Perjantaina emäntäni sai ihmeellisen vimman putsata minua. Se oli hieman pelottavaa, pärisevällä koneella se leikkasi karvat tassujen pohjista, takapuolesta ja hännästä. Muualtakin se yritti, mutta kiemurtelin vastaan niin paljon, että se onneksi luovutti. Minusta on kivaa, kun on paljon karvoja, niin ei palele ulkona. Ja lisäksi se vielä rappasi koko muun turkin vempelellä, jota emäntä kutsuu Furminaattoriksi. Sillä minustakin lähtee kauheasti aluskarvaa, mutta se on kai ihan mukavaa, niin ei ole tukahtunut olo. Sitä paitsi emäntä antoi minun maata sylissään rappauksen ajan, joten sain sopivasti otettua päiväunet samalla.
Putsin jälkeen emäntä alkoi kauheasti touhuamaan ilman minua, pakkasi minun leluja ja ruokaa kassiin ja kait se itselleenkin ja isännälle jotain pakkasi. Tätä touhua oli niin väsyttävää seurata, kun joutui juoksentelemaan koko ajan huoneesta toiseen, että päätin mielummin mennä omalle paikalle nukkumaan. Herättyäni isäntäkin oli tullut kotiin, ja se kantoi häkkini ja kaikki kassit autoon. Arvelin, että tarkoitus olisi taas matkustaa jonnekin. Noh, onneksi autossakin on hyvä nukkua, joten jatkoin keskeytyneitä päiväuniani siellä.
Nukuin aika pitkään, heräsin vasta kun auto pysähtyi. Luulin, että olimme kotona, mutta emmepä olleetkaan. Piha, john minut päästettiin oli ihan outo, luntakin oli paljon enemmän kuin kotona. Lisäksi joka paikassa näkyi outoja taloja, ja tien pinta oli taas jotain uutta outuoa materiaalia, emäntä kutsui sitä asfaltiksi. Se tuntui ikävän kovalta ja kylmältä ajeltuja tassujani vasten. Sisällä talossa oli vielä kummempaa: siellä haisi toiselle koiralle. Hajusta päätellen kyseessä olisi minua paljon vanhempi uros, mutta ketään ei näkynyt. Vastassa oli vain kiva nainen, Marjo-täti, joka antoi minulle kaikenlaisia herkkuja ja leluja. Minua eivät kyllä sillä hetkellä kiinnostanut kuin tutkia outoa taloa, joten en pysähtynyt syömään tai leikkimään.
Minut päästettiin ulos takaovesta tarpeilleni, ja sieltähän se talon koira löytyi. Se oli vähän pelottava, iso saksanpaimenkoira, joka kauheasti haukkui minulle. Onneksi se oli häkin toisella puolella kuin minä. Tarkemmin asiaa katsellessani huomasin, että koiraa kutsuttiin Rustyksi, ja sen häntä heilui, vaikka se vieläkin haukkui minulle. Päätin tutkia asiaa lähemmin, vaikka minua vähän pelottikin. Emäntäni ei kuitenkaan päästänyt minua kovin lähelle, mutta en usko, että tämä koira minua olisi syönyt, vaikka emäntä sitä tuntui pelkäävänkin. Minut vietiin kuitenkin sisälle ennen kuin kerkesin tehdä lähempää tuttavuutta.
Yöksi me siirryimme vielä toiseen uuteen taloon. Minusta oli aika hämmentävää, että vaikka monessa paikassa käytiin, mikään niistä ei ollut oma kotini. Onneksi emäntä ja isäntä oli koko ajan mukana, samoin oma häkkini ja lempileluni. Päätin kuitenkin rauhoittua yöksi nukkumaan omaan häkkiini, eikä se niin kamalaa ollutkaan. Seuraavana aamuna minut vietiin taas eiliseen kyläpaikkaan, sinne missä oli toinen koira. Sinne emäntä sitten minut jätti, onneksi Marjo-täti tykkää minusta selvästi kauheasti, niin olo ei ollut ihan tukala. Nukuin melekin koko sen ajan, kun emäntä ja isäntä oli poissa. Minut oli kuulemma hetkellisesti hylätty sen vuoksi, että emäntä ja isäntä olivat käyneet ulkomailla eikä minulla ole passia, niin en päässyt mukaan. Ulkomailta emäntä oli ostanut minulle lohdutukseksi uuden kivan pehmohiiren, jonka kanssa oli mukavaa leikkiä.
Taas yöksi menimme samaan paikkaan kuin edellisenäkin iltana. Siellä minua pelotti aika paljon käydä ulkona, sillä kotona ulkoillessa saan olla ihan rauhassa. Uudessa paikassa taas koko ajan kulki outoja ihmisiä ja autoja ohi, joten en oikein malttanut pysähtyä tarpeilleni. Seuraavana päivänä onneksi jo suuntasimme kohti kotia.Vähän tämä reissaaminen on minusta stressaavaa, toivottavasti emme ihan heti lähde kotoa kauaksi. Kotiin totutteleminenkin on vaatinut minulta tänään vähän aikaa, pari vahinkoakin sattui lattioille, mutta onneksi emäntä ymmärtää, että olen vieläkin vähän ylikierroksilla reissun jälkeen. Emäntä oli kuitenkin tosi ylpeä minusta, sillä reissussa en sotkenut kenenkään mattoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti