Pesupäivä

Ja nyt vihdoinkin pääsen tämän päivän asiaan. Tänään aikaisemmin julkaisemani jututhan olivat oikeastaan eilisen tapahtumia, mutta emäntä onnistui ne hukkaamaan. Toivotaan, että se pitää nämä nyt tallessa, eikä värkkää sen puhelimensa kanssa taas.

Joka tapauksessa eilisen pisuvahingon takia jouduin siis kylpyyn illalla. Pesulla käynti ei onneksi ole minusta aivan kamalaa, vaikka en siitä juuri tykkäkkään. Kivaa siinä on yrittää saada kiinni päälle tippuvia vesipisaroita. Ja onneksi emäntä pitää minua paljon sylissä pesulla ollessani. Voin pitää hänestä etutassuillani tiukasti kiinni, niin en tipu. On ihan tyhmää, että naamakin pitää pestä, muut paikat ei niinkään haittaa. Tältä minä näytin pesun jälkeen, emäntä mutisi jotain uitetusta rotasta, mutta minähän olen koira!

Pesun jälkeen seurasi pelottava vaihe: kuivaaminen. Jostain syystä emäntä tahtoo kuivata minut hurjan pelottavalla hurisevalla koneella, josta tulee kuumaa ilmaa. Minut se laittoi lattialle koneen viereen ja istui itsekin lähelle. Siinä koetin sitten rohkaista mieleni ja vähän haistella konetta, eikä se tuntunutkaan niin kovin vaaralliselta. Yritin jopa saada kiinni osan siitä kuumasta ilmasta hampaillani, mutten siinä onnistunut kovin hyvin. Koko touhu oli minusta siltikin aika pelottavaa, onneksi se oli ohi hujauksessa. Ja emäntä antoi minulle vähän väliä nameja, joten kaipa siihenkin tottuu, jos sen toiste kohtaa. Emäntä sanoo, että se on hiustenkuivaaja ja minun täytyy siihen tottua, jos aion käydä näyttelyissä. Kuulemma minusta tuli hieno ja puhdas pesun jälkeen, isäntäkin kehui miunua komeaksi, mutta naureskeli vähän kukkaistuoksulleni. Ei kuulemma ollut kovin miehekäs shampoo, mitä ikinä se tarkoittaakaan.

Noh, pesu oli ohi ja sain iltaruoan ja pääsin yöunille. Aamulla herättyäni ja aamupalan syötyäni päätin ottaa pikku tirsat. No, tirsojen jälkeen minulla on tunnetusti kova hätä ulos, ja onneksi emäntä tosiaan tämän tietää. Tänäänkin hän heti kutsui minua päiväunien jälkeen ulos, ja ei kun menoiksi! Mutta voi että, liukastuin taas eteisessä! Ette voi uskoa emäntäni ilmettä, kun mätkähdin jälleen kerran pisulammikkooni keskelle eteistä. Osa vahingosta osui vielä eteisen matollekin, yhdelle niistä ainoista matoista mitä olen tässä talossa nähnyt. Emäntä meinasi nauraa itsensä kipeäksi ja uhkaili taas pesulla. Onneksi se kuitenkin ensin vei minut lenkille.

Lenkillä vasta olikin jännittävää, ulkona on tapahtumassa jotain outoja juttuja. Siellä ei olekaan enää kylmä ja tien pinta oli muuttunut aivan erilaiseksi kuin ennen. En oikein olisi siinä edes tahtonut kävellä, se tuntui niin oudolta tassujeni alla. Emäntä sanoo, että se oli mutaa. Sitä tarttui tassuihin ja partakarvoihini ja kaikkialle. Onneksi tavallinen luminen maa jatkui vähän matkan päästä, toivottavasti tie korjaantuu entiselleen ennen seuraavaa lenkkiä. Muutenkin tämä lenkki oli erilainen, menimme emännän kanssa niin kauas, että en jaksanut millään enää kävellä kotiin. Onneksi emäntä otti minut syliin ja kantoi kotiin. Kotona emäntä pyyhki tassuni, naamani ja mahani pyyhkeellä, mikä on tosi inhottavaa. Koetin osoittaa sen emännälleni pureskelemalla pyyhettä ja ärisemällä, mutta se ei auttanut. Noh, onneksi emäntä lupasi, että minun ei tarvitse kuitenkaan mennä uudestaan pesulle. Jotain hän mainitsi kurakelien alkamisesta ja että minun tulisi totutella pyyhkeeseen, mutta en aivan ymmärtänyt mitä hän tarkoitti.

Nyt menen kuitenkin taas päiväunille, toivottavasti herättyäni kerkeän ulos pisulle, niin emäntä ei taas naura minulle. Hau vaan!