Röllin laiskottelukooste

Rölli halusi piristää ihmisten päivää näyttämällä, missä hän on erityisen hyvä: laiskottelu!

Huugo, 26.12.2011-5.3.2013. Nuku rauhassa pikkuinen, sinua ikuisesti ikävöiden ♥

Mulla on niin kamalan kylmä ilman sua
Niin kylmä ettei sillä ole määrää
Ja mulla on niin kamalan kylmä ilman sua
Teinkö jotain väärää
Mulla on niin kylmä ilman sua

Mulla on niin kivinen tie ilman sua
Auki haavat sielusta se hiertää
Enkä siltä ulos pääse ilman sua
Ympyrää se kiertää
Kivinen on tieni ilman sua

Mulla on niin syvä vesi ilman sua
Virrat tummat minua ne ohjaa
Liian pahoja on sen pyörteet ilman sua
Ei jalat ota pohjaan
Syvä on se vesi ilman sua

Mulla on niin iso ikävä sua
Sade kylmä sisälleni hakkaa
Ja mulla on niin iso ikävä sua
Muu olemasta lakkaa
Ikävä on mulla ilman sua

Eikä mulla ole mitään ilman sua 

Huugo lähti eilen illalla viimeiselle seikkailulleen sateenkaarisillalle. Suurinta rakkautta koiraa kohtaan on päästää se pois, kun se ei enää jaksa. Huugon jalat meni niin huonoon kuntoon loppuajasta, ettei se enää ottanut ollenkaan normaaleja askelia, vaan etujalat pettivät alta. Ruokahalu ei Huugolta koskaan mennyt, mutta kupin tyhjentäminen kävi vaikeaksi, kun jalat eivät kantaneet niin kauan, että kuppi olisi tyhjentynyt. Viimeiseen asti Huugo oli kuitenkin kauhean reipas, kotona ruokaa piti oikein komentaa tulemaan, kun emäntä oli liian hidas sen toimittamisessa. Viimeiseksi aamiaisekseen Huugo saikin silakoita, loppujen lopuksi tupla-annoksen, kun Rölli oli nirso. Viimeisen päivänsä Huugo sai lepäillä kainalopaikalla, kuorsauksesta päätellen melkoisen tyytyväisenä.

Huugolla todettiin vakava kilpirauhashormonien puute loppuajasta. Maksashunttia ei luultavasti sitten ollutkaan, ainakin viimeisissä verikokeissa Huugon maksa-arvot olivat aivan normaalit (sappihappoja ei mitattu). Kilpirauhashormonia taas oli niin vähän, ettei tutkimuslaitteet olleet sitä pystyneet havaitsemaan, eli käytännössä ihan nollatasolla. Myöskään kilpirauhasen toimintaa kiihdyttävää hormonia Huugolla ei ollut, mikä viittaa siihen, että ongelma ei välttämättä ollut itse kilpirauhasissa vaan syvemmällä aineenvaihdunnassa. Edelleen epäiltiin, että kasvuhormonia ei ole erittynyt tarpeeksi. Lopullista vastausta Huugon sairasteluun ei saada, eikä varsinaisesti tarvitakaan, Huugo oli vain yksinkertaisesti sairas tapaus.

Huugon arvoa ja rakkautta sitä kohtaan sairaus ei tietenkään vähentänyt. Niinpä ikävä on mahdoton. Onneksi meille jäi vielä Rölli, joka omalla ihanalla touhukkaalla tavallaan saa hymyn väkisin huulille surusta huolimatta. Rölli on tilanteeseen nähden vielä ainakin ollut melko rauhallinen, yön se vietti Huugon paikalla ja ulkona se yrittää etsiä Huugon jälkiä, mutta muuten käyttäytyy normaalisti. Eiköhän me tästä vielä päästä yli, vaikka vielä kaikki muistuttaa Huugosta, eikä itkua voi välttää. Onneksi Rölli vie emännän välillä ulos lenkille ja muutenkin ajatukset iloisempiin asioihin, niin ikävä ei käy liian painavaksi kantaa.

Röllin ulkoilu

Röllin koulutuksessa meillä on tullut ylitsepääsemättömiä ongelmia. No ei ehkä ylitsepääsemättömiä, mutta melko surkeaksi sitä itsensä välillä tuntee. Ongelmat liittyy lähinnä ulkoiluun. Siitä ei tule yhtään mitään enää Röllin kanssa. Huugo oli helppo opettaa kulkemaan rinnalla nätisti, kun ei se koskaan halunnut edes edellä mennä. Toki tässä asiassa noita pentuja ei saisikaan verrata toisiinsa, Huugo ei ole koskaan ollut kunnolla terve ja reipas pentu.

Ongelma on Röllin hihnakäyttäytyminen. Tai tarkemmin ottaen sen puute. Olen sitä yrittänyt epätoivoisesti opettaa olemaan vetämättä kohta lähes kaikilla ohjeilla, mitä olen löytänyt. Tuloksetta. Ja on siis pitkäjänteisesti yritetty eri menetelmiä yhtä kerrallaan. Olen pysähtynyt paikoilleni odottamaan, jos Rölli vetää. Siinä sopiikin sitten seisoa loppuelämä, Rölli kun ei anna yhtään periksi. Istuu vaan hihna niin kireällä kuin mahdollista. Luultavasti tässä menetelmässä emännän jaksaminen on ollut se tekijä, minkä vuoksi ei ole toiminut, kun viimeistään viiden minuutin kohdalla en enää jaksa palella 20 asteen pakkasessa samalla kun tuulee siperiasta 20 m/s.

Yritettiin kääntyä takaisinpäin aina kun Rölli alkoi vetämään hihnassa. Rölli oppi tosi nopeasti, että sitten pääsee eteenpäin, kun on vähän aikaa menty nätisti taaksepäin. Eteenpäin mentäessä sama vetäminen jatkui. Rölli tuumasi ilmeisesti, että saipahan nuuskia samat kivat hajut kahdesti. Ei siis apua vetämiseen.

Nameja Rölli ei halua lenkin aikana. Eikä leluja. Rölli haluaa mennä mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Välillä Rölli jaksaa muistaa, että ei saa vetää, ja pysähtyy odottamaan. "JES!" ajattelee emäntä, kunnes Rölli keksii, että häntä kehutaan kun odottaa. Eli koira keksii uuden kivan tavan edetä: juostaan kaikin voimin hihnan päähän ja pysähdytään. Toistetaan tarvittaessa koko lenkin ajan. Emännän hartia huutaa hoosiannaa ennen kuin puolta kilsaa ollaan kuljettu. Mutta Röllihän ei vedä, vai?

Toinen ongelma emännällä on nimenomaan Röllin palkaaminen pakkasilla. Kun ei ole mukavaa kävellä ilman kinttaita 20 asteen pakkasilla nameja kourassa. Jos taas namit on taskussa ja kinttaat kädessä, palkkaaminen myöhästyy hyvästä toiminnasta ainakin minuutin. Ei toimi. Tähän auttaisi naksutinkoulutus, johon Röllin kanssa ollaan siirtymässä, jahka saan hommattua erilaisen naksuttimen kuin Huugolla. Huugon naksuttimella saa vaan Huugolle pahan mielen, kun hän kuulee naksun ja Rölli saakin namin, epäreilua :( Ja sula mahdottomuus saada molemmat tekemään jotain oikein samlla hetkellä.

Vastaantulijat ovat Röllin mielestä mahdottoman kauheita, ja niille pitää sanoa se hyvin selvästi. Puhumattakaan vastaantulevista koirista. Rölli ei jaksa kiinnostua nameista, jos se on jo kerennyt nähdä vastaantulijan. Ja jos namit on taskussa, niitä ei kerkeä kaivamaan ennen kohtaamista. Toivotonta siis pakkasilla. Samalla pitäisi lisäksi jatkaa lenkkiä, niin kuin mitään ei olisi tapahtumassa, emäntä ei osaa eikä tajua. Ja kahta suurempi ongelma on takaa nopeampaa kulkijat, niille kun kerkeää haukkua tosi pitkään, ennen kuin ne ovat tarpeeksi pitkän matkan päässä. Ja vetää niitä kohti höyryhinaajan lailla. Puuh.

Ja autot. Nehän ne vasta kamalia ovat. Myös ne, jotka kulkevat kymmenen metrin päässä kulkevalla tiellä. Niiiden perään pitää juosta (ja vetää). Ja auta armias, jos ne menevät ihan vierestä ohi! Kamalaa, tuumaa Rölli ja haukkuu ne hyväksi (ja vetää).

Nätisti sivulla kulkemista on mahdoton opettaa. Koiraa pitäisi palkata aina, kun se sattuu kävelemään sivulla spontaanisti. No Rölli ei kävele kertaakaan sivulla tai emännän jäljessä lenkin aikana. Ovesta päästyään ryntää Rölli hihnanmitan päähän ja pysyy siellä koko lenkin ajan. Jos jotain nuuskitaankin pidempään tai tehdään tarpeita, ne lopetetaan, jos emäntä lähestyy koiraa. (Tarpeet annan kyllä Röllin tehdäkin rauhassa, itse odottelen paikoillani, että poju saa kakan aseteltua nätisti lumipaakun päälle :D) Jos Röllin ottaa ihan lyhyeen hihnaan, se vetää lakkaamatta.

Vapaana Rölli kulkee ihan nätisti, pysyy melko lähellä, eikä uskalla mennä liian kauas. Lisäksi luoksetulo on kunnossa ainakin niin kauan, kun muita ei ole näköpiirissä. En kyllä olekaan kokeillut irtipitoa sellaisilla paikoilla, missä olisi paljon muita liikkujia, ja aina niin, että näen kauas molempiin suuntiin ennen Rölliä muut kulkijat. Mutta muutaman kerran Rölli on karannut pihasta posteljoonin perään, eikä silloin luoksetulosta ole merkkiäkään, korvat on vaan koristeena päässä. (Mainittakoon kauhistuneille, että koirat saa meillä olla kotipihassa irti, ja myös yksin. Meille ei pääse kuin yhtä tietä pitkin ja asutaan siis sen tien päässä, eli ohi ajavaa liikennettä ei käytännössä ole postimiestä lukuunottamatta. Tiedän käytännössä aina, milloin tiellä on autoliikennettä. Kesällä vapaanaoloa harjoitellaan uudelleen, jottei metsän sulotuoksut saa Rölliä karkaamaan, nyt hanget korkeat nietokset estää karkaamisen muualle kuin tien suuntaan.)

Röllin emäntä tunnustaa tietävänsä, että nämä ongelmat on nimenomaan hihnan ihmispäässä. Kokemus ja taito ei koirankoulutuksessa riitä vielä kaikkeen. Korjausehdotuksia otetaan vastaan ja kerrottakoon, että emäntä (ja Rölli) on menossa pentukouluun reilun viikon päästä. Josko sieltä saisi opastusta kauhukakaran koulutukseen. (Tämä on sama pentukurssi, missä aikoinaan Huugon kanssa käytiin, mutta Rölli on sen verran erilainen tapaus, että emäntä kokee aiheelliseksi kurssin kertauksen :D)

Röllin koulutusta on myös harjoiteltu sisätiloissa vahvistamalla emännän ja koiran yhteistyötä erilaisten helppojen koulutushetkien ja leikkien muodossa. Rölli osaa nätisti istua, antaa tassua, mennä maate ja seistä. Eli ihan käsi en ole tässä koulutusasiassa, mutta neuvoja ei saa koskaan liikaa. Ja omat haasteet on tunnistettava ajoissa ja osattava korjata koulutuksen ongelmat nimenomaan myös hihnan ihmispäässä, eikä saa syyttää aina pelkästään koiraa tyhmäksi/tuhmaksi.

Ja kiitokset ja pahoittelut kaikille tämän avautumisen lukemisesta, mutta pakko oli tämäkin asia saada pois sydämeltä. Nyt meillä ehkä riittää taas hermoja yhteen jos toiseenkin haastavaan lenkkeilyhetkeen.

Ruokapohdintaa

Rölli on tähän asti syönyt nappulaa ja sen lisäksi vaihtelevasti kaikkea mitä sille on satuttu antamaan. Nappulaa on kokeiltu tähän mennessä Royal Caninin Mini Junioria, Eukanuban Puppy Chickeniä ja nyt uutuutta Royal Caninin Miniature Schnauzer -penturuokaa. Tuo viimeksi mainittu on ollut mielestäni hyvä, turkki kiiltää ja poitsu kasvaa huimaa vauhtia. Röllillekin se maistuu oikein hyvin, tosin ei se ole koskaan ruokaa jättänyt eläissään kupin pohjalle :DRölli (ja samalla Huugokin) muutti vuodenvaihteessa ruokarytmiään niin, että syövät vain kahdesti päivässä (tässä ratkaisevana tekijänä oli omistajien loma, ja hoitotädillä ei ollut mahdollisuutta ruokkia kolmesti päivässä :D). Helpottaa kyllä kummasti arjen sujuvuutta, kun ei tarvi koulun jälkeen rynnistää tuhatta ja sataa kotiin ruokkimaan poikia. Voi tehdä esim. ruokaostokset koulumatkalla, niin jää loppuilta aikaa leikkiä pentusten kanssa.

