Pitkästä aikaa Röllin kuulumisia

Meillä jäi blogin päivitys olemattomaksi kesän aikana, kun työhommien takia en päässyt koneen ääreen, eikä Blogger halua toimia kunnolla iPadilla. Nyt kuitenkin taas lisää Röllin elämää tiedossa, varsinkin kun emäntä sai hommattua kunnollisen kameran, millä kuvata pojan edesottamuksia.

Rölli itse jaksaa vallan mainiosti, nyt vuoden ja kahden kuukauden kypsässä iässä Rölli on päässyt varmastikin täyteen kokoonsa. Sopusuhtaisen oloinen poju siitä kasvoi, vielä on kuulematta, mitä mieltä kehätuomarit siitä on. Hammas kun ei koskaan suoristunut kunnolla, niin jäi tämän kesän näyttelyt käymättä. Hammas tosiaan on aika huono, mutta jossain näyttelyissä tulevaisuudessa olisi silti tarkoitus käydä, edes kuulemassa mitä mieltä Röllistä noin muuten ollaan.

Rölli on harvinaisen touhukas pikku tuholainen. Tuhottujen tavaroiden listalta löytyy aika paljon, onneksi huonekalut on vielä saaneet jäädä rauhaan. Muutamat korkokengät, parit kännykänkuoret,  parikymmentä rullaa vessapaperia, muutama leipä, roskapussin sisältö pariin otteeseen ja kaikki saatavilla oleva paperiroska on löytänyt tiensä Röllisilppuriin :D Tosin kaikesta ei voi yksin koiraakaan syyttää, varsinkaan sen kymmenennen vessapaperirullan kohdalla, vaan kaikki syötäväksi/silputtavaksi kelpaava täytyy nostaa Röllin ulottumattomiin. Eli n. kahden metrin korkeudelle tai visusti suljettavaan kaappiin :D Rölli hyppää korkealle ja osaa avata niin ovia kuin vetoketjujakin. Taitava kaveri.

Silppuamista suurempi ongelma on ollut Röllin tapa merkkailla sisälläkin kaikki nurkat. Nyt (ei kyllä saisi sanoa ääneen) tosin tuntuu, että merkkailu on rauhoittunut, eikä jokaisen yksinolon jälkeen enää löydy pisua jokaisesta sohvankulmasta ja tuolinjalasta. Kylläkään mitään arvokasta ei Rölli ole merkannut niin, etteikö siitä olisi selvitty pesuaineella ja luutulla, niin yritämme vaan pärjäillä tämän ongelman kanssa. Harkinnassa on kyllä ollut, ja pari löytyy ommeltuinakin, poikien pisusuoja, mutta ei tunnu kovin mukavalta jättää Rölli yksin vaipoissa odottelemaan, että joku tulee kotiin. Varsinkaan kun herra vihaa kaikenlaisia vaatekappaleita, eikä suostu liikkumaan niiden kanssa. Toivotaan, että ikä tuo helpotuksen tähän hommaan, kun niistä poikien pähkinöistäkään ei vielä olla valmiita luopumaan ;)

Loppuun vielä niitä kuvia, turkin kuntoon ei kannata kiinnittää huomiota, se on vähän vaiheessa kunnollisen nyppimispaikan uupuessa ;)

Vaasa KV 14.4.2013

Olin ilmoittanut Röllin Vaasan kansainväliseen koiranäyttelyyn jo joku aika sitten. Edellisissä mätsäreissä kuitenkin tuomari huomasi, että Röllin vasen alakulmahammas kasvaa vinoon, ja sitä olisi syytä näyttää lääkärille. Olin toki itsekin huomannut, että hammas ei ihan kasva niinkuin pitäisi, mutta ajattelin sen suristuvan aijan kanssa kasvaessaa kokonaan esiin. Noh, joka tapauksessa lääkäriin varattiin aikaa, ja harmiksi saatiin se vasta perjantaille juuri ennen Vaasan näyttelyä.

Lääkäri totesi hampaan tosiaan kasvavan vinosti sisäänpäin. Sellaisenaan hammas ei kuitenkaan aiheuta Röllille mitään ongelmia, se saa suun kiinni normaalisti eikä hammas ole yhtään hidastanut syömistä tai silppuamista :D Myös luut menee aivan samaan tahtiin kuin ennenkin, niin kanankaulat ruoalla kuin ajanvitteeksi tarkoitetut nahkarullaluutkin. Näin ollen lääkäri totesi, että hampaalle ei kannata mitään tehdä, koska syyt oikomishoitoon olisivat täysin kosmeettiset. Itsekin olen samaa mieltä, oikomishoito ei vaikuta yhtään kivalta koiralle, eikä sillä saavuteta näyttelyitä ajatellenkaan mitään, kun Kennelliitto (mielestäni kyllä ihan aiheellisestikin) karsastaa oikomishoitoja koirilla kosmeettisten syitten vuoksi.

Röllin purukalusto

Hoito-ohjeeksi saatiinkin sitten vain hampaiden puhtaudesta huolehtiminen, vinoon kasvavat hampaat saattavat altistaa helpommin hammaskivelle ja muille hammassairauksille, kun niiden väleihin jää helpommin kaikkea törkyä. Hampaat tulisi pestä säännöllisesti, mielellään joka päivä, ja Dentasticksit yms. purupalat auttavat kuulemma myös. Hammaslääkäri vastusti kovien ajanvieteluiden syömistä, vaikka ne saattavatkin hampaita puhdistaa, mutta kuulemma koirat (ei siis vain Röllin tapauksessa) saattavat niitä purra liian kovaa, seurauksena hampaan halkeaminen. En kyllä tällaista ole kuullut koskaan ennen, mutta meillä ei ole vielä syötykään oikeita isoja kovia luita koskaan, joten ei aiheuta toimenpiteitä. Joka tapauksessa, Rölli saa nyt totutella hampaiden pesuun, ja voitte uskoa, ettei se ole kivaa :D Pikku hiljaa ollaan nyt totuteltu hammastahnan makuun ja hampaiden "harjaamiseen" sormella, jotta Rölli hoksaisi sen olevan kivaa.

Hammas on kuitenkin sen verran pahassa asennossa nyt, että Rölli ei sen puolesta kelpaa näyttelyihin. Asiasta kauhistuneena, kaksi päivää ennen Vaasaa, soitin tietenkin kasvattajalle, joka kuitenkin oli optimistinen hampaan suhteen. Röllin hampaat kun ovat aina kehittyneet normaalia hitaammin (äärettömän syvän tissikiintymyksen vuoksi ;) ), niin toivottavasti myös leuat kehittyvät hitaammin ja kasvavat vielä, jolloin hampaalla on mahdollisuus kääntyä oikeaan asentoon. Hammas ei ole vielä kasvanut täyteen mittaansa, joten saa nähdä miten se lopulta suuhun asettuu. Toki Vaasan näyttelyn suhteen hampaalle ei voinut enää mitään, ja sainkin miettiä pitkään kannattaako Vaasaan lähteä ollenkaan hakemaan melko varmalta tuntunutta hylkäävää tulosta.

Asiaa mietin tosiaan vielä sunnuntaiaamuna ennen viittä. Koko yönä sain nukkuttuakin varmaan kokonaiset kolme tuntia, kun pohdin kannaataako aamulla auto startata Vaasaa kohti. Aaamun tunneilla päätin kuitenkin, että sama se nyt on lähteä kokeilemaan, samalla saadaan vähän kuvaa siitä, miten Rölli muuten pärjäisi kehässä ja kannattaako jatkoa näyttelyiden osalta haaveilla muutenkaan. Olen myös saanut kuulla olevani peruspessimistinen ihminen, niin ajattelin nyt yrittää positiivista asennetta tähänkin :D Toisaalta loppulisen päätöksen tein se mielessä, että en voi olla varma etteikö Rölliä voitaisi hylätä myös jostakin muusta syystä ;) Varsinkaan trimmiin en ollut järin tyytyväinen, itse sen sille tein, enkä koe olevani vielä mitenkään taitava trimmaaja. Kaiken lisäksi karva on hitusen ylipitkä ja Rölli lähes ylikokoinen...

Auto kuitenkin startattiin Vaasaa kohti synkässä säässä, vettä sateli koko matkan Vaasaan saakka ja hereillä pysyminenkin meinasi aiheuttaa kuskille ongelmia, kun molemmat äijät nukkua tuhersivat melkein koko matkan :D Perille kuitenkin päästiin ehjänä, toki Röllin viimeistely sai pienen kolauksen sen innostuessa pissimään ruusupuskan juureen ja potkimaan multaa ympäriinsä isotellessaan, mutta pakkohan poika oli pissalle päästää, vai? Kisapaikalla oli jo täysi tohina käynnissä, meidän kehässä olivat mustat käppänät koitoksessa ja seuraavaksi kehään olivat menossa musta-hopeat. Meidän vuoro olisi heti mu-hojen jälkeen. Onneksi niin ajoissa paikalla, että kerettiin näkemään musta-hopeiden koko ryhmän suoritus, niin tiedettiin mitä odottaa omalla vuorolla. Tämä kuitenkin oli ensimmäinen oikea koiranäyttely, mihin olen koskaan osallistunut muuten kuin katsojana, niin oli mukava seurata muiden suoritusta ensin.

Tuomari (Marina Markio) päätti pitää mu-hojen jälkeen pienen tauon ennen pippuri-suolan väristen kehiä. Sen tauon aikana kerkesin jo muuttaa paniikissa mieltäni muutamaan kertaan Röllin osallistumisesta, meinasin pakata kamat kasaan ja lähteä livohkaan, onneksi Timo oli henkisenä tukena mukana ja kielsi karkaamisen :D Niinpä Röllin vuoro tuli, ja kehässä se onneksi käyttäytyi tosi hyvin. Vähän juokseminen oli sen mielestä tosi jänskää ja kivaa, eikä ihan puhtaalla ravilla koko kierrosta päästy, mutta rauhoittui onneksi vähän edes-takaisin juoksua varten ja tuomari sai jonkinlaisen kuva sen liikkeistä. Rölli oli kehässä yksin, muita urospentuja ei ollut ilmoittautunut pi-sujen pentukehään. Pöydällä Rölli päätti, että tuomarihan on aivan ihana nainen, ja kiipesi sille suurinpiirtein syliin häntä heiluen ja naamaa kiihkeästi pussaillen :D Itse olin aivan kauhuissani, että mitä minä nyt teen, kun näyttelyhihnasta vetämällä Rölli ei alas suostunut tulemaan, mutta onneksi tämä tutustumisriitti oli tuomarin mielestä järin hurmaava :D Aika pikaisesti tuomari sitten Röllin kopeloi läpi ja suuhun katsoessa kuului vain pahaenteinen "O-ou." Mittaa tuomari ei kaivanut Röllin kohdalla esille. Seisotuskin meni kohutullisen hyvin, Rölli jaksoi seisoa koko ajan, mutta katse vähän herpaantui seuraamaan kehän laidan touhuja ympäriinsä.

Arvostelu oli kuitenkin mahtava: Rölli oli luokkansa ykkönen ;) Kunniapalkintoa ei saatu juurikin hampaan vuoksi, mutta tuomarikin kuulosti optimistiselta sen suhteen, että tilanne saattaa vielä parantua. Kirjallinen arvostelu kuului:

"Tyylikäs ja ryhdikäs pentu. Ikäisekseen riittävän vahva runko. Hyvä pää, mutta liian kapea alaleuka josta johtuen alakulmahammas väärässä paikassa. Pysty olkavarsi, muutoin hyvin kulmautunut. Liikkuu hyvin, mutta vielä hyvin pentumaisesti. Ikään nähden tarpeeksi puhdas väri. Erinomainen luonne."

Rölli reissun jälkeen kotona

Voittajan on helppo hymyillä ;)

Emäntä oli niin innoissaan ja häkeltynyt, kun hylkäävää ei tullutkaan, että ei tajunnut edes palkita koiraa eikä kätellä tuomaria :D Mahtava reissu onneksi tuli, ja olen tosi tyytyväinen Rölliin, sen käytökseen kehässä ja ulkonäköönkin. Nyt toivotaan kovasti, että hammas tosiaan suoristuisi leukojen kasvaessa, jotta päästäisiin jatkamaan näyttelyharrastusta. Seuraavaksi tiedossa onkin Röllin turkin nyppiminen kokonaan alas, joko tällä tai ensi viikolla Rölli saa tutustua kaljun käppänän elämään ;)

Mutta jos hammas jää tuollaiseksi, niin muitakin harrastuksia meillä on mielessä, nyt ollaan ahkerasti käyty pentuagilityssä, ja agilityä ainakin jatketaan tulevaisuudessa joka tapauksessa, mutta myös uusimman Koiramme-lehden artikkelin pohjalta rally-toko alkoi myös kiinnostaa, mahdollisesti syksyllä sukellamme sitten sen pariin, kesän aikana sitä itsenäisesti harjoitellen.

Unelmia ja näyttelyhommia..

Röllin kanssa olisi vihdoinkin tulossa aika osallistua oikeaan näyttelyyn: Rölli on ilmoitettu Vaasan kansainväliseen koiranäyttelyyn. Käppänät on kehässä sunnuntaina, mikä on melko ikävää siinä mielessä, että tuttuja olisi lauantaina sinne menossa, mutta ei sunnuntaina. Noh, pärjäämme varmaan itsekseenkin, ja eiköhän tuolta jotain juttuseuraakin löydy. Isäntäkään kun ei kovin innostunut kuullessaan, että joutuu heräämään aamulla ennen viittä, jotta keretään ajaa Vaasaan yhdeksäksi :D

Röllin turkin kohtaloa olen jo aikaisemminkin pohtinut. Kasvattajalta saatiin onneksi hyvät ohjeet tähänkin pulmaan: rullaus. Nyt onkin Rölli-raasu joutunut nyppivien sormien alle useaan otteeseen, ja ainakin omaan silmään turkki vaikuttaa hyvältä. Toki se on vielä aika pehmoista pentukarvaa paikoin, mutta selkään ja niskaan on tullut jo ihan kunnollisia karkeita jouhia. Saksiminen ja ajelukin on jotenkuten onnistunut, mutta vaatii vielä vähän harjoitusta. Ja mahdollisesti osaavamman trimmaajan ;) Kunnolliset ohennussakset vaan pitäisi laittaa ostoslistalle samoin kuin kunnollinen trimmipöytä. Onneksi siskolla oli edes vähän paremmat ohkarit, kuin minun Clas Ohlsonin p***at, ja trimmipöytääkin saatiin viikonloppuna lainata. Rölli vaan tykkää trimmaamistesta yhtä paljon, kuin kissa uimisesta, joten melkoisia painiotteita sen kanssa on saanut harjoitella samalla :D Mutta pikkuhiljaa se siihenkin tottuu.

Näyttelytottumusta harjoitellaan aktiivisesti niin Pohjois-Suomen snautseri-pinseri harrastajat ry:n järjestämällä näto-kurssilla kuin käymällä kaikissa mahdollisissa mätsäreissä, mitä lähiseudulla järjestetään. Edelliset olivat viime sunnuntaina Koirakoulu Vietin tiloissa Hiukkavaarassa. Rölli sai punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut loppukehässä. Sen sijaan saatiin runsaasti kokemusta, ja ensimmäisiin mätsäreihin verrattuna Rölli oli kehittynyt reilusti. Se jaksoi jo seistä pitkään paikallaan istumatta välissä, ja juoksu sujui hyvin. Juoksussa harjoittelemista on enemmänkin emännän vauhdissa kuin Röllin tekemisessä, jotta saataisiin liikkeet paremmin esille. Kunhan vaan jaksetaan treenata, niin hyvä siitä tulee.

Tässä muutama kuva mätsäreistä (Jenni Suomalaisen ottamia), jä täältä lisää kuvia kiinnostuneille:

Rölliä ei tuomari kiinnostanut, kun mammalla oli kerrankin hyvät namit mukana :D

Kuvia on aina kiva saada, näistä näkee, missä meillä on vielä treenattavaa.(Röllistäkin on kivaa, kun emäntä on perfektionisti, jolloin vikaa löytyy varmasti ;)) Namia pitää Röllille tuoda alemmas, ettei tarvi kurkotella. Ja karvan laadun raja näkyy hyvin kuvissa, pyllyn päällä on vielä melkoista höttöä, joka toivottavasti paranee aikojen saatossa ;) Ja ohkarit pitänee käydä hankkimassa, jotta saadaan kaula nätimmäksi :D Ja takajalkojen karvat saa vieläkin kasvaa pidemmiksi ja, ja, ja... Rölli on hieno poika!

Röllin laiskottelukooste

Rölli halusi piristää ihmisten päivää näyttämällä, missä hän on erityisen hyvä: laiskottelu!

Huugo, 26.12.2011-5.3.2013. Nuku rauhassa pikkuinen, sinua ikuisesti ikävöiden ♥

Mulla on niin kamalan kylmä ilman sua
Niin kylmä ettei sillä ole määrää
Ja mulla on niin kamalan kylmä ilman sua
Teinkö jotain väärää
Mulla on niin kylmä ilman sua

Mulla on niin kivinen tie ilman sua
Auki haavat sielusta se hiertää
Enkä siltä ulos pääse ilman sua
Ympyrää se kiertää
Kivinen on tieni ilman sua

Mulla on niin syvä vesi ilman sua
Virrat tummat minua ne ohjaa
Liian pahoja on sen pyörteet ilman sua
Ei jalat ota pohjaan
Syvä on se vesi ilman sua

Mulla on niin iso ikävä sua
Sade kylmä sisälleni hakkaa
Ja mulla on niin iso ikävä sua
Muu olemasta lakkaa
Ikävä on mulla ilman sua

Eikä mulla ole mitään ilman sua 

Huugo lähti eilen illalla viimeiselle seikkailulleen sateenkaarisillalle. Suurinta rakkautta koiraa kohtaan on päästää se pois, kun se ei enää jaksa. Huugon jalat meni niin huonoon kuntoon loppuajasta, ettei se enää ottanut ollenkaan normaaleja askelia, vaan etujalat pettivät alta. Ruokahalu ei Huugolta koskaan mennyt, mutta kupin tyhjentäminen kävi vaikeaksi, kun jalat eivät kantaneet niin kauan, että kuppi olisi tyhjentynyt. Viimeiseen asti Huugo oli kuitenkin kauhean reipas, kotona ruokaa piti oikein komentaa tulemaan, kun emäntä oli liian hidas sen toimittamisessa. Viimeiseksi aamiaisekseen Huugo saikin silakoita, loppujen lopuksi tupla-annoksen, kun Rölli oli nirso. Viimeisen päivänsä Huugo sai lepäillä kainalopaikalla, kuorsauksesta päätellen melkoisen tyytyväisenä.

Huugolla todettiin vakava kilpirauhashormonien puute loppuajasta. Maksashunttia ei luultavasti sitten ollutkaan, ainakin viimeisissä verikokeissa Huugon maksa-arvot olivat aivan normaalit (sappihappoja ei mitattu). Kilpirauhashormonia taas oli niin vähän, ettei tutkimuslaitteet olleet sitä pystyneet havaitsemaan, eli käytännössä ihan nollatasolla. Myöskään kilpirauhasen toimintaa kiihdyttävää hormonia Huugolla ei ollut, mikä viittaa siihen, että ongelma ei välttämättä ollut itse kilpirauhasissa vaan syvemmällä aineenvaihdunnassa. Edelleen epäiltiin, että kasvuhormonia ei ole erittynyt tarpeeksi. Lopullista vastausta Huugon sairasteluun ei saada, eikä varsinaisesti tarvitakaan, Huugo oli vain yksinkertaisesti sairas tapaus.

Huugon arvoa ja rakkautta sitä kohtaan sairaus ei tietenkään vähentänyt. Niinpä ikävä on mahdoton. Onneksi meille jäi vielä Rölli, joka omalla ihanalla touhukkaalla tavallaan saa hymyn väkisin huulille surusta huolimatta. Rölli on tilanteeseen nähden vielä ainakin ollut melko rauhallinen, yön se vietti Huugon paikalla ja ulkona se yrittää etsiä Huugon jälkiä, mutta muuten käyttäytyy normaalisti. Eiköhän me tästä vielä päästä yli, vaikka vielä kaikki muistuttaa Huugosta, eikä itkua voi välttää. Onneksi Rölli vie emännän välillä ulos lenkille ja muutenkin ajatukset iloisempiin asioihin, niin ikävä ei käy liian painavaksi kantaa.

Röllin ulkoilu

Röllin koulutuksessa meillä on tullut ylitsepääsemättömiä ongelmia. No ei ehkä ylitsepääsemättömiä, mutta melko surkeaksi sitä itsensä välillä tuntee. Ongelmat liittyy lähinnä ulkoiluun. Siitä ei tule yhtään mitään enää Röllin kanssa. Huugo oli helppo opettaa kulkemaan rinnalla nätisti, kun ei se koskaan halunnut edes edellä mennä. Toki tässä asiassa noita pentuja ei saisikaan verrata toisiinsa, Huugo ei ole koskaan ollut kunnolla terve ja reipas pentu.

Ongelma on Röllin hihnakäyttäytyminen. Tai tarkemmin ottaen sen puute. Olen sitä yrittänyt epätoivoisesti opettaa olemaan vetämättä kohta lähes kaikilla ohjeilla, mitä olen löytänyt. Tuloksetta. Ja on siis pitkäjänteisesti yritetty eri menetelmiä yhtä kerrallaan. Olen pysähtynyt paikoilleni odottamaan, jos Rölli vetää. Siinä sopiikin sitten seisoa loppuelämä, Rölli kun ei anna yhtään periksi. Istuu vaan hihna niin kireällä kuin mahdollista. Luultavasti tässä menetelmässä emännän jaksaminen on ollut se tekijä, minkä vuoksi ei ole toiminut, kun viimeistään viiden minuutin kohdalla en enää jaksa palella 20 asteen pakkasessa samalla kun tuulee siperiasta 20 m/s.

Yritettiin kääntyä takaisinpäin aina kun Rölli alkoi vetämään hihnassa. Rölli oppi tosi nopeasti, että sitten pääsee eteenpäin, kun on vähän aikaa menty nätisti taaksepäin. Eteenpäin mentäessä sama vetäminen jatkui. Rölli tuumasi ilmeisesti, että saipahan nuuskia samat kivat hajut kahdesti. Ei siis apua vetämiseen.

Nameja Rölli ei halua lenkin aikana. Eikä leluja. Rölli haluaa mennä mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Välillä Rölli jaksaa muistaa, että ei saa vetää, ja pysähtyy odottamaan. "JES!" ajattelee emäntä, kunnes Rölli keksii, että häntä kehutaan kun odottaa. Eli koira keksii uuden kivan tavan edetä: juostaan kaikin voimin hihnan päähän ja pysähdytään. Toistetaan tarvittaessa koko lenkin ajan. Emännän hartia huutaa hoosiannaa ennen kuin puolta kilsaa ollaan kuljettu. Mutta Röllihän ei vedä, vai?

Toinen ongelma emännällä on nimenomaan Röllin palkaaminen pakkasilla. Kun ei ole mukavaa kävellä ilman kinttaita 20 asteen pakkasilla nameja kourassa. Jos taas namit on taskussa ja kinttaat kädessä, palkkaaminen myöhästyy hyvästä toiminnasta ainakin minuutin. Ei toimi. Tähän auttaisi naksutinkoulutus, johon Röllin kanssa ollaan siirtymässä, jahka saan hommattua erilaisen naksuttimen kuin Huugolla. Huugon naksuttimella saa vaan Huugolle pahan mielen, kun hän kuulee naksun ja Rölli saakin namin, epäreilua :( Ja sula mahdottomuus saada molemmat tekemään jotain oikein samlla hetkellä.

Vastaantulijat ovat Röllin mielestä mahdottoman kauheita, ja niille pitää sanoa se hyvin selvästi. Puhumattakaan vastaantulevista koirista. Rölli ei jaksa kiinnostua nameista, jos se on jo kerennyt nähdä vastaantulijan. Ja jos namit on taskussa, niitä ei kerkeä kaivamaan ennen kohtaamista. Toivotonta siis pakkasilla. Samalla pitäisi lisäksi jatkaa lenkkiä, niin kuin mitään ei olisi tapahtumassa, emäntä ei osaa eikä tajua. Ja kahta suurempi ongelma on takaa nopeampaa kulkijat, niille kun kerkeää haukkua tosi pitkään, ennen kuin ne ovat tarpeeksi pitkän matkan päässä. Ja vetää niitä kohti höyryhinaajan lailla. Puuh.

Ja autot. Nehän ne vasta kamalia ovat. Myös ne, jotka kulkevat kymmenen metrin päässä kulkevalla tiellä. Niiiden perään pitää juosta (ja vetää). Ja auta armias, jos ne menevät ihan vierestä ohi! Kamalaa, tuumaa Rölli ja haukkuu ne hyväksi (ja vetää).

Nätisti sivulla kulkemista on mahdoton opettaa. Koiraa pitäisi palkata aina, kun se sattuu kävelemään sivulla spontaanisti. No Rölli ei kävele kertaakaan sivulla tai emännän jäljessä lenkin aikana. Ovesta päästyään ryntää Rölli hihnanmitan päähän ja pysyy siellä koko lenkin ajan. Jos jotain nuuskitaankin pidempään tai tehdään tarpeita, ne lopetetaan, jos emäntä lähestyy koiraa. (Tarpeet annan kyllä Röllin tehdäkin rauhassa, itse odottelen paikoillani, että poju saa kakan aseteltua nätisti lumipaakun päälle :D) Jos Röllin ottaa ihan lyhyeen hihnaan, se vetää lakkaamatta.

Vapaana Rölli kulkee ihan nätisti, pysyy melko lähellä, eikä uskalla mennä liian kauas. Lisäksi luoksetulo on kunnossa ainakin niin kauan, kun muita ei ole näköpiirissä. En kyllä olekaan kokeillut irtipitoa sellaisilla paikoilla, missä olisi paljon muita liikkujia, ja aina niin, että näen kauas molempiin suuntiin ennen Rölliä muut kulkijat. Mutta muutaman kerran Rölli on karannut pihasta posteljoonin perään, eikä silloin luoksetulosta ole merkkiäkään, korvat on vaan koristeena päässä. (Mainittakoon kauhistuneille, että koirat saa meillä olla kotipihassa irti, ja myös yksin. Meille ei pääse kuin yhtä tietä pitkin ja asutaan siis sen tien päässä, eli ohi ajavaa liikennettä ei käytännössä ole postimiestä lukuunottamatta. Tiedän käytännössä aina, milloin tiellä on autoliikennettä. Kesällä vapaanaoloa harjoitellaan uudelleen, jottei metsän sulotuoksut saa Rölliä karkaamaan, nyt hanget korkeat nietokset estää karkaamisen muualle kuin tien suuntaan.)

Röllin emäntä tunnustaa tietävänsä, että nämä ongelmat on nimenomaan hihnan ihmispäässä. Kokemus ja taito ei koirankoulutuksessa riitä vielä kaikkeen. Korjausehdotuksia otetaan vastaan ja kerrottakoon, että emäntä (ja Rölli) on menossa pentukouluun reilun viikon päästä. Josko sieltä saisi opastusta kauhukakaran koulutukseen. (Tämä on sama pentukurssi, missä aikoinaan Huugon kanssa käytiin, mutta Rölli on sen verran erilainen tapaus, että emäntä kokee aiheelliseksi kurssin kertauksen :D)

Röllin koulutusta on myös harjoiteltu sisätiloissa vahvistamalla emännän ja koiran yhteistyötä erilaisten helppojen koulutushetkien ja leikkien muodossa. Rölli osaa nätisti istua, antaa tassua, mennä maate ja seistä. Eli ihan käsi en ole tässä koulutusasiassa, mutta neuvoja ei saa koskaan liikaa. Ja omat haasteet on tunnistettava ajoissa ja osattava korjata koulutuksen ongelmat nimenomaan myös hihnan ihmispäässä, eikä saa syyttää aina pelkästään koiraa tyhmäksi/tuhmaksi.

Ja kiitokset ja pahoittelut kaikille tämän avautumisen lukemisesta, mutta pakko oli tämäkin asia saada pois sydämeltä. Nyt meillä ehkä riittää taas hermoja yhteen jos toiseenkin haastavaan lenkkeilyhetkeen.

Ruokapohdintaa

Rölli on tähän asti syönyt nappulaa ja sen lisäksi vaihtelevasti kaikkea mitä sille on satuttu antamaan. Nappulaa on kokeiltu tähän mennessä Royal Caninin Mini Junioria, Eukanuban Puppy Chickeniä ja nyt uutuutta Royal Caninin Miniature Schnauzer -penturuokaa. Tuo viimeksi mainittu on ollut mielestäni hyvä, turkki kiiltää ja poitsu kasvaa huimaa vauhtia. Röllillekin se maistuu oikein hyvin, tosin ei se ole koskaan ruokaa jättänyt eläissään kupin pohjalle :DRölli (ja samalla Huugokin) muutti vuodenvaihteessa ruokarytmiään niin, että syövät vain kahdesti päivässä (tässä ratkaisevana tekijänä oli omistajien loma, ja hoitotädillä ei ollut mahdollisuutta ruokkia kolmesti päivässä :D). Helpottaa kyllä kummasti arjen sujuvuutta, kun ei tarvi koulun jälkeen rynnistää tuhatta ja sataa kotiin ruokkimaan poikia. Voi tehdä esim. ruokaostokset koulumatkalla, niin jää loppuilta aikaa leikkiä pentusten kanssa.

Ylipäätänsä olen nyt pitkien ja monisäikeisten pohdintojen jälkeen tullut siihen lopputulokseen, että Rölli syö jatkossakin pääasiassa nappulaa. Jonkun verran aion sille syöttää lihoja nappulan lisäksi, tai ainakin joinakin päivinä. Lisäksi Rölli on pikkuhiljaa opetellut koiran tavoille, eli syömään ihmisiltä jääneet ruoantähteet, mikäli ne on koirille sopivia. Tähteet kylläkin on enemmänkin lisäevästä, eikä niinkään ruokaa, mutta kuitenkin. Rölli on niin hoikka poika, että ei haittaa, vaikka muutaman gramman lihookin makaroonin syönnillä ;) Nappulan merkkiä varmaan tullaan tässä vaihtamaan, kunhan edellinen säkki tyhjenee, sen verran töhnii korvat pojulla, että kokeillaan auttaako eri merkkinen nappula. Tähän liittyen, nappulamerkki vaihtui meillä hiivattomaan Nutra Nuggets Puppy -ruokaan (olipas muuten vaikea löytää täysin hiivaton nappula :D).

Rölli on onneksi todella lujaa tekoa, varsinkin syömisensä suhteen. Sen maha on kestänyt tähän mennessä kaikkea, mitä se on saanut (toki en tarkoituksellisesti ole sille mitään sopimatonta syöttänyt, ja aika varovaisesti "ihmisten ruokiakaan"), mm. lakupussin puolikas ei aiheuttanut minkäänlaisia vatsavaivoja :D Viime perjantaina Rölli säikäytti toden teolla syömällä kauppareissun aikana puoli pakettia Läkerol Dents -ksylitolipastilleja. Turvallinen annos niitä Röllin kokoiselle koiralle olisi tasan 1 ja Rölli vetasi kunnioitettavat 20! Heti huomattuani rikoksen tungin Röllin kurkkuun suolapallosen (n. teelusikallinen suolaa ja ripaus vettä) ja sain onneksi Röllin oksentamaan. Iso osa pastilleista tuli onneksi puoliksi sulaneina ulos. Rölli sai heti iltaruoan, jonka seassa oli paljon fariinisokeria ja piimää. Ruoka ei kyllä pysynyt sisällä, joten Rölli sai loppuillan (n. 20-24) puolen tunnin välein sokeriliuosta n. ruokalusikallisen. Onneksi selvittiin aivan säikähdyksellä, mitään oireita Rölli ei saanut oksentamista lukuunottamatta, ja sekin johtui pääasiassa varmasti suolan syöttämisestä.

Huugo syö Royal Caninin Mini Light -ruokaa, joka tuntuu Huugolle maistuvan. Huugo onkin ollut iloisempi ruoan jälkeen nyt, kun saa syödä pikkuisen enemmän nappulaa kuin aikaisemmin. Ylipäätänsä Huugo on ollut vähän reippaampi ja iloisemman oloinen viime aikoina (paitsi kun putosi sohvalta tehdessään siihen pesää :D), saa nyt nähdä kuinka pitkään herra vielä jaksaa porskuttaa. Koivet sillä on ajoittain tosi huonot, mutta ajoittain Huugo hyppelee ja haastaa Rölliä leikkiinkin, niin vielä se pärjää.

P.S. Loppuun tietotekninen valitus... Blogger ei toimi iVehkeillä huonostikaan, ei edes sen omalla sovelluksella. Varsinkaan kommentteihin vastaaminen ei ole mahdollista. Kuvien lisääminen ei onnistu toiselta verkkosivustolta linkittämällä. Plaah. Vaikeuttaa blogin päivitystä suunnattomasti.