Huonoja uutisia

No niin, taas on kerennyt vierähtää jokunen aika, kun tänne olen kirjoitellut. Huugo on aiheuttanut hieman huolta ja murhetta viimeaikoina, niin en ole kerennyt kirjoittelemaan blogiin :(

Siis tilanne on se, että Huugolla todettiin maksashuntti. Mitään oireita pennulla ei vielä ole, vaan lääkäriin lähdettiin tutkimaan, miksi Huugo on jäänyt niin pienikokoiseksi. Lääkäri epäili, ettei Huugon keho eritä tarpeeksi kasvuhormonia, mutta sen tutkiminen olisi ollut vaikeaa ja aika turhaa, sillä tätä hormonia ei oikein voi koiraan helposti lisätä. Huugon lievän ihottuman vuoksi lääkäri epäili myös kilpirauhasen vajaatoimintaa, ja koirasta otettiin näytteet kilpirauhashormonin tutkimista varten. Samalla tutkittiin sappihappojen määrä verestä, aluksi ihan rutiinin vuoksi.

Kilpirauhashormonien tasot olivat hieman alhaiset, mutta eivät niin paljon, että niistä kannattaisi huolestua. Tutkimme niitä lisää, mikäli Huugo saa muita vajaatoimintaan liittyviä oireita. Ihottumaa ollaan hoidetty  pesemällä pentu Malaseb-shampoolla kahdesti viikossa. Eipä sillä kyllä näkyvää vaikutusta ole ollut, mutta ei se ihottuma tunnu Huugoa vaivaavankaan, ei raavi itseään yms. Nyt pidetään parin viikon tauko pesussa, jotta saadaan koira nypittyä trimmikurssilla.

Sappihappotestissä taas huomattiin, että Huugon maksassa on jotain vikaa. Sappihappoja erittyy koiran suolistoon ruokailun yhteydessä ja niiden pitäisi maksan kautta siirtyä takaisin sappirakkoon kohtuullisessa ajassa syönnin jälkeen. Huugolla näin ei käy, vaan sappihappoja jää verenkiertoon. Tämä on merkki siitä, että maksa ei toimi oikein. Lääkäri epäili heti, että Huugolla on maksashuntti. Huugo määrättiin lisätutkimuksiin, verestä mitattiin lisää maksan toimintaan liittyviä arvoja ja maksasairauksiin erikoistunut eläinlääkäri ultrasi Huugon maksan. Shunttiepäily sai lisää vahvistusta, diagnoosi on hyvin varma.

Lopullisen diagnoosin saisi varjoainekuvauksella, mutta Huugo pitäisi sitä varten nukuttaa. Nukuttaminen on todella riskialtista maksashuntista kärsivälle koiralle, sillä nukutuslääkkeet eivät poistu kehosta normaaliin tahtiin ja voivat aiheuttaa ongelmia, pahimmillaan kuoleman. Näin ollen Huugoa ei näillä näkymin kuvata, vaan uskomme ultran ja verikokeiden tuloksia.

Yksinkertaistetusti selitettynä maksashuntilla tarkoitetaan maksan verenkierron häiriötä. Koiran suolistosta imeytyvät aineet kulkevat maksaan suurta verisuonta pitkin ennen kuin ne liittyvät koiran muuhun verenkiertoon. Näin maksa saa kerättyä talteen erilaisia aineita, ennen kuin ne joutuvat koko kehoon. Huugolla suolistosta maksaan kulkevasta verisuonesta lähteekin pikkuinen suoni, ns. shunttisuoni,joka liittää sen muuhun verenkiertoon. Näin maksa ei pysty puhdistamaan kaikkea verta, vaan osa pääsee livahtamaan koko kehoon, mistä luonnollisesti seuraa ongelmia. Tällainen shunttisuoni on kaikilla koiranpennuilla syntyessään, mutta sen kuuluisi sulkeutua luonnostaan n. puolessa vuodessa. Huugolla se ei sulkeutunut.

Maksashuntin voi leikata, mikäli se sijaitsee sellaisella alueella, johon pääsee käsiksi. Isoilla koirilla se voi olla maksan sisällä, jolloin leikkaus on todella haasteellinen, mutta kääpiökoirilla se on yleensä maksan ulkopuolella ja siis leikattavissa. Leikkaus on kuitenkin erittäin vaativa ja vaarallinen joka tapauksessa. Nettiä selatessani leikkauksen onnistumisprosentiksi annettiin n. 70%, eli kolme kymmenestä koirasta ei leikkuksesta selviä. Lisäksi Huugon kasvattajan kanssa keskustellessa kävi ilmi, että käppänöillä varsinkaan leikkaus ei tahdo onnistua. Lisäksi leikkaus ei varmasti koiraa paranna kokonaan, vaan eliniän odote jää matalaksi ja koira joutuu olemaan erikoisdietillä loppuikänsä. Näin ollen päätimme, että Huugoa ei leikata, vaan se saa elää normaalia koiran elämää niin kauan, kuin suinkin pystyy.

Mikäli koiraa ei leikata, täytyy sen ruokavalio muuttaa maksasairaudesta kärsivän koiran ruokavalioksi. Toisin sanoen barffaus Huugon kanssa loppuu. Tarkoituksena olisi silti syöttää Huugolle terveellistä ja ravitsevaa kotiruokaa, netistä on aiheeseen liittyen löytynyt paljon apua ja eiköhän eläinlääkäristäkin neuvoja saa, vaikka leikkausta emme haluakaan. Pääsääntönä on, että koira saisi mahdollisimman vähän myrkkyjä ruoassaan, sekä vähän proteiineja. Proteiinien saantia pitää rajoittaa, sillä niistä muodostuu koiran elimistössä ammoniakkia, joka maksan oireillessa kertyy aivoihin ja aiheuttaa erilaisia neurologisia ongelmia. Lisäksi pitää varoa virtsakivien muodostumista.

Tällä hetkellä Huugo kuitenkin on oikein reipas ja touhukas pieni poika. Mitään maksashunttiin viittaavia oireita ei Huugolla ole vielä ollut, joten toivomme parasta, että sillä olisi vielä aikaa olla meidän kanssamme. Eliniänodote maksashuntin kanssa on muutamasta viikosta pariin vuoteen. Huugo ei siis tule olemaan pitkäikäinen, mikä on luonnollisesti ollut todella kova isku meille omistajille. Onneksi Huugon kasvattaja on erittäin ihana ja reilu ihminen, ja on ollut yhtä järkyttynyt kasvattinsa tapauksesta kuin mekin, ja tahtoo korvata Huugosta aiheutuneet ongelmat. Vaikka maksashunttia ei pidetä kääpiösnautsereilla perinnöllisenä sairautena, eikä sen syntyyn voi vaikuttaa millään kasvatuksellisilla tai muilla toimilla, hän haluaa kantaa vastuunsa kasvattajana. Itse emme olisi osanneet edes mitään vaatia, eihän hänen toimet ole mitenkään Huugon sairauteen vaikuttaneet.

Joka tapauksessa saamme kasvattajalta toisen pennun. Eihän se pentu Huugoa korvaa, eikä sen ole tarkoituskaan, mutta Huugon lähtiessä kotiimme jäisi niin tyhjä kaiku ilman koiraa, että tahdomme ottaa toisen sitä tyhjyyttä täyttämään. Lisäksi pennuista on toki toisilleen suuresti iloa, kun niiden ei tarvitse olla aivan yksin omistajien työ- ja koulupäivän ajan. Uusi pentu, pippuri-suolan värinen poika, muuttaa meille, mikäli kaikki menee hyvin, jo lokakuun alussa. Vähän jännittää, miten pojat pärjäävät keskenään täällä päivät, mutta onneksi minun lukujärjestyksessä on sen verran tyhjää, että luulisin ettei niiden tarvitse olla aivan koko päivää yksin.

Summa summarum, täällä ollaan tällä hetkellä vähän ristiriitaisissa tunnelmissa. Toisaalta surettaa Huugon vuoksi todella paljon, mutta kun koiralla ei oireita ole, niin asia ei tunnu aivan todelliseltakaan. Toivotaan, että Huugo pysyisi hyväkuntoisena pitkään, mutta kun aika tulee luopua, ei koiraa täällä pidetä väkisin, vaan se pääsee lähtemään rauhassa ja kunnialla. Toisaalta taas uusi pentu innostuttaa, kyllähän nuo läppäkorvat on vauvoina ja toki aikuisinakin sellaisia hurmureita <3 Ja odotetaan innolla, josko tämä uusi pentu olisi sen verran vilkkaampi, että päästäisiin sen kanssa touhuamaan vaikka agilityäkin, ja vähintään niihin näyttelyihin vihdoinkin pääsisimme osallistumaan. Tietenkään Huugoa ei jätetä pois matkasta niin kauan kun se itse jaksaa mukana tulla :) Mutta päivitystä tulee toki tännekin, pysykää kuulolla ;)

Päivitystä pitkästä aikaa

Pieni Huugo suuressa metsässä juhannuksena

Vähän on turhankin paljon vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta, joten paljon on kerennyt sattua ja tapahtua. Ensinnäkin trimmauksessa ei tosiaan runkoturkkia saatu pois juuri lainkaan, ei ollut vielä valmis silloin. Nyt se alkaa irrota kohtuu nätisti, yksi ilta istuskelin telkkarin ääressä ja aikani kuluksi nyhtäsin turkista huomaamatta melkoisen läjän karvaa käsin ja pohjavillaveitsellä. Sen verran paljon lähti tavaraa, että peukalon sai kipeäksi, mutta kauneuden eteen on kärsittävä, eikö? Jotenkin olisin kuvitellut, että koira olisi tässä se kärsijä, mutta sitä kiinnosti homma niin paljon, että viiden minuutin nypinnän jälkeen kuorsaus alkoi kuulua, hah! Nyt en ole viitsinyt sitä juuri nyppiä, syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna meillä olisi ihan trimmauskurssi, niin olis suotavaa, että trimmaamista löytyy silloinkin. Ja eipähän koira näytä kamalasti kärsivän pitkästä turkista, varsinkaan kun tämä kesä on ollut tällainen lauha, mutta vähäluminen :D

Turkki palautui muutenkin hyvään kuntoon, kun aikanaan vaihtoi nappulan parempaan. Nyt Huugo siirtyi raakaruokintaan pitkällisten pohdintojen ja useamman suosituksen jälkeen. Saas nähdä, pysyykö karva pojassa kiinni tuolla ruoalla. Pitäisi sen ainakin olla parempaa, kuin nappularuoka, mutta kaikki ei sovi kaikille. Ja onhan se vähän vaativampaa, kuin nappulan kaataminen kuppiin. Saa laskeskella kaikenmaailman vitamiinipitoisuuksia, jotta hauva varmasti saa tarpeeksi kaikkea. Maanantai menikin kokonaan Huugon ruokinnan suunnitteluun, välillä tuntui jo, että ydinfysiikkakaan ei voisi olla vaikeampaa :D Mutta loppujen lopuksi monipuolisella tarjonnalla ja terveellä järjellä pääsee aika pitkälle tässä raakaruokinnassa. Ruokavalion koostumuksesta löytyy niin monta eri mielipidettä, mutta tärkeintähän on löytää omalle koiralle sopiva ravinto. Ruoka-asioita pohditaan vielä varmasti myöhemminkin tässä blogissa.

Huugohan ei osaa kerjätä ruokaa tuolin alta... o.O

Huugo pääsi viikonlopulla tutustumaan "tyttöystäväänsä" ensimmäistä kertaa :D Siskoni on ottanut kiinanharjakoiraneidin, Aadan, ja kylläpä pennuilla touhua riitti. Huugo-rukka ei meinannut pysyä pikku-torpedon perässä yrityksistään huolimatta yhtään. 

Kassi-Aada

Kaverin vieressä on hyvä pötköttää

Aadan lempparipuuhaksi pahimpien villeyskohtauksien aikana tuli Huugon parrassa roikkuminen, eikä meidän poju raskinut tyttöä kieltääkään. Välillä piti ihmisten sekaantua koirien väleihin, kun meno meni ihan mahdottomaksi. Muutenkin hauska seurata kahta aivan erilaista pentua, toinen istuu ja tuijottaa, kun toinen hyppii pitkin seiniä :D Rakenteeltaankin pennut olivat aivan eri maailmasta, Aada hentonen tyttönen ja Huugo kunnon mörssäri.

Ja sitä voi käyttää tyynynä :D

Tänään Huugolla oli toista kertaa hammaslääkäriin aika, poistettiin muutama huonosti jäänyt kulmuri. Lääkärin mukaan vieläkin jäi maitohampaita suuhun, saa nähdä monestiko koira joutuu hampaiden rukkaukseen. Tällä kerralla rauhoittava lääke ei ollut riittänyt, vaan poika oli pitänyt nukuttaa operaatiota varten. Päivä onkin mennyt sitten nukkuessa, kiedoin sen tiukasti pyyhkeeseen, jottei sille tule kylmä. Sen verran urhea poitsu se kuitenkin on, että ei suostunut kääröönsä pissimään, vaan se alkoi itkeä ja pyytää ulos. Eihän se auttanut kuin viedä, vaikka hädin tuskin vielä jalat kantoivat alla pissan ajan.

Lääkärin kanssa juteltiin myös Huugon pienikasvuisuudesta, hän epäili, että Huugon elimistö ei tuota tarpeeksi kasvuhormoneja. Pitää varata Huugolle aika tutkimuksiin, verikokeella selviää hormonitasot, ja koira kuvataan varmuuden vuoksi kokonaan. Näin voidaan olla varmoja, että koiralla ei pienen kokonsa lisäksi ole muita kasvuhäiriöitä, esim. lonkkavikaa. Ei se kyllä valita mitään, mutta parempi olla varma. Koiran kasvattaja ei ollut koskaan törmännyt tällaisiin kasvuhäiriöihin, joten ei osannut auttaa asiassa sen enempää, mutta oli kyllä kiinnostunut pojun vaivoista. Huugo oli kyllä uimaripentu, mikä saattaa myös vaikuttaa kasvuun, saa nyt sitten nähdä, mitä siitä selviää. KAikinpuolin reipas pentu se kuitenkin on, eli suurta huolta ei ole. Muotovaliota siitä silti tuskin tulee, luultavasti se jää alimittaiseksi oli syy mikä tahansa. Mutta eipä sekään haittaa, tärkeintä on kuitenkin koiran terveys, eikä sen tärkeyttä meidän perheessä vähennä lyhyet jalat <3

Herra Parta

Trimmauspäivä

Huugon trimmaus on nyt takana, trimmauksen suoritti Inkku Mustonen. Hyvää jälkeä tuli, vaikka karva ei sitten kuitenkaan ollut ihan nyppimiskunnossa kauttaaltaan. Runkoon jäi vielä aika paljon karvaa, mutta siistiytyi kummasti meidän rölli siitä huolimatta. Mielellään koira trimmiin jäi, eikä juuri ilmeisesti välittänyt trimmauksesta. Nyt sitä vähän kutkuttaa ajelluista paikoista, kun koko ajan yrittää kyhnyttää itseään, mutta lienee normaalia.

Tässä kuvia 5,5 kk ikäisestä Huugosta ennen ja jälkeen trimmin:

Herra Voikukansyöjä

Huugon röllilook

Nyt näkyy silmätkin kaiken karvan keskeltä ;)

Huugo ei pysy paikallaan kahta sekuntia, että sais kunnollisia kuvia otettua :D

Vähänkö ilmeellä pitää kynsiä :D

Kuulumisia

Huugon trimmaus valitettavasti peruuntui tältä päivältä, saas nähdä koska saa uuden ajan. Onneksi nyt on luvattu vähän viileämpää ja sateisempaa, niin ei sesuparka ihan läkähdy. Harmi, että en tiedä täällä Oulunsalossa sellaista paikkaa, missä koiria saisi käyttää uimassa, olisi voinut kokeilla tykkääkö Huugo siitä. Epäilen kyllä vahvasti, että se ei taskujaan veteen laita, kun ei tykkää edes kuralammikoista, heh. Kainalossa ollut patti on onneksi jo kokonaan hävinnyt, eikä antibioottikaan aiheuttanut mitään vaivoja. Muutenkin Huugo on ollut terveenä, ensimmäiset hampaatkin on saatu lähtemään. Taas vaihteeksi on meillä ollut meneillään ruoan vaihto, tällä kertaa Royal Caninista kasvattajan suosittelemaan Eukanubaan. Vielä ainakaan ei mitään negatiivista ole tullut ruoan kanssa, toisaalta tämä onkin ensimmäinen päivä, kun Huugo syö pelkkää Eukanubaa. Toivotaan, että ruoka sopii, niin on Huugon ruoassakin vähän vaihtelua kun voi välillä syöttää eri ruokia. Vielä ei olla uskallettu Huugolle paljon antaa "ihmisten" ruokaa, ettei vatsa menisi sekaisin. Toki vähän makupaloja on saattanut itsellä ja muilla "vahingossa" sille tipahtaa... Kurkun syönti oli kyllä sellainen näky, että jo ihan huvin vuoksi sitä voi sille antaa. Se kun oli niin kauhean liukasta, että tippui jatkuvasti kielen päältä lattialle (tai siis Huugon tapauksessa partaan roikkumaan). Sitten se kummissaan yritti etsiä kadonnutta kurkkua. Juusto on kyllä ehdoton lempparinami, mutta sitä ei koiralle uskalla paljon syöttää. Uskallettiin jopa laittaa loputkin matot lattiaan viikonlopulla. Olohuoneen nukkamatto onkin ollut Huugon lemppari, se ei enää nuku päivisin häkissään vaan matolla. Nytkin se on haudannut kuononsa syvälle maton uumeniin ja vetelee unta palloon. Se on kyllä jo niin sisäsiisti, että ei ole pelkoa mattojen likaantumisesta. Varsinkaan yksinollessaan sillä ei ole koskaan sattunut vahinkoa, ja kun itse on kotona, sitä kerkeää käyttämään ulkona tarpeeksi usein. Eilen aamulla se jopa herätti minut kesken unien viemään sen ulos, eiköhän se pikkuhiljaa opi pyytämään päivisinkin.

Kesänäyttelyiden lähestyessä

Päivitetääs taas pitkästä aikaa blogiakin. Touhua riittää pennelin kanssa niin paljon, että ei juuri kerkeä istuskella tietokoneella. Nyt häkistä kuuluu syvä kuorsaus, joten hetki liikenee kirjoitteluunkin. Huugo on muutenkin nyt ollut aika uninen, syy lienee antibioottikuurissa, jonka se sai. Luultavasti punkki tai muu ötökkä oli sitä pistänyt kainaloon, johon nousi isohko patti, joten eläinlääkäri määräsi viikon kuurin varan vuoksi. Patti onkin nyt alkanut laskea, joten syytä huoleen ei ole. Lääkken antaminen oli aluksi hieman hankalaa, en uskonut, että se ruoan seassa sitä huomaamattaan söisi, niin yritin sen sille väkisin syöttää. Tämähän ei pojulle sopinut, vaan meni taisteluksi :D Lopulta luovutin ja sekoitin pillerin pilkottuna nappuloihin, ja hyvin katosi ruoan mukana. Vielä nyt parin päivän lääkkeenoton jälkeenkään se ei ole lääkettä ruoan seasta syljeskellyt pois. Pitänee muistaa jatkossakin, että paras tapa on sotkea lääke pehmeämpään ruokaan.

Näyttelykurssilla ollaan nyt käyty pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla Huugoa kiinnosti enemmän aivan kaikki muu, kuin minä, joten hommasta ei menannut tulla mitään. Varsinkaan juoksemaan Huugo ei olisi mitenkään malttanut alkaa. Vaikeutta hommaan lisäsi se, että harjoitukset pidetään sisähallissa, jossa on kokolattiamatto. Mattoonhan on aikojen saatossa jäänyt todella paljon herkullisia hajuja, jotka lyhytjalkaisen koiran nokkaan nousevat. Seisominen ja tuomarin koiran rakenteen tutkiminen sujui kuitenkin heti ensimmäisellä kerralla parhaiten koko porukasta. Toisella kerralla Huugo malttoi jo juostakin hyvin namin perässä. Ja mikä tärkeintä, itse on saanut paljon hyviä vinkkejä näyttelyitä varten, tunneilla on käyty läpi paljon teoriaakin ja sitä, miten näyttelyissä toimitaan. Tänään oli viimeinen kerta kurssilla, onneksi ohjaaja oli löytänyt pöydän, jolla Huugoa sai seisottaa. Hyvinhän se menikin, kotonakin seisominen sujuu parhaiten nimenomaan pöydällä.

Näyttelykurssilta saatuja oppeja ei olla Huugon kanssa vielä kokeiltu käytännössä. Helatorstaina kävimme Limingassa Pohjois-Suomen snautseri-pinseri harrastajien järjestämässä mätsärissä, mutta kehään asti emme vielä uskaltaneet. Huugo on vähän liian täpinöissään aina kun pääsee "ihmisten ilmoille", se on vähän liian tottumaton muihin ulkona liikkujiin. Siitä on tullut maalaiskoira :D Tavoitteena nyt olisikin totuttaa se enemmän ulkona muihinkin liikkujiin, eli pitää pakata se autoon ja ajella jonnekin vilkkaammalle seudulle lenkille :D Hauskinta näissä mätsäreissä oli pikkutyttö, jolla oli samanlainen ja samanvärinenkin käppänätyttö, mutta joka kyseli Huugon rotua :D Samoin toinen kyseli, onko Huugo jo vanhus kun niin varovasti liikkuu.. Herra Huugo vaan oli niin touhuissaan, ettei olisi millään viitsinyt seurata minua.

Tuolta löytyy kuvia Helatorstain mätsäreistä, Huugokin on muutamaan kuvaan sattunut:
Limingan mätsärit

Huugo poseeraa uusissa valjaissa

Jossain vaiheessa kesällä pitäisi ainakin mätsäreissä päästä käymään, virallisten näyttelyiden kanssa menee luultavasti ainakin pitkälle syksyyn. Huugo kasvaa vieläkin niin hitaasti, että ei ole kesällä varmaan tarpeeksi kehittynyt kehään. Turkistakaan kun ei tiedä, millainen siitä lopulta tulee, nyt vaikuttaa kyllä hyvälaatuiselta. Ensi viikolla Huugo pääsee trimmiin, jonka jälkeen näkee sitä rakennettakin paremmin. Ja väri saisi muuttua vielä asteen mustemmaksi. Mutta kaikki aikanaan, Huugo on kuitenkin vasta vajaa 5kk, joten kiirettä ei vielä ole. Ja ei se maailma siihen kaadu, vaikka siitä ei muotovaliota leivottaisikaan, pääasiassa koira on kuitenkin seuraksi otettu.

Huugon oppimisesta

Vaikka Huugo on vähän ollut kehitykseltään hidas, ei sen päässä tunnu olevan mitään vikaa. Ellei viaksi laske ajoittaista itsepäisyyttä, mikä taitaa kyllä olla ihan rodulle ominaista. Joka tapauksessa Huugon opettaminen on ollut todella helppoa, ainoa vaikeus on ollut saada Huugo alunperin tekemään se mitä haluan sen tekevän. Se kun ei pörrää ympäriinsä niinkuin monet pennut ja tee vahongossa jotain, vaan enemmänkin istuu ja miettii, mitä sitä tekisi. Sitten kun sen vihdoin saa jotain tekemään ja kerkeää palkitsemaan, se kyllä oppii nopeasti mistä hyvästä nami tuli. Onneksi se on kauhean perso nameille, joten loppujen lopuksi sen saa niillä innostettua vaikka puuhun kiipeämään, jos se vaan olisi fyysisesti mahdollista.

Huugon ehdollistin naksuttimelle melko nopeasti. Ensin tuntui ihan hölmöltä ajatukselta noin pientä koiraa kouluttaa naksuttimella, mutta parin kipeän selän kanssa vietetyn yön jälkeen tulin siihen tulokseen, että juuri pieni koira onkin ehdottoman kätevää palkita ensin naksulla, jonka jälkeen namin voi heittää sille ilman kumartumista. Tosin vaatii vielä vähän harjoittelemista Huugon saada nami kiinni ilmasta. Nopeasti se oppi, että naksun jälkeen tulee nami. Naksutinta ehdollistettaessa se itse asiassa oppi ihan vahingossa tökkäämään nokalla naksutinta just ennen kuin kerkesin painaa, rassu luuli, että nokalla tökkimällä saa nameja. Nyt ollaan naksun kanssa treenattu istumista ja maahan menoa. Istuminen kyllä sujuu oudossakin ympäristössä, mutta maahan meno vaatii vielä käsimerkin, joka nyt yritetään jättää pois.

Huugo on ilmoitettu jo kahdelle kurssille Oulun Koirakouluun. Huugo pääsee pentukurssille 24.5 alkaen ja näyttelytottumuskurssille 7.5. alkaen. Pentukurssilta pääasiassa haemme tekniikoita, joilla asioita koiralle voi opettaa sekä kontaktia muihin penneleihin. Huugolla kun ei Oulussa ole juuri koirakavereita, joiden kanssa leikkiä, niin pääseepähän vähän tutustumaan toisiinkin koiriin. Vielä kun asutaan täällä "korvessa", niin lenkilläkään ei tule toisia koiria vastaan. Tarkoituksena olisikin kyllä lenkkeilyttää Huugoa muuallakin kuin tuossa omalla tiellä, mutta... Pari kertaa on jo yritettykin, toisella kertaa Oulunsalosta ei löytynyt toisia koiria, ja toinen kerta kului rautakaupassa. Noh, ehkä tänään..

Näto-kurssilta haemme kanssa vähän kontaktia muihin pentuihin sekä vähän ohjeita itse näyttelyitä varten. Koiraahan olisi tarkoitus näyttelyissäkin käyttää, se olisi todennäköisesti Huugostakin mukavaa harrastamista. Muutamat match show:t on jo kiikarissa Oulun ja Kemin seudulla, ja toki käydään Oulun ja Kemin kv-näyttelyissäkin. Huugo vaan ei saa niihin vielä osallistua, kun on harmittavasti pari viikkoa liian nuori. Toisaalta nyt vähän mietityttääkin, olisiko Huugo edes valmis näyttelyihin vielä silloin, kun tuo kehitys on ollut fyysisesti vähän hitaanlaista. Vähän saisi pituutta ainakin vielä tulla ennen "oikeita" näyttelyitä. Mutta kaikki aikanaan, kyllä me keretään varmasti kehiä kiertää vielä myöhemminkin. Ja mätsäreistä saa sopivasti kokemusta ennen sitä sekä vähän suuntaa tuomareilta, onko Huugosta kehään. Ensi lauantaina olisi yhdet mätsärit, mihin vähän olisi tarkoitus mennä tuulia haistelemaan, vaikka ei vielä osallistutakaan Huugon kanssa. Saa nähdä onko pentu ihan kauhuissaan siellä.

Loppuun vielä video Huugosta juoksemassa, lähinnä testiksi osaanko videoita tänne ja YouTubeen liittää:

Video on kyllä jo n. kuukauden vanha eikä näköjään kuvanlaatu ole parhaimmasta päästä iPhonella kuvattuna.

Back to basics

Emäntä sanoo, että on vähän vaikeaa kertoa kaikesta touhuista minun näkökulmasta, jote se meinaa alkaa kirjoitella myös itse...


Täällä ollaan on tuskailtu lenkittämisen vaikeuden kanssa jo pari viikkoa. Huugo ei suostu liikkumaan metriäkään panta kaulassa, ja ilmankin oli aamuisin ongelmia. Tilannetta pähkäiltyäni tulin siihen tulokseen, että asiassa on edetty liian nopeasti. Huugo ei ollut vielä kunnolla tottunut ajatukseen lenkkeilystä kun sille jo laitettiin kutittava ja ahdistava panta kaulaan, puhumattakaan häiritsevästä hihnasta. Niinpä sitten alettiinkin lenkkeilemään ilman pantaa, ja kyllähän se lopulta onnistuikin. Vauhti ei ehkä vieläkään ole päätä huimaavaa, mutta Huugo onkin vielä ihan pieni. Aamuisin ei lenkkeily meillä vieläkään onnistu, Huugo on iltavirkku niin kuin muukin perhe. Samalla ollaan pikkuhiljaa opeteltu pannan käyttöä niin, että Huugo on saanut paljon makupaloja aina panta kaulassa. Kylläpäs se pikkuhiljaa etenee tämä meidän pantasaikkauskin. Huugolle kaiken lisäksi ostettiin minulle uuden pannan kuvitellen sen olevan mukavampi, mutta Huugo ei siitä tykkää ollenkaan. Onneksi meillä on vanha hyvä nahkapanta, joka ei ole yhtään niin ahdistava. Hyvin ollaan jo opittu kävelemään vierelläkin, kuten kuvasta näkyy:

"Vierellä!"

Pieni koira suuressa maailmassa.

Lenkkeily olisi tärkeää Huugolle, koska se on päässyt hieman lihomaan. Ruokaa on ehkä tarjottu Huugolle liikaa, sillä se ei ole aina ollut ruoka-aikaan kauhean nälkäinen. Kaiken lisäksi vaihdettiin Huugon ruoka eläinlääkäriltä saatuun Hill´s Sceince Planin penturuokaan, mikä ei sitten sopinutkaan Huugon turkille ollenkaan. Karvaa lähti ihan nyppäisemällä helposti irti, minkä ei vielä pitäisi olla muuten ajankohtaista. Vähän kävi mielessä, että täällä tämä yksi hullu repii hiuksiä päästä, kun koiralta lähtee nypittäessä karvaa ja koira on nypittävää rotua, että nauraahan mulle kylän hevosetkin kun stressaan tämmöisestä. Noh, en minäkään ihän pöhkö ollut, kasvattajakin oli samaa mieltä, että turkin ei vielä pidä lähteä nyppimällä, joten eikun ruoka vaihtoon. Palattiin takaisin vanhaan tuttuun Royal Caninin Mini Junioriin, ja vähän on jo saatu tuloksiakin. Turkki nimittäin harmaantuikin selvästi ja siitä katosi kiilto, samoin kakkaa tuli kauheita läjiä noin pienestä piskistä. Nyt turkki on taas lähellä normaalin väristä ja kakan määrä ainakin puolittunut. Kauheasti on näköjään eroja ihan ns. laatumerkeissäkin, ei käynyt mielessäkään, että elukkalääkäriltä sais huonoa ruokaa. Mutta eipä kaikki sovi kaikille.

Mätsäreissä käydessä sain kauhean innostuksen päälle, ja täällä ollaankin päivittäin treenattu seisomista ja juoksemista. Hyvin on kyllä koissu oppinut temput, kauhean fiksu se on. Namipalkalla kai tuon opettaisi  kiipeämään tikkaitakin :D Vielä vähän puuttuu jaloista pituutta ja pari hammasta, mutta viime viikkoina jalkaa on kyllä tullut ihan kiitettävästi. Eiköhän siitä vielä näyttelyvoittaja saada ;)

Loppuun vielä pari kuvaa lauantain lötköilystä:

"Isi kiusaa!"

Viiksi-Vallu

Lötköilyä 

Sylipaikka <3