Ylipäätänsä olen nyt pitkien ja monisäikeisten pohdintojen jälkeen tullut siihen lopputulokseen, että Rölli syö jatkossakin pääasiassa nappulaa. Jonkun verran aion sille syöttää lihoja nappulan lisäksi, tai ainakin joinakin päivinä. Lisäksi Rölli on pikkuhiljaa opetellut koiran tavoille, eli syömään ihmisiltä jääneet ruoantähteet, mikäli ne on koirille sopivia. Tähteet kylläkin on enemmänkin lisäevästä, eikä niinkään ruokaa, mutta kuitenkin. Rölli on niin hoikka poika, että ei haittaa, vaikka muutaman gramman lihookin makaroonin syönnillä ;) Nappulan merkkiä varmaan tullaan tässä vaihtamaan, kunhan edellinen säkki tyhjenee, sen verran töhnii korvat pojulla, että kokeillaan auttaako eri merkkinen nappula. Tähän liittyen, nappulamerkki vaihtui meillä hiivattomaan Nutra Nuggets Puppy -ruokaan (olipas muuten vaikea löytää täysin hiivaton nappula :D).

Rölli on onneksi todella lujaa tekoa, varsinkin syömisensä suhteen. Sen maha on kestänyt tähän mennessä kaikkea, mitä se on saanut (toki en tarkoituksellisesti ole sille mitään sopimatonta syöttänyt, ja aika varovaisesti "ihmisten ruokiakaan"), mm. lakupussin puolikas ei aiheuttanut minkäänlaisia vatsavaivoja :D Viime perjantaina Rölli säikäytti toden teolla syömällä kauppareissun aikana puoli pakettia Läkerol Dents -ksylitolipastilleja. Turvallinen annos niitä Röllin kokoiselle koiralle olisi tasan 1 ja Rölli vetasi kunnioitettavat 20! Heti huomattuani rikoksen tungin Röllin kurkkuun suolapallosen (n. teelusikallinen suolaa ja ripaus vettä) ja sain onneksi Röllin oksentamaan. Iso osa pastilleista tuli onneksi puoliksi sulaneina ulos. Rölli sai heti iltaruoan, jonka seassa oli paljon fariinisokeria ja piimää. Ruoka ei kyllä pysynyt sisällä, joten Rölli sai loppuillan (n. 20-24) puolen tunnin välein sokeriliuosta n. ruokalusikallisen. Onneksi selvittiin aivan säikähdyksellä, mitään oireita Rölli ei saanut oksentamista lukuunottamatta, ja sekin johtui pääasiassa varmasti suolan syöttämisestä.

Huugo syö Royal Caninin Mini Light -ruokaa, joka tuntuu Huugolle maistuvan. Huugo onkin ollut iloisempi ruoan jälkeen nyt, kun saa syödä pikkuisen enemmän nappulaa kuin aikaisemmin. Ylipäätänsä Huugo on ollut vähän reippaampi ja iloisemman oloinen viime aikoina (paitsi kun putosi sohvalta tehdessään siihen pesää :D), saa nyt nähdä kuinka pitkään herra vielä jaksaa porskuttaa. Koivet sillä on ajoittain tosi huonot, mutta ajoittain Huugo hyppelee ja haastaa Rölliä leikkiinkin, niin vielä se pärjää.

P.S. Loppuun tietotekninen valitus... Blogger ei toimi iVehkeillä huonostikaan, ei edes sen omalla sovelluksella. Varsinkaan kommentteihin vastaaminen ei ole mahdollista. Kuvien lisääminen ei onnistu toiselta verkkosivustolta linkittämällä. Plaah. Vaikeuttaa blogin päivitystä suunnattomasti.

Rölli opettelee näyttelemistä

Rölli joutui trimmauksen kohteeksi viikonlopulla näyttäessään tältä:

Ja tällainen nuori mies siitä kuoriutui:

 

Nyt ollaan Röllin kanssa kovasti opeteltu näyttelyissä tarvittavia taitoja: seisomista, hampaiden näyttämistä sekä juoksemista. Seisomisen opettelu on Röllin mielestä hauskinta, siinä tarvitsee vain seistä paikallaan, niin saa nameja :P Juokseminenkin menettelee, mutta hampaiden näyttö on niin ikävää, että tekee mieli kiivetä syliin :D Asiaan vaikuttanee se, että Rölli juuri vaihtaa hampaitaan ja emäntä ei malta pitää näppejään kurissa vaan nyppii irtoavia hampaita Röllin suusta. (Jes, Röllin hampaat on irronnut kaikki kivuttomasti, enää toinen alakulmuri ja muutama poskihammas jäljellä!) Eiköhän me kansalla nameja saada Rölli näyttämään hampaansa kiltisti.

Röllin kehädebyytti tapahtuu näillä näkymin 27. päivä mätsäreissä Oulussa. Uskoisin ainakin, että me saadaan Röllin kehäkäytös kohtuulliselle tasolle siihen mennessä, enemmänkin mietityttää Röllin reaktio muihin koiriin, Rölli tahtoo olla vähän rähjäävää mallia muiden kanssa. Toisaalta siellähän sitä on hyvä totuttaa muiden kanssa olemiseen ja ei sekään haittaa, jos ei kehään loppujen lopuksi päästäkään. Pitää nyt vielä ennen sitä lenkittää Rölliä sellaisilla paikoilla, missä olisi muitakin koirakkoja liikenteessä, kun täällä meillepäin on aika hiljaista.

Ensimmäistä virallista näyttelyäkin olemme suunnitellet, mutta kun en oikein tiedä tuosta turkista, että miten ja milloin se on parhaimmillaan näyttelyitä varten. Nyt se on vähän liian lyhyt, mutta en sitten tiedä koska se taas kasvaa nyppimiskuntoon ja siitä edelleen näyttelykuntoon. Rölli täyttää 7 kk vasta maaliskuussa, jolloin se pääsisi osallistumaan pentuluokkiin ja 9 kk toukokuussa, niin en osaa ajatella miltä se tuolloin näyttää :D
Vaasassa olisi kv-näyttelyt huhtikuun puolessa välissä, johon olisi mahdollisuus mennä, mutta pitää nyt katsoa miltä tuo karva näyttää ennen sitä. Päätavoitteena olisi kuitenkin päästä heinäkuussa Oulun ja Tornion kv-näyttelyihin.

Joka tapauksessa ainakin kaikki lähiseudun mätsärit tullaan Röllin kanssa kiertämään kevään ja kesän aikana, niihin ei ole niin väliä, miltä se karva näyttää. Ja saa niistä aina arvokasta kokemusta jatkoa ajatellen, jos Röllin kanssa innostuu enemmänkin kehiä kiertämään.

Haastelua

1. Millä perusteella valitsit koirasi, mikäli sinulla oli mahdollisuus valita?

Huugo valittiin pentueesta sillä perusteella, että se vaikutti pentueen lupaavimmalta urokselta näyttelyiden suhteen. Huugon veljen hännänpäästä oli emä raapaissut vahingossa latvan pois, ja v-mäinen tuomari saattapi sellaisesta rokottaa ell-lausunnoista huolimatta (kun se hännän typistäminen näillä on kiellettyä). Ja Huugolla oli kaikkein karkein karva. Rölli valittiin tasan sen takia, että se nyt sattui olemaan ainoa poika pentueessa :D

2. Entä koirasi kasvattajan?

Kasvattaja löytyi eräänä joulukuisena päivänä, kun töissä sattui olemaan hiljaista. Selailin ajankuluksi käppänäliiton pentuvälityssivustoa, ja sieltä löysin tien kennel Nimare'sin sivuille ja tykkäsin lukemastani. Erityisesti viehätti kennelin pienuus ja se, että se oli kohtuullisen matkan päässä Oulusta. Lisäksi sinne odotettiin musta-hopeita käppänävauvoja syntyväksi. Ja Röllin kohdallahan kasvattajaa ei varsinaisesti valittu, kun Rölli oli "takuukorjaus" :D

3. Kuvaile tyypillistä päivääsi koirasi kanssa.

Aamulla Rölli tulee herättelemään viimeistään puoli kahdeksan maissa, se hyppää sängyn reunalle kurkkimaan, eikö joku jo veisi ulos. Ylöspääsemisen jälkeen Huugo täytyy vielä kalastaa häkin uumenista, se kun tahtoisi nukkua pitkään, eikä ymmärrä miksi tuo pikku touho haluaa nousta ennen aurinkoa :D Vielä ennen pissalle menoa laitetaan Röllin nappulat turpoamaan ja sitten ulos. Ulkoilun jälkeen ruokitaan koirat. Ruoan jälkeen uudestaan ulos ja sitten ansaittu ruokalepo ;) Emännän aamusta riippuen pojat lepäävät joko sohvalla kainalossa tai omassa häkissään. Ja jos emäntä lähtee kouluun aamulla, Rölli pääsee ennen ruokaa pitemmälle lenkille.  Koulun jälkeen pojat pääsevät pissalle taas, ja riipuen vähän ajankohdasta saavat taas ruokaa. Ruoan annetaan laskeutua jonkun aikaa, ja sitten Rölli pääsee lenkille. Röllin lenkin jälkeen Huugo pääsee omalle lenkilleen. Illasta pentusen kanssa puuhaillaan mitä milloinkin; Rölliä opetetaan pöydälle tai muuten opetellaan uusia taitoja, Huugokin harjataan, tai sitten vaan makoillaan sohvalla. Iltapalan jälkeen pojat yleensä rauhoittuvat yöunille. Tämän lisäksi Rölli toki kerkeää touhuamaan kaikenlaisia tuhmuuksia lakkaamatta, ja sitä saa olla komentamassa pois kielletyistä touhuista :D

4. Tunnetko löytäneesi oman rotusi vai vieläkö etsintä jatkuu - miksi ja mitä kautta siihen päädyit?

Kyllä käppänä on meille se sopiva rotu, vaikka minulle kelpais melkein mikä rotu tahansa :D Koiraa valitessa meinasi isännän kanssa tulla melkoisia ristiriitoja. Isäntä halusi koiran mikä olisi pieni, rauhallinen ja vähän karvoittava.  Minä halusin ison, pörröisen ja touhukkaan. Käppänä on aika hyvä kompromissi, eikö? :D Tosissaan puhuen itse en ole keksinyt montaa koiraa, mitä en missään nimessä itselle ottaisi, joten käppänä kelpasi siinä missä mikä tahansa muukin. Ja kun koirista ei varsinaisesti ollut suurta kokemusta, oli vaikeaa sanoa mikä rotu itselle sopii. Isäntä oli aikaisemmin tutustunut muutamaan käppänään, ja ollut ihastunut niiden luonteeseen ja helppoon hoitoon (?), joten sellainen meille valittiin. Päivääkään en ole rodun valintaa katunut, joka päivä tuntuu enemmän ja enemmän siltä, että tämä on meille sopiva rotu. Tosin voi olla, että yritän saada tuon isännän huolimaan meille vielä joskus ihan "oikean" snautserinkin :D

5. Rajoittaako koirasi jollain tavalla elämääsi?

Tottakai rajoittaa. Aamuisin ei saa nukkua niin pitkään kuin haluaa, iltaisin ei voi lusmuilla kylillä niin pitkään kuin haluaa, sateella ei voi kääriytyä tiukemmin vilttiin ja lomalle ei voi lähteä kovin extempore- meiningillä. Mutta toisaalta, eiköhän nuo kaikki asiat voi laskea niiksi hyviksi asioiksi, mitä koirat omistajilleen tuottaa ;) Päivääkään en ilman koiria enää haluaisi viettää, kyllä ne antaa paljon enemmän kuin ottaa.

6. Onko koiraharrastuksessa jotain (ajatusmaailmaa, uskomusta, stereotypiaa, käytäntöä....) jonka haluaisit muuttaa?

Ei kyllä ole varsinaisesti itsellä tullut vastaan mitään, mistä kovin olisi karvat nousseet pystyyn. Ihan yleisesti ehkä se, että joillakin ihmisillä tahtoo mennä asiat liian pitkälle, treenataan pipo aivan liian kireällä niin, että tekeminen ei ole enää mukavaa itselle eikä koiralle. Koira on kuitenkin elävä otus, mikä on pakko ottaa huomioon mitä tahansa treenattaessa ja kilpaillessa, aina ei onnistu eikä siitä saa koiralle hermostua. Tottakai koiralta saa vaatia huippusuorituksia ja saa tähdätä huipulle, mutta oman tai koiran jaksamisen kustannuksella niin ei vaan voi tehdä.

7. Oletko huomannut yhtäläisyyksiä itsesi ja muiden samaa rotua harrastavien ihmisten välillä, ts. päätyykö tietyn rotuinen koira tietynlaisille ihmisille?

En kyllä tätä allekirjoita ihan kokonaan, toki jossain määrin varmasti pitääkin paikkaansa. Tietyt rodut kun on kehitetty tiettyyn tarkoitukseen, niin toki tietynlaiset ihmiset niitä ottavat, esimerkkinä erilaiset metsästyskoirat tai palveluskoirat. Seurakoirat, joihin itse ainakin luen käppänätkin, taas jakautuvat laajemmalle omistajakunnalle, joiden välillä voi olla suuriakin eroja. Nämäkin on toki aika yleistetysti vedettyjä johtopäätöksiä. Toki seurakoiran kanssakin voi harrastaa ja sitä voidaan käyttää ammattikäytössäkin, muistan jostain lukeneeni chihuahuaa käytettävän huumekoirana jonkun maan tullissakin! Ja toisaalta taas metsästys- ja palveluskoiria otetaan yhä enemmän ihan vaan kotikoiriksikin.

8. Mitä mieltä olet roturisteytyksistä?

Roturisteytyket ovat tärkeitä silloin, kun niillä edistetään ensisijaisesti rodun terveyttä ja laajenneteaan ahtaaksi käynyttä geenipoolia. Roturisteytyksissäkin täytyy kuitenkin pitää mielessä rodun alkuperäinen tarkoitus, eikä siihen tule ryhtyä aivan heppoisin perustain (tyyliin saadaan rotuun uusi kiva värimuunnos). Roturisteytykset on aina vaikeita kysymyksiä, ja itse en lähde siihen sen kummemmim perehtymään, kun tarkoitus ei ainakaan lähivuosina ole alkaa kasvattajaksi.

9. Jalostuksellisesta näkökulmasta pohdittuna, onko koirasi rodussa jotain pielessä?

Itse pidän käppänää melko terveenä rotuna, vaikka itsellä sattuukin olemaan sairas yksilö. Käppänä ei kärsi yleisesti ottaen ruuminrakenteestaan miltään osin, eikä siinä esiinny perinnöllisiä sairauksia suurissa määrin. Itse en ole kovin tarkkaan rodun jalostukseen perehtynyt, mutta ainakin omasta mielestäni käppänä geenipoolikaan ei Suomessa ola mahdottoman suppea. Täysin tervettä rotua, missä ei esiintyisi mitään perinnöllisiä sairauksia ei ole eikä tule, mutta siihen nähden käppänöiden kanssa ollaan ihan hyvällä tolalla.

10. Miten kaikki sai alkunsa - onko innostus koiriin ollut aina olemassa vai syttynyt pikkuhiljaa?

Meillä on lähes aina ollut perheessä koira. Joko kotona tai sitten vähintäänkin lähisuvussa, jolloin olen päässyt mukaan koiran kanssa touhuamiseen aina. Ensimmäistä oikeasti omaa koiraa jouduin odottelemaan muutaman vuoden, kun itse en sellaista halunnut ahtaaseen kaksioon saati solukämppään ottaa. Heti kun pääsimme muuttamaan omaan taloon, ja se saatiin siihen kuntoon, että sinne voi koiria päästää, alkoi oman koiran haku. Huugo muutti meille ennen kuin taloa oltiin edes vuotta omistettu.

11. Koiramaisia tulevaisuudenhaaveita?

Kerätä koko värisarja tai kokosarja, heh. Noh, nyt olen kyllä päättänyt, että yhtään pentua ei tähän taloon tule ainakaan pariin kolmeen vuoteen, mutta varmasti meillä koir(i)a tulee aina olemaan. Ja toki aina siellä syvällä alitajunnassa elää pieni haave omasta pentueesta, mutta vielä luultavasti vuosiin ei sellaiseen riitä aika eikä tietämys, mutta ehkä joskus :)

+Bonus 12. Kuvitellaan, että olet harkitsemassa koiranottoa. Mihin kiinnität huomiota kasvattajaa/sopivaa pentuetta etsiessä, ja millainen olisi unelmayhdistelmä?

Aluksi pitäisi varmaan päättää koiran rotu ja mahdollisesti väri ;) Itse valitsen kasvattajan melko mutu-tuntumalla, ehkä siihen voisi käyttää enemmän aikaa ja lukea kaikenmaailman sukutauluja, mutta en vielä ole niin hurahtanut tähän koiratouhuun. Minulle pääasia on, että pennut vaikuttaa terveiltä ja hyvinvoivilta. Eli jos nyt oletetaan, että olisin ottamassa kolmatta käppänää, kysyisin ensimmäiseksi suosituksia poikien kasvattajalta, jos hänellä itsellään ei sattuisi olemaan pentuja tulossa tai haluaisin sellaisen värin, jota hän ei kasvata. Jos ei muuten, niin etsisin kasvattajaa käppänäkerhon nettisivuilta. Ennen varsinaista päätöstä pennun ostosta tahdon käydä pentuja katsomassa. Siitä syystä pentu olisi hyvä saada mielellään Oulun lähistöltä, mutta kyllä voisin käydä pentua katsomassa kauempanakin. Kun käy paikan päällä katsomassa, miten pennut elävät, saa parhaimman kuvan kasvattajasta ja hänen kasvatusmenetelmistään. Jos pennut voivat selvästi hyvin, teen lopullisen ostopäätöksen.
Unelmayhdstelmä mielestäni on se, että pennuilla on isä ja äiti ;) No ei, en tosiaan ole niin perehtynyt mihinkään sukukarttoihin yms. touhuun, luotan enemmän kasvattaja kykyyn valita sopivat vanhemmat. Toki mielellään niin, ettei kummallakaan vanhemmalla ole mitään periytyviä sairauksia yms. mutta en tosiaan niin tarkkaan mieti mitään karvanlaatuja ja luonteita.
Asia on tietenkin toinen sitten, jos itse joskus alkaisi koiria kasvattaa, silloin perehtyminen kaikkeen pitäisi olla paljon suurempaa ja syvällisempää.

Haaste saatiin Tenhon blogista, mutta ei me viitsitä sitä eteenpäin lähettää, ei siksi, että haaste olisi ollut ikävä, vaan lähinnä siksi, että me ei seurata niin montaa blogia, joissa tämä haaste jossain muodossaan ei olisi jo kiertänyt. Jokainen saakoon ottaa haasteen vastaan omin nokkinensa vanhoine kysymyksineen, jos siltä tuntuu ;)

Huugo tänään 1-vuotias!

Näin pieni se oli, kun se tänne muutti...

...ja näin suureksi herrasmieheksi se on kasvanut!

Kaikista murheista huolimatta Huugo pääsi tänään kunnioitettavaan yhden vuoden ikään, eikä vielä paina ikä jäsenissä! Eiköhän me saada vielä viettää useita syntymäpäiviä Huugon kanssa. Huugo kylläkin joutui samaan asemaan, kuin aika moni joulun aikaan syntynyt, eli synttärit vietettiin jo jouluaattona, Huugoa hemmoteltiin lohi-riisi -aterialla ja Joulupukki toi Huugolle ihanan krokon ja kasan Dentasticksejä :D Tänäänkin Huugoa on toki muistettu, poju sai nukkua päikkärit lempparipaikallaan, eli mamman kainalossa, ja sen jälkeen pääsi pikku kävelylle, kun kerrankin oli kaunis ilma ja kohtuullinen pakkanen. Ja eiköhän isäntäväen kinkunsyönnistä liikene taas Huugollekin pari maukasta läskinpalaa :D

P.S. Blogiin saadaan varmaan lähiaikoina vähän lisää päivityksiä, joulunaika on ollut niin kiireinen, ettei ole kerennyt koneella istua ja ennen joulua oli teknisiä ongelmia, kun netti ei pariin viikkoon toiminut, ja blogger ei halua toimia kunnolla Applen mööpeleiden kanssa...