Rölli on tähän asti syönyt nappulaa ja sen lisäksi vaihtelevasti kaikkea mitä sille on satuttu antamaan. Nappulaa on kokeiltu tähän mennessä Royal Caninin Mini Junioria, Eukanuban Puppy Chickeniä ja nyt uutuutta Royal Caninin Miniature Schnauzer -penturuokaa. Tuo viimeksi mainittu on ollut mielestäni hyvä, turkki kiiltää ja poitsu kasvaa huimaa vauhtia. Röllillekin se maistuu oikein hyvin, tosin ei se ole koskaan ruokaa jättänyt eläissään kupin pohjalle :DRölli (ja samalla Huugokin) muutti vuodenvaihteessa ruokarytmiään niin, että syövät vain kahdesti päivässä (tässä ratkaisevana tekijänä oli omistajien loma, ja hoitotädillä ei ollut mahdollisuutta ruokkia kolmesti päivässä :D). Helpottaa kyllä kummasti arjen sujuvuutta, kun ei tarvi koulun jälkeen rynnistää tuhatta ja sataa kotiin ruokkimaan poikia. Voi tehdä esim. ruokaostokset koulumatkalla, niin jää loppuilta aikaa leikkiä pentusten kanssa.
Ylipäätänsä olen nyt pitkien ja monisäikeisten pohdintojen jälkeen tullut siihen lopputulokseen, että Rölli syö jatkossakin pääasiassa nappulaa. Jonkun verran aion sille syöttää lihoja nappulan lisäksi, tai ainakin joinakin päivinä. Lisäksi Rölli on pikkuhiljaa opetellut koiran tavoille, eli syömään ihmisiltä jääneet ruoantähteet, mikäli ne on koirille sopivia. Tähteet kylläkin on enemmänkin lisäevästä, eikä niinkään ruokaa, mutta kuitenkin. Rölli on niin hoikka poika, että ei haittaa, vaikka muutaman gramman lihookin makaroonin syönnillä ;) Nappulan merkkiä varmaan tullaan tässä vaihtamaan, kunhan edellinen säkki tyhjenee, sen verran töhnii korvat pojulla, että kokeillaan auttaako eri merkkinen nappula. Tähän liittyen, nappulamerkki vaihtui meillä hiivattomaan Nutra Nuggets Puppy -ruokaan (olipas muuten vaikea löytää täysin hiivaton nappula :D).
Rölli on onneksi todella lujaa tekoa, varsinkin syömisensä suhteen. Sen maha on kestänyt tähän mennessä kaikkea, mitä se on saanut (toki en tarkoituksellisesti ole sille mitään sopimatonta syöttänyt, ja aika varovaisesti "ihmisten ruokiakaan"), mm. lakupussin puolikas ei aiheuttanut minkäänlaisia vatsavaivoja :D Viime perjantaina Rölli säikäytti toden teolla syömällä kauppareissun aikana puoli pakettia Läkerol Dents -ksylitolipastilleja. Turvallinen annos niitä Röllin kokoiselle koiralle olisi tasan 1 ja Rölli vetasi kunnioitettavat 20! Heti huomattuani rikoksen tungin Röllin kurkkuun suolapallosen (n. teelusikallinen suolaa ja ripaus vettä) ja sain onneksi Röllin oksentamaan. Iso osa pastilleista tuli onneksi puoliksi sulaneina ulos. Rölli sai heti iltaruoan, jonka seassa oli paljon fariinisokeria ja piimää. Ruoka ei kyllä pysynyt sisällä, joten Rölli sai loppuillan (n. 20-24) puolen tunnin välein sokeriliuosta n. ruokalusikallisen. Onneksi selvittiin aivan säikähdyksellä, mitään oireita Rölli ei saanut oksentamista lukuunottamatta, ja sekin johtui pääasiassa varmasti suolan syöttämisestä.
Huugo syö Royal Caninin Mini Light -ruokaa, joka tuntuu Huugolle maistuvan. Huugo onkin ollut iloisempi ruoan jälkeen nyt, kun saa syödä pikkuisen enemmän nappulaa kuin aikaisemmin. Ylipäätänsä Huugo on ollut vähän reippaampi ja iloisemman oloinen viime aikoina (paitsi kun putosi sohvalta tehdessään siihen pesää :D), saa nyt nähdä kuinka pitkään herra vielä jaksaa porskuttaa. Koivet sillä on ajoittain tosi huonot, mutta ajoittain Huugo hyppelee ja haastaa Rölliä leikkiinkin, niin vielä se pärjää.
P.S. Loppuun tietotekninen valitus... Blogger ei toimi iVehkeillä huonostikaan, ei edes sen omalla sovelluksella. Varsinkaan kommentteihin vastaaminen ei ole mahdollista. Kuvien lisääminen ei onnistu toiselta verkkosivustolta linkittämällä. Plaah. Vaikeuttaa blogin päivitystä suunnattomasti.
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
perjantai 18. tammikuuta 2013
Rölli opettelee näyttelemistä
Rölli joutui trimmauksen kohteeksi viikonlopulla näyttäessään tältä:
Ja tällainen nuori mies siitä kuoriutui:
Nyt ollaan Röllin kanssa kovasti opeteltu näyttelyissä tarvittavia taitoja: seisomista, hampaiden näyttämistä sekä juoksemista. Seisomisen opettelu on Röllin mielestä hauskinta, siinä tarvitsee vain seistä paikallaan, niin saa nameja :P Juokseminenkin menettelee, mutta hampaiden näyttö on niin ikävää, että tekee mieli kiivetä syliin :D Asiaan vaikuttanee se, että Rölli juuri vaihtaa hampaitaan ja emäntä ei malta pitää näppejään kurissa vaan nyppii irtoavia hampaita Röllin suusta. (Jes, Röllin hampaat on irronnut kaikki kivuttomasti, enää toinen alakulmuri ja muutama poskihammas jäljellä!) Eiköhän me kansalla nameja saada Rölli näyttämään hampaansa kiltisti.
Röllin kehädebyytti tapahtuu näillä näkymin 27. päivä mätsäreissä Oulussa. Uskoisin ainakin, että me saadaan Röllin kehäkäytös kohtuulliselle tasolle siihen mennessä, enemmänkin mietityttää Röllin reaktio muihin koiriin, Rölli tahtoo olla vähän rähjäävää mallia muiden kanssa. Toisaalta siellähän sitä on hyvä totuttaa muiden kanssa olemiseen ja ei sekään haittaa, jos ei kehään loppujen lopuksi päästäkään. Pitää nyt vielä ennen sitä lenkittää Rölliä sellaisilla paikoilla, missä olisi muitakin koirakkoja liikenteessä, kun täällä meillepäin on aika hiljaista.
Ensimmäistä virallista näyttelyäkin olemme suunnitellet, mutta kun en oikein tiedä tuosta turkista, että miten ja milloin se on parhaimmillaan näyttelyitä varten. Nyt se on vähän liian lyhyt, mutta en sitten tiedä koska se taas kasvaa nyppimiskuntoon ja siitä edelleen näyttelykuntoon. Rölli täyttää 7 kk vasta maaliskuussa, jolloin se pääsisi osallistumaan pentuluokkiin ja 9 kk toukokuussa, niin en osaa ajatella miltä se tuolloin näyttää :D
Vaasassa olisi kv-näyttelyt huhtikuun puolessa välissä, johon olisi mahdollisuus mennä, mutta pitää nyt katsoa miltä tuo karva näyttää ennen sitä. Päätavoitteena olisi kuitenkin päästä heinäkuussa Oulun ja Tornion kv-näyttelyihin.
Joka tapauksessa ainakin kaikki lähiseudun mätsärit tullaan Röllin kanssa kiertämään kevään ja kesän aikana, niihin ei ole niin väliä, miltä se karva näyttää. Ja saa niistä aina arvokasta kokemusta jatkoa ajatellen, jos Röllin kanssa innostuu enemmänkin kehiä kiertämään.
Ja tällainen nuori mies siitä kuoriutui:
Nyt ollaan Röllin kanssa kovasti opeteltu näyttelyissä tarvittavia taitoja: seisomista, hampaiden näyttämistä sekä juoksemista. Seisomisen opettelu on Röllin mielestä hauskinta, siinä tarvitsee vain seistä paikallaan, niin saa nameja :P Juokseminenkin menettelee, mutta hampaiden näyttö on niin ikävää, että tekee mieli kiivetä syliin :D Asiaan vaikuttanee se, että Rölli juuri vaihtaa hampaitaan ja emäntä ei malta pitää näppejään kurissa vaan nyppii irtoavia hampaita Röllin suusta. (Jes, Röllin hampaat on irronnut kaikki kivuttomasti, enää toinen alakulmuri ja muutama poskihammas jäljellä!) Eiköhän me kansalla nameja saada Rölli näyttämään hampaansa kiltisti.
Röllin kehädebyytti tapahtuu näillä näkymin 27. päivä mätsäreissä Oulussa. Uskoisin ainakin, että me saadaan Röllin kehäkäytös kohtuulliselle tasolle siihen mennessä, enemmänkin mietityttää Röllin reaktio muihin koiriin, Rölli tahtoo olla vähän rähjäävää mallia muiden kanssa. Toisaalta siellähän sitä on hyvä totuttaa muiden kanssa olemiseen ja ei sekään haittaa, jos ei kehään loppujen lopuksi päästäkään. Pitää nyt vielä ennen sitä lenkittää Rölliä sellaisilla paikoilla, missä olisi muitakin koirakkoja liikenteessä, kun täällä meillepäin on aika hiljaista.
Ensimmäistä virallista näyttelyäkin olemme suunnitellet, mutta kun en oikein tiedä tuosta turkista, että miten ja milloin se on parhaimmillaan näyttelyitä varten. Nyt se on vähän liian lyhyt, mutta en sitten tiedä koska se taas kasvaa nyppimiskuntoon ja siitä edelleen näyttelykuntoon. Rölli täyttää 7 kk vasta maaliskuussa, jolloin se pääsisi osallistumaan pentuluokkiin ja 9 kk toukokuussa, niin en osaa ajatella miltä se tuolloin näyttää :D
Vaasassa olisi kv-näyttelyt huhtikuun puolessa välissä, johon olisi mahdollisuus mennä, mutta pitää nyt katsoa miltä tuo karva näyttää ennen sitä. Päätavoitteena olisi kuitenkin päästä heinäkuussa Oulun ja Tornion kv-näyttelyihin.
Joka tapauksessa ainakin kaikki lähiseudun mätsärit tullaan Röllin kanssa kiertämään kevään ja kesän aikana, niihin ei ole niin väliä, miltä se karva näyttää. Ja saa niistä aina arvokasta kokemusta jatkoa ajatellen, jos Röllin kanssa innostuu enemmänkin kehiä kiertämään.
keskiviikko 26. joulukuuta 2012
Haastelua
1. Millä perusteella valitsit koirasi, mikäli sinulla oli mahdollisuus valita?
Huugo valittiin pentueesta sillä perusteella, että se vaikutti pentueen lupaavimmalta urokselta näyttelyiden suhteen. Huugon veljen hännänpäästä oli emä raapaissut vahingossa latvan pois, ja v-mäinen tuomari saattapi sellaisesta rokottaa ell-lausunnoista huolimatta (kun se hännän typistäminen näillä on kiellettyä). Ja Huugolla oli kaikkein karkein karva. Rölli valittiin tasan sen takia, että se nyt sattui olemaan ainoa poika pentueessa :D
2. Entä koirasi kasvattajan?
Kasvattaja löytyi eräänä joulukuisena päivänä, kun töissä sattui olemaan hiljaista. Selailin ajankuluksi käppänäliiton pentuvälityssivustoa, ja sieltä löysin tien kennel Nimare'sin sivuille ja tykkäsin lukemastani. Erityisesti viehätti kennelin pienuus ja se, että se oli kohtuullisen matkan päässä Oulusta. Lisäksi sinne odotettiin musta-hopeita käppänävauvoja syntyväksi. Ja Röllin kohdallahan kasvattajaa ei varsinaisesti valittu, kun Rölli oli "takuukorjaus" :D
3. Kuvaile tyypillistä päivääsi koirasi kanssa.
Aamulla Rölli tulee herättelemään viimeistään puoli kahdeksan maissa, se hyppää sängyn reunalle kurkkimaan, eikö joku jo veisi ulos. Ylöspääsemisen jälkeen Huugo täytyy vielä kalastaa häkin uumenista, se kun tahtoisi nukkua pitkään, eikä ymmärrä miksi tuo pikku touho haluaa nousta ennen aurinkoa :D Vielä ennen pissalle menoa laitetaan Röllin nappulat turpoamaan ja sitten ulos. Ulkoilun jälkeen ruokitaan koirat. Ruoan jälkeen uudestaan ulos ja sitten ansaittu ruokalepo ;) Emännän aamusta riippuen pojat lepäävät joko sohvalla kainalossa tai omassa häkissään. Ja jos emäntä lähtee kouluun aamulla, Rölli pääsee ennen ruokaa pitemmälle lenkille. Koulun jälkeen pojat pääsevät pissalle taas, ja riipuen vähän ajankohdasta saavat taas ruokaa. Ruoan annetaan laskeutua jonkun aikaa, ja sitten Rölli pääsee lenkille. Röllin lenkin jälkeen Huugo pääsee omalle lenkilleen. Illasta pentusen kanssa puuhaillaan mitä milloinkin; Rölliä opetetaan pöydälle tai muuten opetellaan uusia taitoja, Huugokin harjataan, tai sitten vaan makoillaan sohvalla. Iltapalan jälkeen pojat yleensä rauhoittuvat yöunille. Tämän lisäksi Rölli toki kerkeää touhuamaan kaikenlaisia tuhmuuksia lakkaamatta, ja sitä saa olla komentamassa pois kielletyistä touhuista :D
4. Tunnetko löytäneesi oman rotusi vai vieläkö etsintä jatkuu - miksi ja mitä kautta siihen päädyit?
Kyllä käppänä on meille se sopiva rotu, vaikka minulle kelpais melkein mikä rotu tahansa :D Koiraa valitessa meinasi isännän kanssa tulla melkoisia ristiriitoja. Isäntä halusi koiran mikä olisi pieni, rauhallinen ja vähän karvoittava. Minä halusin ison, pörröisen ja touhukkaan. Käppänä on aika hyvä kompromissi, eikö? :D Tosissaan puhuen itse en ole keksinyt montaa koiraa, mitä en missään nimessä itselle ottaisi, joten käppänä kelpasi siinä missä mikä tahansa muukin. Ja kun koirista ei varsinaisesti ollut suurta kokemusta, oli vaikeaa sanoa mikä rotu itselle sopii. Isäntä oli aikaisemmin tutustunut muutamaan käppänään, ja ollut ihastunut niiden luonteeseen ja helppoon hoitoon (?), joten sellainen meille valittiin. Päivääkään en ole rodun valintaa katunut, joka päivä tuntuu enemmän ja enemmän siltä, että tämä on meille sopiva rotu. Tosin voi olla, että yritän saada tuon isännän huolimaan meille vielä joskus ihan "oikean" snautserinkin :D
5. Rajoittaako koirasi jollain tavalla elämääsi?
Tottakai rajoittaa. Aamuisin ei saa nukkua niin pitkään kuin haluaa, iltaisin ei voi lusmuilla kylillä niin pitkään kuin haluaa, sateella ei voi kääriytyä tiukemmin vilttiin ja lomalle ei voi lähteä kovin extempore- meiningillä. Mutta toisaalta, eiköhän nuo kaikki asiat voi laskea niiksi hyviksi asioiksi, mitä koirat omistajilleen tuottaa ;) Päivääkään en ilman koiria enää haluaisi viettää, kyllä ne antaa paljon enemmän kuin ottaa.
6. Onko koiraharrastuksessa jotain (ajatusmaailmaa, uskomusta, stereotypiaa, käytäntöä....) jonka haluaisit muuttaa?
Ei kyllä ole varsinaisesti itsellä tullut vastaan mitään, mistä kovin olisi karvat nousseet pystyyn. Ihan yleisesti ehkä se, että joillakin ihmisillä tahtoo mennä asiat liian pitkälle, treenataan pipo aivan liian kireällä niin, että tekeminen ei ole enää mukavaa itselle eikä koiralle. Koira on kuitenkin elävä otus, mikä on pakko ottaa huomioon mitä tahansa treenattaessa ja kilpaillessa, aina ei onnistu eikä siitä saa koiralle hermostua. Tottakai koiralta saa vaatia huippusuorituksia ja saa tähdätä huipulle, mutta oman tai koiran jaksamisen kustannuksella niin ei vaan voi tehdä.
7. Oletko huomannut yhtäläisyyksiä itsesi ja muiden samaa rotua harrastavien ihmisten välillä, ts. päätyykö tietyn rotuinen koira tietynlaisille ihmisille?
En kyllä tätä allekirjoita ihan kokonaan, toki jossain määrin varmasti pitääkin paikkaansa. Tietyt rodut kun on kehitetty tiettyyn tarkoitukseen, niin toki tietynlaiset ihmiset niitä ottavat, esimerkkinä erilaiset metsästyskoirat tai palveluskoirat. Seurakoirat, joihin itse ainakin luen käppänätkin, taas jakautuvat laajemmalle omistajakunnalle, joiden välillä voi olla suuriakin eroja. Nämäkin on toki aika yleistetysti vedettyjä johtopäätöksiä. Toki seurakoiran kanssakin voi harrastaa ja sitä voidaan käyttää ammattikäytössäkin, muistan jostain lukeneeni chihuahuaa käytettävän huumekoirana jonkun maan tullissakin! Ja toisaalta taas metsästys- ja palveluskoiria otetaan yhä enemmän ihan vaan kotikoiriksikin.
8. Mitä mieltä olet roturisteytyksistä?
Roturisteytyket ovat tärkeitä silloin, kun niillä edistetään ensisijaisesti rodun terveyttä ja laajenneteaan ahtaaksi käynyttä geenipoolia. Roturisteytyksissäkin täytyy kuitenkin pitää mielessä rodun alkuperäinen tarkoitus, eikä siihen tule ryhtyä aivan heppoisin perustain (tyyliin saadaan rotuun uusi kiva värimuunnos). Roturisteytykset on aina vaikeita kysymyksiä, ja itse en lähde siihen sen kummemmim perehtymään, kun tarkoitus ei ainakaan lähivuosina ole alkaa kasvattajaksi.
9. Jalostuksellisesta näkökulmasta pohdittuna, onko koirasi rodussa jotain pielessä?
Itse pidän käppänää melko terveenä rotuna, vaikka itsellä sattuukin olemaan sairas yksilö. Käppänä ei kärsi yleisesti ottaen ruuminrakenteestaan miltään osin, eikä siinä esiinny perinnöllisiä sairauksia suurissa määrin. Itse en ole kovin tarkkaan rodun jalostukseen perehtynyt, mutta ainakin omasta mielestäni käppänä geenipoolikaan ei Suomessa ola mahdottoman suppea. Täysin tervettä rotua, missä ei esiintyisi mitään perinnöllisiä sairauksia ei ole eikä tule, mutta siihen nähden käppänöiden kanssa ollaan ihan hyvällä tolalla.
10. Miten kaikki sai alkunsa - onko innostus koiriin ollut aina olemassa vai syttynyt pikkuhiljaa?
Meillä on lähes aina ollut perheessä koira. Joko kotona tai sitten vähintäänkin lähisuvussa, jolloin olen päässyt mukaan koiran kanssa touhuamiseen aina. Ensimmäistä oikeasti omaa koiraa jouduin odottelemaan muutaman vuoden, kun itse en sellaista halunnut ahtaaseen kaksioon saati solukämppään ottaa. Heti kun pääsimme muuttamaan omaan taloon, ja se saatiin siihen kuntoon, että sinne voi koiria päästää, alkoi oman koiran haku. Huugo muutti meille ennen kuin taloa oltiin edes vuotta omistettu.
11. Koiramaisia tulevaisuudenhaaveita?
Kerätä koko värisarja tai kokosarja, heh. Noh, nyt olen kyllä päättänyt, että yhtään pentua ei tähän taloon tule ainakaan pariin kolmeen vuoteen, mutta varmasti meillä koir(i)a tulee aina olemaan. Ja toki aina siellä syvällä alitajunnassa elää pieni haave omasta pentueesta, mutta vielä luultavasti vuosiin ei sellaiseen riitä aika eikä tietämys, mutta ehkä joskus :)
+Bonus 12. Kuvitellaan, että olet harkitsemassa koiranottoa. Mihin kiinnität huomiota kasvattajaa/sopivaa pentuetta etsiessä, ja millainen olisi unelmayhdistelmä?
Aluksi pitäisi varmaan päättää koiran rotu ja mahdollisesti väri ;) Itse valitsen kasvattajan melko mutu-tuntumalla, ehkä siihen voisi käyttää enemmän aikaa ja lukea kaikenmaailman sukutauluja, mutta en vielä ole niin hurahtanut tähän koiratouhuun. Minulle pääasia on, että pennut vaikuttaa terveiltä ja hyvinvoivilta. Eli jos nyt oletetaan, että olisin ottamassa kolmatta käppänää, kysyisin ensimmäiseksi suosituksia poikien kasvattajalta, jos hänellä itsellään ei sattuisi olemaan pentuja tulossa tai haluaisin sellaisen värin, jota hän ei kasvata. Jos ei muuten, niin etsisin kasvattajaa käppänäkerhon nettisivuilta. Ennen varsinaista päätöstä pennun ostosta tahdon käydä pentuja katsomassa. Siitä syystä pentu olisi hyvä saada mielellään Oulun lähistöltä, mutta kyllä voisin käydä pentua katsomassa kauempanakin. Kun käy paikan päällä katsomassa, miten pennut elävät, saa parhaimman kuvan kasvattajasta ja hänen kasvatusmenetelmistään. Jos pennut voivat selvästi hyvin, teen lopullisen ostopäätöksen.
Unelmayhdstelmä mielestäni on se, että pennuilla on isä ja äiti ;) No ei, en tosiaan ole niin perehtynyt mihinkään sukukarttoihin yms. touhuun, luotan enemmän kasvattaja kykyyn valita sopivat vanhemmat. Toki mielellään niin, ettei kummallakaan vanhemmalla ole mitään periytyviä sairauksia yms. mutta en tosiaan niin tarkkaan mieti mitään karvanlaatuja ja luonteita.
Asia on tietenkin toinen sitten, jos itse joskus alkaisi koiria kasvattaa, silloin perehtyminen kaikkeen pitäisi olla paljon suurempaa ja syvällisempää.
Haaste saatiin Tenhon blogista, mutta ei me viitsitä sitä eteenpäin lähettää, ei siksi, että haaste olisi ollut ikävä, vaan lähinnä siksi, että me ei seurata niin montaa blogia, joissa tämä haaste jossain muodossaan ei olisi jo kiertänyt. Jokainen saakoon ottaa haasteen vastaan omin nokkinensa vanhoine kysymyksineen, jos siltä tuntuu ;)
Huugo valittiin pentueesta sillä perusteella, että se vaikutti pentueen lupaavimmalta urokselta näyttelyiden suhteen. Huugon veljen hännänpäästä oli emä raapaissut vahingossa latvan pois, ja v-mäinen tuomari saattapi sellaisesta rokottaa ell-lausunnoista huolimatta (kun se hännän typistäminen näillä on kiellettyä). Ja Huugolla oli kaikkein karkein karva. Rölli valittiin tasan sen takia, että se nyt sattui olemaan ainoa poika pentueessa :D
2. Entä koirasi kasvattajan?
Kasvattaja löytyi eräänä joulukuisena päivänä, kun töissä sattui olemaan hiljaista. Selailin ajankuluksi käppänäliiton pentuvälityssivustoa, ja sieltä löysin tien kennel Nimare'sin sivuille ja tykkäsin lukemastani. Erityisesti viehätti kennelin pienuus ja se, että se oli kohtuullisen matkan päässä Oulusta. Lisäksi sinne odotettiin musta-hopeita käppänävauvoja syntyväksi. Ja Röllin kohdallahan kasvattajaa ei varsinaisesti valittu, kun Rölli oli "takuukorjaus" :D
3. Kuvaile tyypillistä päivääsi koirasi kanssa.
Aamulla Rölli tulee herättelemään viimeistään puoli kahdeksan maissa, se hyppää sängyn reunalle kurkkimaan, eikö joku jo veisi ulos. Ylöspääsemisen jälkeen Huugo täytyy vielä kalastaa häkin uumenista, se kun tahtoisi nukkua pitkään, eikä ymmärrä miksi tuo pikku touho haluaa nousta ennen aurinkoa :D Vielä ennen pissalle menoa laitetaan Röllin nappulat turpoamaan ja sitten ulos. Ulkoilun jälkeen ruokitaan koirat. Ruoan jälkeen uudestaan ulos ja sitten ansaittu ruokalepo ;) Emännän aamusta riippuen pojat lepäävät joko sohvalla kainalossa tai omassa häkissään. Ja jos emäntä lähtee kouluun aamulla, Rölli pääsee ennen ruokaa pitemmälle lenkille. Koulun jälkeen pojat pääsevät pissalle taas, ja riipuen vähän ajankohdasta saavat taas ruokaa. Ruoan annetaan laskeutua jonkun aikaa, ja sitten Rölli pääsee lenkille. Röllin lenkin jälkeen Huugo pääsee omalle lenkilleen. Illasta pentusen kanssa puuhaillaan mitä milloinkin; Rölliä opetetaan pöydälle tai muuten opetellaan uusia taitoja, Huugokin harjataan, tai sitten vaan makoillaan sohvalla. Iltapalan jälkeen pojat yleensä rauhoittuvat yöunille. Tämän lisäksi Rölli toki kerkeää touhuamaan kaikenlaisia tuhmuuksia lakkaamatta, ja sitä saa olla komentamassa pois kielletyistä touhuista :D
4. Tunnetko löytäneesi oman rotusi vai vieläkö etsintä jatkuu - miksi ja mitä kautta siihen päädyit?
Kyllä käppänä on meille se sopiva rotu, vaikka minulle kelpais melkein mikä rotu tahansa :D Koiraa valitessa meinasi isännän kanssa tulla melkoisia ristiriitoja. Isäntä halusi koiran mikä olisi pieni, rauhallinen ja vähän karvoittava. Minä halusin ison, pörröisen ja touhukkaan. Käppänä on aika hyvä kompromissi, eikö? :D Tosissaan puhuen itse en ole keksinyt montaa koiraa, mitä en missään nimessä itselle ottaisi, joten käppänä kelpasi siinä missä mikä tahansa muukin. Ja kun koirista ei varsinaisesti ollut suurta kokemusta, oli vaikeaa sanoa mikä rotu itselle sopii. Isäntä oli aikaisemmin tutustunut muutamaan käppänään, ja ollut ihastunut niiden luonteeseen ja helppoon hoitoon (?), joten sellainen meille valittiin. Päivääkään en ole rodun valintaa katunut, joka päivä tuntuu enemmän ja enemmän siltä, että tämä on meille sopiva rotu. Tosin voi olla, että yritän saada tuon isännän huolimaan meille vielä joskus ihan "oikean" snautserinkin :D
5. Rajoittaako koirasi jollain tavalla elämääsi?
Tottakai rajoittaa. Aamuisin ei saa nukkua niin pitkään kuin haluaa, iltaisin ei voi lusmuilla kylillä niin pitkään kuin haluaa, sateella ei voi kääriytyä tiukemmin vilttiin ja lomalle ei voi lähteä kovin extempore- meiningillä. Mutta toisaalta, eiköhän nuo kaikki asiat voi laskea niiksi hyviksi asioiksi, mitä koirat omistajilleen tuottaa ;) Päivääkään en ilman koiria enää haluaisi viettää, kyllä ne antaa paljon enemmän kuin ottaa.
6. Onko koiraharrastuksessa jotain (ajatusmaailmaa, uskomusta, stereotypiaa, käytäntöä....) jonka haluaisit muuttaa?
Ei kyllä ole varsinaisesti itsellä tullut vastaan mitään, mistä kovin olisi karvat nousseet pystyyn. Ihan yleisesti ehkä se, että joillakin ihmisillä tahtoo mennä asiat liian pitkälle, treenataan pipo aivan liian kireällä niin, että tekeminen ei ole enää mukavaa itselle eikä koiralle. Koira on kuitenkin elävä otus, mikä on pakko ottaa huomioon mitä tahansa treenattaessa ja kilpaillessa, aina ei onnistu eikä siitä saa koiralle hermostua. Tottakai koiralta saa vaatia huippusuorituksia ja saa tähdätä huipulle, mutta oman tai koiran jaksamisen kustannuksella niin ei vaan voi tehdä.
7. Oletko huomannut yhtäläisyyksiä itsesi ja muiden samaa rotua harrastavien ihmisten välillä, ts. päätyykö tietyn rotuinen koira tietynlaisille ihmisille?
En kyllä tätä allekirjoita ihan kokonaan, toki jossain määrin varmasti pitääkin paikkaansa. Tietyt rodut kun on kehitetty tiettyyn tarkoitukseen, niin toki tietynlaiset ihmiset niitä ottavat, esimerkkinä erilaiset metsästyskoirat tai palveluskoirat. Seurakoirat, joihin itse ainakin luen käppänätkin, taas jakautuvat laajemmalle omistajakunnalle, joiden välillä voi olla suuriakin eroja. Nämäkin on toki aika yleistetysti vedettyjä johtopäätöksiä. Toki seurakoiran kanssakin voi harrastaa ja sitä voidaan käyttää ammattikäytössäkin, muistan jostain lukeneeni chihuahuaa käytettävän huumekoirana jonkun maan tullissakin! Ja toisaalta taas metsästys- ja palveluskoiria otetaan yhä enemmän ihan vaan kotikoiriksikin.
8. Mitä mieltä olet roturisteytyksistä?
Roturisteytyket ovat tärkeitä silloin, kun niillä edistetään ensisijaisesti rodun terveyttä ja laajenneteaan ahtaaksi käynyttä geenipoolia. Roturisteytyksissäkin täytyy kuitenkin pitää mielessä rodun alkuperäinen tarkoitus, eikä siihen tule ryhtyä aivan heppoisin perustain (tyyliin saadaan rotuun uusi kiva värimuunnos). Roturisteytykset on aina vaikeita kysymyksiä, ja itse en lähde siihen sen kummemmim perehtymään, kun tarkoitus ei ainakaan lähivuosina ole alkaa kasvattajaksi.
9. Jalostuksellisesta näkökulmasta pohdittuna, onko koirasi rodussa jotain pielessä?
Itse pidän käppänää melko terveenä rotuna, vaikka itsellä sattuukin olemaan sairas yksilö. Käppänä ei kärsi yleisesti ottaen ruuminrakenteestaan miltään osin, eikä siinä esiinny perinnöllisiä sairauksia suurissa määrin. Itse en ole kovin tarkkaan rodun jalostukseen perehtynyt, mutta ainakin omasta mielestäni käppänä geenipoolikaan ei Suomessa ola mahdottoman suppea. Täysin tervettä rotua, missä ei esiintyisi mitään perinnöllisiä sairauksia ei ole eikä tule, mutta siihen nähden käppänöiden kanssa ollaan ihan hyvällä tolalla.
10. Miten kaikki sai alkunsa - onko innostus koiriin ollut aina olemassa vai syttynyt pikkuhiljaa?
Meillä on lähes aina ollut perheessä koira. Joko kotona tai sitten vähintäänkin lähisuvussa, jolloin olen päässyt mukaan koiran kanssa touhuamiseen aina. Ensimmäistä oikeasti omaa koiraa jouduin odottelemaan muutaman vuoden, kun itse en sellaista halunnut ahtaaseen kaksioon saati solukämppään ottaa. Heti kun pääsimme muuttamaan omaan taloon, ja se saatiin siihen kuntoon, että sinne voi koiria päästää, alkoi oman koiran haku. Huugo muutti meille ennen kuin taloa oltiin edes vuotta omistettu.
11. Koiramaisia tulevaisuudenhaaveita?
Kerätä koko värisarja tai kokosarja, heh. Noh, nyt olen kyllä päättänyt, että yhtään pentua ei tähän taloon tule ainakaan pariin kolmeen vuoteen, mutta varmasti meillä koir(i)a tulee aina olemaan. Ja toki aina siellä syvällä alitajunnassa elää pieni haave omasta pentueesta, mutta vielä luultavasti vuosiin ei sellaiseen riitä aika eikä tietämys, mutta ehkä joskus :)
+Bonus 12. Kuvitellaan, että olet harkitsemassa koiranottoa. Mihin kiinnität huomiota kasvattajaa/sopivaa pentuetta etsiessä, ja millainen olisi unelmayhdistelmä?
Aluksi pitäisi varmaan päättää koiran rotu ja mahdollisesti väri ;) Itse valitsen kasvattajan melko mutu-tuntumalla, ehkä siihen voisi käyttää enemmän aikaa ja lukea kaikenmaailman sukutauluja, mutta en vielä ole niin hurahtanut tähän koiratouhuun. Minulle pääasia on, että pennut vaikuttaa terveiltä ja hyvinvoivilta. Eli jos nyt oletetaan, että olisin ottamassa kolmatta käppänää, kysyisin ensimmäiseksi suosituksia poikien kasvattajalta, jos hänellä itsellään ei sattuisi olemaan pentuja tulossa tai haluaisin sellaisen värin, jota hän ei kasvata. Jos ei muuten, niin etsisin kasvattajaa käppänäkerhon nettisivuilta. Ennen varsinaista päätöstä pennun ostosta tahdon käydä pentuja katsomassa. Siitä syystä pentu olisi hyvä saada mielellään Oulun lähistöltä, mutta kyllä voisin käydä pentua katsomassa kauempanakin. Kun käy paikan päällä katsomassa, miten pennut elävät, saa parhaimman kuvan kasvattajasta ja hänen kasvatusmenetelmistään. Jos pennut voivat selvästi hyvin, teen lopullisen ostopäätöksen.
Unelmayhdstelmä mielestäni on se, että pennuilla on isä ja äiti ;) No ei, en tosiaan ole niin perehtynyt mihinkään sukukarttoihin yms. touhuun, luotan enemmän kasvattaja kykyyn valita sopivat vanhemmat. Toki mielellään niin, ettei kummallakaan vanhemmalla ole mitään periytyviä sairauksia yms. mutta en tosiaan niin tarkkaan mieti mitään karvanlaatuja ja luonteita.
Asia on tietenkin toinen sitten, jos itse joskus alkaisi koiria kasvattaa, silloin perehtyminen kaikkeen pitäisi olla paljon suurempaa ja syvällisempää.
Haaste saatiin Tenhon blogista, mutta ei me viitsitä sitä eteenpäin lähettää, ei siksi, että haaste olisi ollut ikävä, vaan lähinnä siksi, että me ei seurata niin montaa blogia, joissa tämä haaste jossain muodossaan ei olisi jo kiertänyt. Jokainen saakoon ottaa haasteen vastaan omin nokkinensa vanhoine kysymyksineen, jos siltä tuntuu ;)
Huugo tänään 1-vuotias!
 |
| Näin pieni se oli, kun se tänne muutti... |
 |
| ...ja näin suureksi herrasmieheksi se on kasvanut! |
P.S. Blogiin saadaan varmaan lähiaikoina vähän lisää päivityksiä, joulunaika on ollut niin kiireinen, ettei ole kerennyt koneella istua ja ennen joulua oli teknisiä ongelmia, kun netti ei pariin viikkoon toiminut, ja blogger ei halua toimia kunnolla Applen mööpeleiden kanssa...
lauantai 10. marraskuuta 2012
Huugo sairastaa
Huugon suunnalta kuuluu taas huonompia uutisia. Tällä kertaa kyseessä on Huugon jalat tai oikeastaan laajemminkin koko kasvaminen. Huugo ei siis ole kehittynyt normaalisti koskaan, ja nyt se sai melko huonon tuomion uudelta lääkäriltä.
Huugo on ontunut toista etujalkaa jo pitkään, joten vein se Akuuttiin. Lääkäri totesi heti Huugon nähtyään, että kaikki ei sillä ole todellakaan kohdallaan, vaan sillä on isoja ongelmia. Lääkärissä Huugo ei ontunut, mutta lääkärin kanssa sovittiin, että otetaan etujaloista silti röntgenkuvat. Kuvista näki, että etujalat ja varsinkin nivelet ovat todella pahasti alikehittyneet tuon ikäiselle pennulle. Huugon kaikki kasvulinjat ovat vielä ihan auki, mikä altistaa sille, että nivelet eivät koskaan muodostu kunnollisiksi. Tästä voi seurata jatkuvia kipuja jalkoihin. Maksashuntti lisää ongelmaa siten, että Huugolle ei voi antaa juuri kipulääkkeitä. Tällä hetkellä Huugo saa keskushermostoon vaikuttavaa kipulääkettä, mikä poistuu munuaisten kautta elimistöstä. Koska lääke vaikuttaa hermostoon, sitä ei voi käyttää pitkäaikaisesti. (Lääkettä emme ole nyt Huugolle antaneetkaan, kun ei se juuri vaikuttanut, joten ei sitä kannata turhaan syöttää).
Syy Huugon kehityshäiriöön ei ole selvinnyt, luultavasti Huugolla ei erity kasvuhormonia normaaliin tapaan, mutta sen tutkiminen on käytännössä mahdotonta. Hoitoakaan tähän vaivaan ei ikävä kyllä ole, ainoastaan oireita voidaan lievittää. Vielä Huugo on ollut kohtuullisen reipas ja jaksanut touhuta Röllin kanssa. Myös lenkeillä Huugo on jaksanut käydä, mutta lenkit ovat lyhentyneet paljon viimeaikoina. Pitemmällä matkalla Huugo alkaa ontua, ja se pitää kantaa kotiin. Todennäköisesti kylmenevät ilmat vielä lisäävät ongelmaa. Huugolla onkin nyt uusi fleecehaalari, josta se tykkää vaikka onkin ainakin pari numeroa liian suuri.
