjää lääkkeiden ja laihdutuskuurin avulla, mutta lääkäri ei ollut kovin toiveikas, todennäköisesti vaivat vaan pahenevat.

Mutta muuten Huugo on kyllä reipastunut hirveästi Röllin kanssa, se koettaa juoksennella Röllin perässä ja haastaa sitä itsekin leikkiin. Ja Rölli seuraa Huugoa ja oppii siltä uusia tapoja koko ajan. Kopassakin sen pitää saada roikottaa päätä samanlailla reunan yli kuin Huugokin, vaikka Rölli on niin pieni, että sen niska taipuu tosi epämiellyttävän näköiseen asentoon. Mutta kun Huugokin niin minäkin, Rölli tuumaa. Pikkuhiljaa Rölliä on alettu jo totuttaa mm. pöydällä oloon ja hoitotoimenpiteisiin, tänään vielä pitäisi saada siltä tassukarvat leikattua, mutta sakset ja Rölli samassa lausessa kuulostaa jo vaaralliselta :D Mutta Rölli on kyllä tosi kiltti koira, että eiköhän se onnistu. Pantaankin Rölli tottui heti, vähän välillä pitää kynsiä sitä, mutta ei muuten välitä siitä eikä hihnasta juurikaan.

Rölli saapui!

Tänään vihdoinkin saatiin hakea Rölli kotiin! Matka sujui oikein mukavasti, kun hoksattiin heti aluksi laittaa molemmat pojat häkkiin matkustamaan. Huugo vähän aluksi ihmetteli, että mikä tämä juttu nyt on, kun on vähemmän tilaa häkissä, mutta tyytyi nopeasti kohtaloonsa. Loppumatka sujuikin oikein leppoisasti molempien nukkuessa:

Puolessa matkaa pysähdyttiin pissatauolle, ja Rölli kerkesi jo hurmaamaan pari samalla huoltsikalla asioinutta naisihmistä :D Huugo kyllä niihin enemmän ihastui, oli lähteä heidän matkaan :D Kotiin kuitenkin päästiin ihan hyvin. Loppumatka soratietä pitkin oli Röllille vähän pelottavampi juttu, se kaivautui ihan kokonaan Huugon kainaloon turvaan, olivat kyllä niin hellyyttävä pari <3

Kotonakin pojat ovat tulleet hyvin toimeen keskenään, Huugo vähän väsähti nopeammin kuin touho-Rölli, mutta nyt jo unet maittaa samassa kopassa: