Kevättä rinnassa

Pikkuhiljaa ulkona on alkanut näyttää ja tuoksua ihan erilaiselta. Linnutkin visertää ihan kauheasti, pitää joskus pää kallellaan kuunnella mitä ne koittaa sanoa. Emäntä on käyttänyt minua jo usean päivän ajan pellolla hankien päällä juoksentelemassa. Siellä onkin mielenkiintoisia hajuja, ja löytyy ihneellisiä papanoita, joita tahtoisin pureskella. Emäntä kuitenkin sanoo, että ne on jänönkakkaa, ja kaivaa ne suusta ulos. Nyttemmin ne on sitä paitsi painunut niin hankeen etten saa niitä suuhuni. Emäntä on silti kehunut minua niiden löytämisestä, se sanoo että minulla on loistava hajuaisti.

Eilen emäntä ja isäntä otti minut mukaan autoajelulle. Käytiin jossain oudossa paikassa, jossa oli paljon outoja autoja. Emäntä sanoi sitä parkkipaikaksi, ja minua pelotti ensin melkoisesti. Sitten huomasin, että eihän tilanteessa juuri mitään pelättävää ole, joten innostuin vähän nuuhkimaan ohi kulkevia ihmisiä. Minusta oli outoa, että kukaan ei pysähtynyt minua rapsuttelemaan, vaikka koetin ihmisiä tervehtiä. Emäntä sanoo, että se aikoo ottaa minut useammin mukaan ihmisten ilmoille, olen kuulemma vähän liian maalaiskoira.

Emäntä osti minulle uuden kaulapannan, mistä en tykkää yhtään. Se kutittaa ja on muutenkin vähän tyhmä. Emäntä laittaa siihen kiinni hihnan ja raahaa minua mukanaan tietä pitkin. Sitten se kielsi minua, kun yritin kotona itse taluttaa itseäni.

P.s. Keksin itselleni uuden lempparipaikan ottaa tirsat: aurinko lämmittää lattiaa mukavasti päivisin.