Huugo sairastaa

Huugon suunnalta kuuluu taas huonompia uutisia. Tällä kertaa kyseessä on Huugon jalat tai oikeastaan laajemminkin koko kasvaminen. Huugo ei siis ole kehittynyt normaalisti koskaan, ja nyt se sai melko huonon tuomion uudelta lääkäriltä.

Huugo on ontunut toista etujalkaa jo pitkään, joten vein se Akuuttiin. Lääkäri totesi heti Huugon nähtyään, että kaikki ei sillä ole todellakaan kohdallaan, vaan sillä on isoja ongelmia. Lääkärissä Huugo ei ontunut, mutta lääkärin kanssa sovittiin, että otetaan etujaloista silti röntgenkuvat. Kuvista näki, että etujalat ja varsinkin nivelet ovat todella pahasti alikehittyneet tuon ikäiselle pennulle. Huugon kaikki kasvulinjat ovat vielä ihan auki, mikä altistaa sille, että nivelet eivät koskaan muodostu kunnollisiksi. Tästä voi seurata jatkuvia kipuja jalkoihin. Maksashuntti lisää ongelmaa siten, että Huugolle ei voi antaa juuri kipulääkkeitä. Tällä hetkellä Huugo saa keskushermostoon vaikuttavaa kipulääkettä, mikä poistuu munuaisten kautta elimistöstä. Koska lääke vaikuttaa hermostoon, sitä ei voi käyttää pitkäaikaisesti. (Lääkettä emme ole nyt Huugolle antaneetkaan, kun ei se juuri vaikuttanut, joten ei sitä kannata turhaan syöttää).

Syy Huugon kehityshäiriöön ei ole selvinnyt, luultavasti Huugolla ei erity kasvuhormonia normaaliin tapaan, mutta sen tutkiminen on käytännössä mahdotonta. Hoitoakaan tähän vaivaan ei ikävä kyllä ole, ainoastaan oireita voidaan lievittää. Vielä Huugo on ollut kohtuullisen reipas ja jaksanut touhuta Röllin kanssa. Myös lenkeillä Huugo on jaksanut käydä, mutta lenkit ovat lyhentyneet paljon viimeaikoina. Pitemmällä matkalla Huugo alkaa ontua, ja se pitää kantaa kotiin. Todennäköisesti kylmenevät ilmat vielä lisäävät ongelmaa. Huugolla onkin nyt uusi fleecehaalari, josta se tykkää vaikka onkin ainakin pari numeroa liian suuri.

Röllin tultua Huugon sairaus on tullut entistä enemmän selväksi. Rölli on nyt 13-viikkoisena isompi kuin Huugo, joka on siis n. 10 kk vanha. Lisäksi Röllin touhuilua seuratessa huomaa sen, että Huugo ei ole samalla tavalla juoksennellut koskaan eikä muutenkaan ole ollut niin koiranpentumainen koskaan. Luovutusiässä tosin Huugosta ei ole voinut tätä vielä nähdä, eli emme tietoisesti ole saaneet/ottaneet sairasta koiraa, eikä sinänsä ole jäänyt harmittamaan, että Huugo meille muutti. Joskus kaikki ei vaan mene niinkuin elokuvissa, eikä Huugon arvoa ole sairaus yhtään vähentänyt.

Huugon tilaa  on nyt seurattava päivittäin, toisinaan Huugo on tosi reippaalla tuulella ja juoksentelee ulkonakin Röllin perässä ja toisinaan taas ei jaksa innostua lenkkeilystä ollenkaan. Siitä on todella vaikea sanoa, onko se kuinka kipeä, mutta koska se vielä jaksaa toisinaan juosta ja hypelläkin vähän, se tuskin kärsii koko aikaa. Mutta tuskin Huugolla on enää vuosia edessä, vaikka maksakaan ei sitä vielä vaivaa.

