Lenkkeilyä(kö?)

Hau taas vaan kaikille!

Tänään emäntä raahasi minut taas ulos kävelylle. Se ei ole kyllä minun mielipuuhaani, olenkin tähän saakka yrittänyt kertoa sen emännälle yrittämällä jäädä paikoilleni seisomaan. Emäntä on yrittänyt vaikka mitä saadakseen minut mukaansa. Se on koittanut varovasti nykäistä remmistä ja lahjoa minua makupaloilla. Lyhyilläkin lenkeillä on mennyt aikaa tuhottomasti, kun en ole suostunut liikkumaan.  Mutta minusta on niin inhottavaa, kun tassut kastuvat ja sotkeutuvat mutaan. Edelliselläkin lenkillä tassut kastuivat niin pahasti, että minua alkoi palelemaan kauheasti kesken lenkin. Onneksi emäntä ymmärsi ongelmani ja kantoi minut kotiin lämpimään. Se sanoo minua hienohelmaksi, kun en suostu kuralammikkoon tassujani kastelemaan. Kaiken lisäksi se on alkanut pyyhkiä tassuni lenkin jälkeen eteisessä pyyhkeeseen, jotta en likaa lattioita.

Tänään kuitenkin ulkona oli sen verran kuivaa, että suostuin jolkottelemaan melko pitkän lenkin emännän perässä. Emäntä pysähtyi aina kuin seinään, kun minä pysähdyin kiskomaan hihnassa taaksepäin, joten totesin paremmaksi kulkea mukana. Ja olihan se ihan mukavaa saada välillä nameja, kun sain emännän kiinni ja kuljin vierellä sievästi. Paitsi että kesken lenkin postiauto pelästytti minut pahanpäiväisesti, onneksi emäntä kyykistyi lähelleni, niin selvisin.

Emäntä tahtoi tehdä vähän kokovertailua minulle. Hän on ottanut kuvia minusta syömässä (!) ja alla näette kuinka paljon olen jo kasvanut.

Huugo n. 2kk

Huugo n. 3kk

Huugo n. 4kk

Kuvistakin päätellen olen kasvanut kauhean paljon, ensin massaa ja nyt viimeaikoina kuulemma pituuttakin. Emäntä laittoi minut laihikselle, kun olin kuulemma liian pyöreä. Minkäs teet, kun ruoka on niin hyvää ja mukavinta tekemistä on auringossa nukkuminen, hah. Nyt saan vähän vähemmän nappuloita ruuaksi sekä joudun käymään joka päivä tyhmällä lenkillä. Toisaalta ulkona on paljon enemmän outoja ja  mielenkiintoisia hajuja joita voin nuuskia. 

Autolla matkustamiseen olen jo niin tottunut, että minulla tulee uni ihan lyhyelläkin matkalla. Uudet paikat kyllä ovat vielä aika pelottavia, paljon kaikenlaisia ääniä ja autoja ja outoja ihmisiä. Mistä tulikin mieleeni, että tänään pari pikkulikkaa kävi minua rapsuttelemassa. Hekin aluksi minua pelottivat, mutta emännän jalkojen juuresta oli turvallista heitä nuuskia, ja lopulta rohkaistuin lähemmäskin. Mukavaahan se on, että saa välillä muitakin leikkikavereita kuin emännän ja isännän. Iltaisin en muutenkaan enää jaksa leikkiä emännän kanssa, isäntä on paljon mielenkiintoisempi, kun päivät viettää emännän kanssa.

Mutta nyt taidan pötkähtää aurinkoon makaamaan, sain juuri kupillisen muonaa ja pääsin ulos jaloittelemaan, joten on aika vähän levähtääkin ennen kuin isäntä tulee kotiin.