Röllin tultua Huugon sairaus on tullut entistä enemmän selväksi. Rölli on nyt 13-viikkoisena isompi kuin Huugo, joka on siis n. 10 kk vanha. Lisäksi Röllin touhuilua seuratessa huomaa sen, että Huugo ei ole samalla tavalla juoksennellut koskaan eikä muutenkaan ole ollut niin koiranpentumainen koskaan. Luovutusiässä tosin Huugosta ei ole voinut tätä vielä nähdä, eli emme tietoisesti ole saaneet/ottaneet sairasta koiraa, eikä sinänsä ole jäänyt harmittamaan, että Huugo meille muutti. Joskus kaikki ei vaan mene niinkuin elokuvissa, eikä Huugon arvoa ole sairaus yhtään vähentänyt.
Huugon tilaa on nyt seurattava päivittäin, toisinaan Huugo on tosi reippaalla tuulella ja juoksentelee ulkonakin Röllin perässä ja toisinaan taas ei jaksa innostua lenkkeilystä ollenkaan. Siitä on todella vaikea sanoa, onko se kuinka kipeä, mutta koska se vielä jaksaa toisinaan juosta ja hypelläkin vähän, se tuskin kärsii koko aikaa. Mutta tuskin Huugolla on enää vuosia edessä, vaikka maksakaan ei sitä vielä vaivaa.
Huugo on ontunut toista etujalkaa jo pitkään, joten vein se Akuuttiin. Lääkäri totesi heti Huugon nähtyään, että kaikki ei sillä ole todellakaan kohdallaan, vaan sillä on isoja ongelmia. Lääkärissä Huugo ei ontunut, mutta lääkärin kanssa sovittiin, että otetaan etujaloista silti röntgenkuvat. Kuvista näki, että etujalat ja varsinkin nivelet ovat todella pahasti alikehittyneet tuon ikäiselle pennulle. Huugon kaikki kasvulinjat ovat vielä ihan auki, mikä altistaa sille, että nivelet eivät koskaan muodostu kunnollisiksi. Tästä voi seurata jatkuvia kipuja jalkoihin. Maksashuntti lisää ongelmaa siten, että Huugolle ei voi antaa juuri kipulääkkeitä. Tällä hetkellä Huugo saa keskushermostoon vaikuttavaa kipulääkettä, mikä poistuu munuaisten kautta elimistöstä. Koska lääke vaikuttaa hermostoon, sitä ei voi käyttää pitkäaikaisesti. (Lääkettä emme ole nyt Huugolle antaneetkaan, kun ei se juuri vaikuttanut, joten ei sitä kannata turhaan syöttää).
Syy Huugon kehityshäiriöön ei ole selvinnyt, luultavasti Huugolla ei erity kasvuhormonia normaaliin tapaan, mutta sen tutkiminen on käytännössä mahdotonta. Hoitoakaan tähän vaivaan ei ikävä kyllä ole, ainoastaan oireita voidaan lievittää. Vielä Huugo on ollut kohtuullisen reipas ja jaksanut touhuta Röllin kanssa. Myös lenkeillä Huugo on jaksanut käydä, mutta lenkit ovat lyhentyneet paljon viimeaikoina. Pitemmällä matkalla Huugo alkaa ontua, ja se pitää kantaa kotiin. Todennäköisesti kylmenevät ilmat vielä lisäävät ongelmaa. Huugolla onkin nyt uusi fleecehaalari, josta se tykkää vaikka onkin ainakin pari numeroa liian suuri.
Röllin tultua Huugon sairaus on tullut entistä enemmän selväksi. Rölli on nyt 13-viikkoisena isompi kuin Huugo, joka on siis n. 10 kk vanha. Lisäksi Röllin touhuilua seuratessa huomaa sen, että Huugo ei ole samalla tavalla juoksennellut koskaan eikä muutenkaan ole ollut niin koiranpentumainen koskaan. Luovutusiässä tosin Huugosta ei ole voinut tätä vielä nähdä, eli emme tietoisesti ole saaneet/ottaneet sairasta koiraa, eikä sinänsä ole jäänyt harmittamaan, että Huugo meille muutti. Joskus kaikki ei vaan mene niinkuin elokuvissa, eikä Huugon arvoa ole sairaus yhtään vähentänyt.
Huugon tilaa on nyt seurattava päivittäin, toisinaan Huugo on tosi reippaalla tuulella ja juoksentelee ulkonakin Röllin perässä ja toisinaan taas ei jaksa innostua lenkkeilystä ollenkaan. Siitä on todella vaikea sanoa, onko se kuinka kipeä, mutta koska se vielä jaksaa toisinaan juosta ja hypelläkin vähän, se tuskin kärsii koko aikaa. Mutta tuskin Huugolla on enää vuosia edessä, vaikka maksakaan ei sitä vielä vaivaa.
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
Rölli puuhaa
Röllillä kävi viikonlipun ajan vieraita heti enemmän, kun äitini ja pikkuveljeni olivat meillä kyläilemässä koko viikonlopun ja sunnuntaina vielä siskoni ja tätini käväisi Rölliä katsomassa. Se onkin ollut ihan rättiväsynyt välillä, kun ei olisi millään malttanut laittaa nukkumaan, kun on pitänyt puuhastella. Muutenkin Rölli on oikea puuhapesä, aina hereillä ollessa pitää saada jotain puuhata. Ihan normaali koiranpentu siis :D Huugoon verrattuna tuntuu vaan, että virtaa on kuin pienessä kylässä tuossa pikku kirpussa.
Rölli on ominut kaikki Huugon lelut, lemppareita on pallo ja puruluut, joita Rölli nakertaa aina kun ei jaksa enää juosta pää kolmantena jalkana pitkin kämppää :D Rölli on Huugolle kovin kateellinen, aina kun Huugoa rapsuttelee, Röllin pitää tunkea väliin. Sama käy lelujen kanssa: kivoin olisi se, millä Huugo sattuu leikkimään. Välillä Rölli pitää ihan töniä pois, että Huugokin saa huomiota. Toisaalta tämä on reipastuttanut Huugoa ihan hirveästi, sen täytyy yrittää enemmän saadakseen huomiota. Poitsu pääsee taas portaat ihan helposti itse, eli tosiasiassa se on huijannut meitä ihmisiä pitkään kantamaan sitä paikasta toiseen. Saakin nyt tehdä enemmän itse, eikä aina olekaan joku avustamassa.
Huomenna minulla jatkuu taas koulu ja pennut jäävät oikeastaan ensimmäistä kertaa pitkäksi ajaksi kahdestaan kotiin. Lauantaina ne opettelivat vähän enemmän, ja ainoa tuhon kohde oli tietokonetuolin alla ollut matto, mihin Rölli oli nakertanut reiän :D Saa nähdä, mitä se keksii, kun joutuu työpäivän ajan olemaan kahden Huugon kanssa. Onneksi Huugo opettaa Röllille, että silloin on hyvä nukkua, kun kukaan ei häiritse :D Aluksi oli tarkoitus laittaa Rölli kylpyhuoneeseen pitempien yksinolojen ajaksi ainakin näin alkuun, ettei se saisi tuhoa aikaiseksi, mutta yhden kauppareissun aikana mieli muuttui. Rölli näet jätettiin kylppäriin rauhoittumaan, mutta kotiin palatessamme se odotteli häntä heiluen ulko-oven takana. Oli päässyt itse karkuum kylppäristä, vaikka kahva on melko korkealla. Esimerkiksi sohvalle Rölli ei pääse hyppäämään vaikka se on matalammalla kuin kylppärin kahva. Joka tapauksessa Rölliä on turha lukita mihinkään, kun se pääsee itse vapauteen, huonolla tuurilla vaan loukkaa itsensä yrittäessään paeta.
Ulkona Rölli on tosi reipas, ja hihnassa kävelyn alkeet alkaa olla aika hyvin hallussa. Rölli jaksaa minun mielestä tosi pitkiä lenkkejä jo, ja se jaksaa juosta paljon pidemmälle kuin minä. Yhteislenkit Huugon kanssa ovat kyllä melko haasteellisia. Huugon tahti on niin hidas, että Rölli kerkeää kyllästyä ja kylmettyä ja toisaalta Huugo ei seuraa, jos muut menee liian kauas. Onneksi tuossa meidän tiellä ei ole muuta liikennettä, niin voi Röllille heitellä lelua niin, että se saa juosta enemmän samalla kun Huugo löntystelee menemään.
Loppuun vielä video Rölliä kauheasti kauhistuttaneesta lelusta:
Rölli on ominut kaikki Huugon lelut, lemppareita on pallo ja puruluut, joita Rölli nakertaa aina kun ei jaksa enää juosta pää kolmantena jalkana pitkin kämppää :D Rölli on Huugolle kovin kateellinen, aina kun Huugoa rapsuttelee, Röllin pitää tunkea väliin. Sama käy lelujen kanssa: kivoin olisi se, millä Huugo sattuu leikkimään. Välillä Rölli pitää ihan töniä pois, että Huugokin saa huomiota. Toisaalta tämä on reipastuttanut Huugoa ihan hirveästi, sen täytyy yrittää enemmän saadakseen huomiota. Poitsu pääsee taas portaat ihan helposti itse, eli tosiasiassa se on huijannut meitä ihmisiä pitkään kantamaan sitä paikasta toiseen. Saakin nyt tehdä enemmän itse, eikä aina olekaan joku avustamassa.
Huomenna minulla jatkuu taas koulu ja pennut jäävät oikeastaan ensimmäistä kertaa pitkäksi ajaksi kahdestaan kotiin. Lauantaina ne opettelivat vähän enemmän, ja ainoa tuhon kohde oli tietokonetuolin alla ollut matto, mihin Rölli oli nakertanut reiän :D Saa nähdä, mitä se keksii, kun joutuu työpäivän ajan olemaan kahden Huugon kanssa. Onneksi Huugo opettaa Röllille, että silloin on hyvä nukkua, kun kukaan ei häiritse :D Aluksi oli tarkoitus laittaa Rölli kylpyhuoneeseen pitempien yksinolojen ajaksi ainakin näin alkuun, ettei se saisi tuhoa aikaiseksi, mutta yhden kauppareissun aikana mieli muuttui. Rölli näet jätettiin kylppäriin rauhoittumaan, mutta kotiin palatessamme se odotteli häntä heiluen ulko-oven takana. Oli päässyt itse karkuum kylppäristä, vaikka kahva on melko korkealla. Esimerkiksi sohvalle Rölli ei pääse hyppäämään vaikka se on matalammalla kuin kylppärin kahva. Joka tapauksessa Rölliä on turha lukita mihinkään, kun se pääsee itse vapauteen, huonolla tuurilla vaan loukkaa itsensä yrittäessään paeta.
Ulkona Rölli on tosi reipas, ja hihnassa kävelyn alkeet alkaa olla aika hyvin hallussa. Rölli jaksaa minun mielestä tosi pitkiä lenkkejä jo, ja se jaksaa juosta paljon pidemmälle kuin minä. Yhteislenkit Huugon kanssa ovat kyllä melko haasteellisia. Huugon tahti on niin hidas, että Rölli kerkeää kyllästyä ja kylmettyä ja toisaalta Huugo ei seuraa, jos muut menee liian kauas. Onneksi tuossa meidän tiellä ei ole muuta liikennettä, niin voi Röllille heitellä lelua niin, että se saa juosta enemmän samalla kun Huugo löntystelee menemään.
Loppuun vielä video Rölliä kauheasti kauhistuttaneesta lelusta:
tiistai 16. lokakuuta 2012
Kuvasaastetta
Röllillekin tehtiin oma takki, vähän eri ohjeella kuin Huugolle, että pysyy päällä. Kaula-aukko on kiinteä ja mahalenkki menee mahan alta selän päälle kiinni. Yllättävän hyvin Rölli jopa sietää takkiaan, samoin kuin kaulapantaakin.
Meillä asuu nykyään tällaisia kyborgikoiria :D
Kyborgi-Huugo on saanut saaliin, (Rölli on edelleen hengissä :D)
Osaa ne pojat nukkua nätistikin :) Huomaa tosin Röllin hivenen epämukavan näköinen asento, kun pitää saada nukkua samalla tavalla kuin Huugo :D
Meillä asuu nykyään tällaisia kyborgikoiria :D
Kyborgi-Huugo on saanut saaliin, (Rölli on edelleen hengissä :D)
Osaa ne pojat nukkua nätistikin :) Huomaa tosin Röllin hivenen epämukavan näköinen asento, kun pitää saada nukkua samalla tavalla kuin Huugo :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)