Rölli puuhaa

Röllillä kävi viikonlipun ajan vieraita heti enemmän, kun äitini ja pikkuveljeni olivat meillä kyläilemässä koko viikonlopun ja sunnuntaina vielä siskoni ja tätini käväisi Rölliä katsomassa. Se onkin ollut ihan rättiväsynyt välillä, kun ei olisi millään malttanut laittaa nukkumaan, kun on pitänyt puuhastella. Muutenkin Rölli on oikea puuhapesä, aina hereillä ollessa pitää saada jotain puuhata. Ihan normaali koiranpentu siis :D Huugoon verrattuna tuntuu vaan, että virtaa on kuin pienessä kylässä tuossa pikku kirpussa.

Rölli on ominut kaikki Huugon lelut, lemppareita on pallo ja puruluut, joita Rölli nakertaa aina kun ei jaksa enää juosta pää kolmantena jalkana pitkin kämppää :D Rölli on Huugolle kovin kateellinen, aina kun Huugoa rapsuttelee, Röllin pitää tunkea väliin. Sama käy lelujen kanssa: kivoin olisi se, millä Huugo sattuu leikkimään. Välillä Rölli pitää ihan töniä pois, että Huugokin saa huomiota. Toisaalta tämä on reipastuttanut Huugoa ihan hirveästi, sen täytyy yrittää enemmän saadakseen huomiota. Poitsu pääsee taas portaat ihan helposti itse, eli tosiasiassa se on huijannut meitä ihmisiä pitkään kantamaan sitä paikasta toiseen. Saakin nyt tehdä enemmän itse, eikä aina olekaan joku avustamassa.

Huomenna minulla jatkuu taas koulu ja pennut jäävät oikeastaan ensimmäistä kertaa pitkäksi ajaksi kahdestaan kotiin. Lauantaina ne opettelivat vähän enemmän, ja ainoa tuhon kohde oli tietokonetuolin alla ollut matto, mihin Rölli oli nakertanut reiän :D Saa nähdä, mitä se keksii, kun joutuu työpäivän ajan olemaan kahden Huugon kanssa. Onneksi Huugo opettaa Röllille, että silloin on hyvä nukkua, kun kukaan ei häiritse :D Aluksi oli tarkoitus laittaa Rölli kylpyhuoneeseen pitempien yksinolojen ajaksi ainakin näin alkuun, ettei se saisi tuhoa aikaiseksi, mutta yhden kauppareissun aikana mieli muuttui. Rölli näet jätettiin kylppäriin rauhoittumaan, mutta kotiin palatessamme se odotteli häntä heiluen ulko-oven takana. Oli päässyt itse karkuum kylppäristä, vaikka kahva on melko korkealla. Esimerkiksi sohvalle Rölli ei pääse hyppäämään vaikka se on matalammalla kuin kylppärin kahva. Joka tapauksessa Rölliä on turha lukita mihinkään, kun se pääsee itse vapauteen, huonolla tuurilla vaan loukkaa itsensä yrittäessään paeta.

Ulkona Rölli on tosi reipas, ja hihnassa kävelyn alkeet alkaa olla aika hyvin hallussa. Rölli jaksaa minun mielestä tosi pitkiä lenkkejä jo, ja se jaksaa juosta paljon pidemmälle kuin minä. Yhteislenkit Huugon kanssa ovat kyllä melko haasteellisia. Huugon tahti on niin hidas, että Rölli kerkeää kyllästyä ja kylmettyä ja toisaalta Huugo ei seuraa, jos muut menee liian kauas. Onneksi tuossa meidän tiellä ei ole muuta liikennettä, niin voi Röllille heitellä lelua niin, että se saa juosta enemmän samalla kun Huugo löntystelee menemään.

Loppuun vielä video Rölliä kauheasti kauhistuttaneesta lelusta:

Kuvasaastetta

Röllillekin tehtiin oma takki, vähän eri ohjeella kuin Huugolle, että pysyy päällä. Kaula-aukko on kiinteä ja mahalenkki menee mahan alta selän päälle kiinni. Yllättävän hyvin Rölli jopa sietää takkiaan, samoin kuin kaulapantaakin.

Meillä asuu nykyään tällaisia kyborgikoiria :D

Kyborgi-Huugo on saanut saaliin, (Rölli on edelleen hengissä :D)

Osaa ne pojat nukkua nätistikin :) Huomaa tosin Röllin hivenen epämukavan näköinen asento, kun pitää saada nukkua samalla tavalla kuin Huugo :D

Totuttelua kahden koiranpennun kanssa elämiseen

Pikkuhiljaa alkaa arki asettua kohdilleen pentusten kanssa. Pojat tulevat hyvin juttuun keskenään ja Huugo on onneksi oppinut sanomaan Röllille ihan kunnolla kun menee touhu ihan liian villiksi. Röllikin alkaa pikkuhiljaa oppia talon tavoille, vaikka välillä tuntuu, että korvat on sillä vaan koristeena. Toisaalta ei noin pieneltä voi täydellistä tottelevaisuutta missään nimessä odottaakaan, eihän Huugokaan vieläkään läheskään aina tottele. Mutta melko itsepäisiä kavereita nuo molemmat tahtoo olla :D

Rölli on sopeutunut uuteen kotiin tosi hyvin. Yhtään se ei itkenyt eka yönäkään, kömpi vain Huugon kainaloon nukkumaan illalla ja heräsi aamulla. Kerran Huugo sille rähähti yön aikana, oli vissiin tiellä kun herra yritti kylkeä kääntää :D Eilen Röllillä oli kyllä selvästi enemmän äiskä-koiraa ikävä, se yritti joka välissä käydä kurkkimassa Huugon mahan alle, että eikö siltä tissiä löytyisi. Mutta kaikenkaikkiaan Huugosta on selvästi ollut Röllille hirveästi turvaa ja iloa, kun ei tarvitse olla yksinään.

Ruoka Röllille kyllä maistuu :D Oma kuppi kun tyhjenee, pitää yrittää jatkaa Huugon kupilta. Rölli pitääkin kantaa heti ruoan jälkeen ulos, että Huugo saa syödä rauhassa loppuun. Muuten saisivat setviä asiansa ruokakupeillakin itse, mutta Huugo saa lääkkensä ruoan seassa, niin en uskalla Rölliä siihen päästää, ettei se saa syötyä lääkkeitä. Huugo kun sai nyt kipulääkekuurinkin kun sen jalat ovat olleet vähän kipeät. Tämä johtuu kuulemma siitä, että Huugon luut ja nivelet ovat niin alikehittyneet. Nyt katsotaan kuinka kauan se pärjää lääkkeiden ja laihdutuskuurin avulla, mutta lääkäri ei ollut kovin toiveikas, todennäköisesti vaivat vaan pahenevat.

Mutta muuten Huugo on kyllä reipastunut hirveästi Röllin kanssa, se koettaa juoksennella Röllin perässä ja haastaa sitä itsekin leikkiin. Ja Rölli seuraa Huugoa ja oppii siltä uusia tapoja koko ajan. Kopassakin sen pitää saada roikottaa päätä samanlailla reunan yli kuin Huugokin, vaikka Rölli on niin pieni, että sen niska taipuu tosi epämiellyttävän näköiseen asentoon. Mutta kun Huugokin niin minäkin, Rölli tuumaa. Pikkuhiljaa Rölliä on alettu jo totuttaa mm. pöydällä oloon ja hoitotoimenpiteisiin, tänään vielä pitäisi saada siltä tassukarvat leikattua, mutta sakset ja Rölli samassa lausessa kuulostaa jo vaaralliselta :D Mutta Rölli on kyllä tosi kiltti koira, että eiköhän se onnistu. Pantaankin Rölli tottui heti, vähän välillä pitää kynsiä sitä, mutta ei muuten välitä siitä eikä hihnasta juurikaan.

Rölli saapui!

Tänään vihdoinkin saatiin hakea Rölli kotiin! Matka sujui oikein mukavasti, kun hoksattiin heti aluksi laittaa molemmat pojat häkkiin matkustamaan. Huugo vähän aluksi ihmetteli, että mikä tämä juttu nyt on, kun on vähemmän tilaa häkissä, mutta tyytyi nopeasti kohtaloonsa. Loppumatka sujuikin oikein leppoisasti molempien nukkuessa:

Puolessa matkaa pysähdyttiin pissatauolle, ja Rölli kerkesi jo hurmaamaan pari samalla huoltsikalla asioinutta naisihmistä :D Huugo kyllä niihin enemmän ihastui, oli lähteä heidän matkaan :D Kotiin kuitenkin päästiin ihan hyvin. Loppumatka soratietä pitkin oli Röllille vähän pelottavampi juttu, se kaivautui ihan kokonaan Huugon kainaloon turvaan, olivat kyllä niin hellyyttävä pari <3

Kotonakin pojat ovat tulleet hyvin toimeen keskenään, Huugo vähän väsähti nopeammin kuin touho-Rölli, mutta nyt jo unet maittaa samassa kopassa:

Mietteitä koiranomistuksesta

Täällä odotellaan jo innokaana uuden tulokkaan saapumista, mikä on ssaanut minutkin miettimään koiranomistajuuden iloja ja suruja. Paljon on myös tullut mietittyä sellaisia asioita, jotka Huugon kanssa on mennyt tavalla tai toisella pieleen, ja joita ei ole tarkoitus toistaa uuden pennun kanssa. Tässä muutama eritelty kohta, joita pyrimme välttämään Röllin kanssa.

1. Huugon tällä hetkellä pahin tapa on räyhätä hihnassa kaikille ohikulkijoille. Syy tähän on selkeä: Huugo ei ole yhtään tottunut muihin tielläliikkujiin. Pienempänä Huugolle riitti vallan mainiosti lyhyen "lenkin" kiertäminen tuossa kotitiellä, jossa ei siis muita liiku. Nyt vanhempanakaan Huugo ei jaksa paljon ensimmäistä risteystä pidemmälle kulkea, siellä käydessäkin tulee edestakaista matkaa puolisen kilometriä. Kuulostaa kauhean lyhyeltä, mutta Huugolle se on pitkä matka: aikaa menee sellaiset 45 minuuttia Huugon reippaallakin kävelyvauhdilla. Täällä risteyksessä on sitten joskus jopa muutakin liikennettä, joille pitää räyhätä lakkaamatta. Huugoa olisi pitänyt pentuna käyttää enemmän "ihmisten ilmoilla" lenkillä, niin olisi tottunut muihinkin. Tänään kyllä meni kohtuullisen hienosti, kun käytiin Värtössä joen rannalla kävelemässä, muutaman pyöräilijän jälkeen Huugo ei enää juuri niistä välittänyt. Mutta Rölliä täytyy käyttää PALJON enemmän muualla, jotta tottuu touhuun ympärillä.

2. Huugon vonkaaminen sohvalle. Varsinkin nyt koulun alettua Huugo ei halua olla yhtään yksin lattialla. Siis yhtään. Sekuntiakaan. Se on jo melko ärsyttävää, kun sohvan juuressa yksi uikuttaa lakkaamatta, niinpä sille on annettu periksi ja otettu kainaloon. Virhetikki, nyt vonkaaminen ei todellakaan lopu, ja viikonloppunakin Huugo ei päivisin nuku ollenkaan yksin lattialla. Paha tapa, mistä pitää päästä eroon ja mitä ei opeteta Röllille. Sohvalle päästään, jos ihmiset sinne haluaa, ei inttämällä.

3. Nameille kranttuilu. Huugolle ei kelpaa mitkään namit kauaa. Varsinkin lenkillä pahat namit syljetään maahan ja tapitetaan etteikö parempaa sais. Ja senttiäkään ei liikuta ennen kuin paremmat namit on tarjoiltu. Paitsi että tässä suhteessä olen kyllä pysynyt lujana, eikä uusia nameja ole tullut vaikka ei ole kelvannut. Tämä vaan on vaikeuttanut varsinkin lenkillä kouluttamista, kun ei olla keksitty aina pelaavaa palkkausta. Ja nyt, kun Huugon ruokavalio on niin rajoittunut, on tosi vaikeaa edes löytää sellaista namia, mitä sille saa antaa. Toivotaan, että Rölli on niin ahne, että kaikki namit kelpaa.

4. Vesisateella lattialle pissiminen. Huugo on pääsääntöisesti sisäsiisti, paitsi sateella. Ihan kivaa näin syksyn pukatessa päälle. Sateella kun ei ulkona voi tehdä yhtään mitään, edes pissiä, kun tassut kastuu. Muutenkaan Huugo ei käy mitenkään erityisen reippaasti pissillä, vaan se on aina vähintään 10 minuutin reissu ulos, ennen kuin mitään tapahtuu. Pitää opettaa Huugolle, että sisään ei pääse, ennen kuin pissi on tullut.

5. Hoitotoimenpiteet. Huugo vihaa niitä kaikkia. Varsinkin kynsien leikkausta. Föönaamista. Pöydällä olemista. Pesemistä. Ainostaan turkin harjaaminen/pohjavillan poisto on sellaisia hommia, joita Huugo sietää, kunhan niitä ei tehdä pöydällä. Ja nämä on siis niin kauheita asioita, että ei voi samalla ottaa edes nameja. Eli aika vaikeaa tehdä näistä miellyttäviä asioita. Pitää opettaa Rölli paremmin. Ja yrittää totuttaa Huugoakin.

6. Kakansyönti. Kaikki kelpaa. Varsinkin lenkillä jänönkakat. Ja sitten hengitys haisee melko mukavalle. YÄK! (Onneksi Huugo tottelee kieltosanaa ja jättää kakat rauhaan, jos kerkeän huomata sen niitä mussuttavan.)

Ja loppuun vielä muutama hauska tapa, joita ei varsinaisesti ole tarkoitus kitkeä pois, mutta jotka välillä aiheuttaa harmaita hiuksia: yöllä kylkeä kääntäessä täytyy samalla uikuttaa syystä tai toisesta todella kovalla äänellä ja heiluttaa koko häkkiä niin, että kalterit kolisee. Ruoka pitää syödä niin tunteella, että kupilta ei pääse pois kun etujalat ei kanna (Tähän tosin auttoi kupin nostaminen vähän korkeammalle). Ennen nukahtamista täytyy täristä niin kovasti, että mamma luulee koiran saaneen kohtauksen. Housunlahkeissa roikkuminen niitä puettaessa jalkaan. Samoin pyykeissä, kun niitä viikkaa kaappiin.

Trimmauskurssi

No nyt teknisten ongelmien selvittyä saadaan kuvaakin trimmikurssista.
 8.-9.9 osallistuimme Huugon kanssa Pohjois-Suomen snautseri-pinseri -harrastajat ry:n järjestämälle trimmauskurssille. Ilmoittauduin kurssille jo paljon ennen kuin Huugon sairaus löytyi, enkä ollut aivan varma, kannattaisiko Huugoa nyppia turhan stressin välttämiseksi. Ajattelin kuitenkin, että Huugon karva oli niin pitkä, että se lähti melkein puhaltamalla irti, että nyppimisestä ei liikaa stressiä tule. Ja Huugo on viettänyt aikaa Aadan kanssa niin paljon, että tuskin toiet koiratkaan enää niin paljon stressiä aiheuttaa. Niinpä päätimme kurssille lähteä.

Kurssi oli kaksipäiväinen ja järjestettiin Ala-Temmeksen kylätalolla. Lauantaina oli tiedossa pohjavillan poisto sekä nyppiminen, sunnuntaina ajelu ja saksilla viimeistely. Kurssin jako kahteen päivään osoittautui erittäin järkeväksi, aloitteleva nyppijä, niin kuin minä, tarvi kyllä koko illan koiran kanssa. Jatkossa trimmaus varmaankin sujuu päivässä, riippuen toki trimmaanko molemmat koirat kerralla vai erikseen. (Tod.näk. erikseen, tuskin niillä sattuu turkit trimmauskuntoon yhtä aikaa, toiottavasti :D)

Tältä Huugo näytti lauantai aamuna ennen kurssille lähtöä:

Turjake-Huugo

Tässä Huugoa on jo alettu nyppimään:

Ja tältä me näytettiin lauantai-iltana juuri ennen kotiinlähtöä:

Lauantaina oltiin siis saatu Huugo pääosin nypittyä, kotiläksyksi saatiin Huugon "kivittäminen", eli hohkakivellä pohjavillan skrappaus. Sunnuntai aamuna Huugon tassut ja parta pesaistiin, jottei sakset mene pilalle hiekan tai muun kakan takia. Itse nyppiminen sujui helposti, Huugon karva oli tosiaan niin pitkää, että lähti aivan helposti irti. Nyppimisessä oli todella suurena apuna sellanen nyppimistikku, joka pitänee pistää hankintalistalle, jahka sellaisen jostakin löytää. Aivan ilman suruja ei kuitenkaan nyppimisestä selvitty, sillä minun sormet oli ihan rakoilla lauantai-iltana, mukavasti vielä nivelen kohdalta, että en saanut enää iltasella sormia suoraan :D Mutta kauneuden eteen on kärsittävä, ja mielellään vähän itse kärsin kuin Huugo <3

Joka tapauksessa sunnuntai aamuna Huugo näytti siis tältä:

Aamusta vielä nypittiin jäljelle jääneitä paikkoja, kuten päälaki loppuun asti sekä pyllyn reunamilta ja hännästä enimpiä pitkiä karvoja. Seuraava vaihe oli sitten koneella ajelu. Omalla koneella ei saatu kyllä mitään aikaan, oli melko hengetön. Pitää kylläkin vielä koettaa sitä eri terällä ja varmasti täyteen ladatulla akulla ennen kuin heitän vesilintua sillä. Koneena meillä on siis Andis T-liner+, joka me ostettiin siskolta sopuhintaan, kun se ei harjikselle sopinut. Voi olla, että pitää ostaa uusi, varsinkin jos jatkossa alkaa näyttelyissäkin kulkea. Huugo ei ollut juuri millänsäkään ajelusta, mikä oli kyllä positiivinen yllätys. Varmaankin vieras paikka sai sen toimimaan mallikkaasti, kotona ei kyllä ole annettu trimmerillä koskea. Toki asiaa varmasti helpotti se, että Huugo trimmattiin paremmalla trimmerillä, joka oli tosi hiljainen, niin ei ehkä sen vuoksi sitä pelännyt.

Lopuksi vielä leikattiin saksilla tassukarvat, kulmakarvat ja häntä, sekä partaa vähän tasoitettiin. Partaa jätettiin tarkoituksella melko paljon, että Huugo näyttää oikein herrasmieheltä :D Tässä lopputulos:

Aivan täysin rotumäärityksen mukaista turkkia Huugolle ei saatu. Ensinnäkin Huugon maha piti ajella karvattomaksi ultraa varten, joten mahalinjaa ei saatu tehtyä. Päätimme nyppiä kyljet kokonaan alas, koska Huugo näytti todella huvittavalta kun kyljissä oli koristekarvoja, mutta maha melkein paljas :D Samoin naamakarvat eivät ihan täytä rotumääritelmää, sillä käytin Huugoa trimmissä aikaisemmin tänä vuonna ja trimmaaja nappasi Huugon kuonopäällisen koneella puhtaaksi terrierimäiseen tyyliin. Ei se nyt onneksi suuri vika ole, mutta vähän aikaa koira näyttää huvittavalta, kun karvat kasvavat takaisin.

Kurssi oli erittäin hyödyllinen, nyt Huugo ei pääse reuhahtamaan niin pahasti. En ole uskaltanut siistiä sitä juurikaan aikaisemmin, kun en ole tuntenut osaavani. Toisaalta karvahan on uusiutuva luonnonvara, joten olisi sitä voinut enemmänkin saksilla leikkiä. Mutta joka tapauksessa nyt ei tarvitse huolehtia Huugon ulkonäön vuoksi, vaan voipi itse siistiä sitä tarvittaessa. Muutamat välineet tulee vielä hankintaan: tiheämpi veitsi, terävät sakset sekä ohennussakset ja se kone. Koirilla on jo enemmän kauneudenhoitovälineitä kuin omistajallaan :D Varsinkin kun vielä käytetään samaa fööniäkin, toki on ollut mielessä ostaa vähän hiljaisempi ja kylmää ilmaakin puhaltava malli. Koirille siis. Heh.