Back to basics

Emäntä sanoo, että on vähän vaikeaa kertoa kaikesta touhuista minun näkökulmasta, jote se meinaa alkaa kirjoitella myös itse...


Täällä ollaan on tuskailtu lenkittämisen vaikeuden kanssa jo pari viikkoa. Huugo ei suostu liikkumaan metriäkään panta kaulassa, ja ilmankin oli aamuisin ongelmia. Tilannetta pähkäiltyäni tulin siihen tulokseen, että asiassa on edetty liian nopeasti. Huugo ei ollut vielä kunnolla tottunut ajatukseen lenkkeilystä kun sille jo laitettiin kutittava ja ahdistava panta kaulaan, puhumattakaan häiritsevästä hihnasta. Niinpä sitten alettiinkin lenkkeilemään ilman pantaa, ja kyllähän se lopulta onnistuikin. Vauhti ei ehkä vieläkään ole päätä huimaavaa, mutta Huugo onkin vielä ihan pieni. Aamuisin ei lenkkeily meillä vieläkään onnistu, Huugo on iltavirkku niin kuin muukin perhe. Samalla ollaan pikkuhiljaa opeteltu pannan käyttöä niin, että Huugo on saanut paljon makupaloja aina panta kaulassa. Kylläpäs se pikkuhiljaa etenee tämä meidän pantasaikkauskin. Huugolle kaiken lisäksi ostettiin minulle uuden pannan kuvitellen sen olevan mukavampi, mutta Huugo ei siitä tykkää ollenkaan. Onneksi meillä on vanha hyvä nahkapanta, joka ei ole yhtään niin ahdistava. Hyvin ollaan jo opittu kävelemään vierelläkin, kuten kuvasta näkyy:

"Vierellä!"

Pieni koira suuressa maailmassa.

Lenkkeily olisi tärkeää Huugolle, koska se on päässyt hieman lihomaan. Ruokaa on ehkä tarjottu Huugolle liikaa, sillä se ei ole aina ollut ruoka-aikaan kauhean nälkäinen. Kaiken lisäksi vaihdettiin Huugon ruoka eläinlääkäriltä saatuun Hill´s Sceince Planin penturuokaan, mikä ei sitten sopinutkaan Huugon turkille ollenkaan. Karvaa lähti ihan nyppäisemällä helposti irti, minkä ei vielä pitäisi olla muuten ajankohtaista. Vähän kävi mielessä, että täällä tämä yksi hullu repii hiuksiä päästä, kun koiralta lähtee nypittäessä karvaa ja koira on nypittävää rotua, että nauraahan mulle kylän hevosetkin kun stressaan tämmöisestä. Noh, en minäkään ihän pöhkö ollut, kasvattajakin oli samaa mieltä, että turkin ei vielä pidä lähteä nyppimällä, joten eikun ruoka vaihtoon. Palattiin takaisin vanhaan tuttuun Royal Caninin Mini Junioriin, ja vähän on jo saatu tuloksiakin. Turkki nimittäin harmaantuikin selvästi ja siitä katosi kiilto, samoin kakkaa tuli kauheita läjiä noin pienestä piskistä. Nyt turkki on taas lähellä normaalin väristä ja kakan määrä ainakin puolittunut. Kauheasti on näköjään eroja ihan ns. laatumerkeissäkin, ei käynyt mielessäkään, että elukkalääkäriltä sais huonoa ruokaa. Mutta eipä kaikki sovi kaikille.

Mätsäreissä käydessä sain kauhean innostuksen päälle, ja täällä ollaankin päivittäin treenattu seisomista ja juoksemista. Hyvin on kyllä koissu oppinut temput, kauhean fiksu se on. Namipalkalla kai tuon opettaisi  kiipeämään tikkaitakin :D Vielä vähän puuttuu jaloista pituutta ja pari hammasta, mutta viime viikkoina jalkaa on kyllä tullut ihan kiitettävästi. Eiköhän siitä vielä näyttelyvoittaja saada ;)

Loppuun vielä pari kuvaa lauantain lötköilystä:

"Isi kiusaa!"

Viiksi-Vallu

Lötköilyä 

Sylipaikka <3