Pitkästä aikaa Röllin kuulumisia

Meillä jäi blogin päivitys olemattomaksi kesän aikana, kun työhommien takia en päässyt koneen ääreen, eikä Blogger halua toimia kunnolla iPadilla. Nyt kuitenkin taas lisää Röllin elämää tiedossa, varsinkin kun emäntä sai hommattua kunnollisen kameran, millä kuvata pojan edesottamuksia.

Rölli itse jaksaa vallan mainiosti, nyt vuoden ja kahden kuukauden kypsässä iässä Rölli on päässyt varmastikin täyteen kokoonsa. Sopusuhtaisen oloinen poju siitä kasvoi, vielä on kuulematta, mitä mieltä kehätuomarit siitä on. Hammas kun ei koskaan suoristunut kunnolla, niin jäi tämän kesän näyttelyt käymättä. Hammas tosiaan on aika huono, mutta jossain näyttelyissä tulevaisuudessa olisi silti tarkoitus käydä, edes kuulemassa mitä mieltä Röllistä noin muuten ollaan.

Rölli on harvinaisen touhukas pikku tuholainen. Tuhottujen tavaroiden listalta löytyy aika paljon, onneksi huonekalut on vielä saaneet jäädä rauhaan. Muutamat korkokengät, parit kännykänkuoret,  parikymmentä rullaa vessapaperia, muutama leipä, roskapussin sisältö pariin otteeseen ja kaikki saatavilla oleva paperiroska on löytänyt tiensä Röllisilppuriin :D Tosin kaikesta ei voi yksin koiraakaan syyttää, varsinkaan sen kymmenennen vessapaperirullan kohdalla, vaan kaikki syötäväksi/silputtavaksi kelpaava täytyy nostaa Röllin ulottumattomiin. Eli n. kahden metrin korkeudelle tai visusti suljettavaan kaappiin :D Rölli hyppää korkealle ja osaa avata niin ovia kuin vetoketjujakin. Taitava kaveri.

Silppuamista suurempi ongelma on ollut Röllin tapa merkkailla sisälläkin kaikki nurkat. Nyt (ei kyllä saisi sanoa ääneen) tosin tuntuu, että merkkailu on rauhoittunut, eikä jokaisen yksinolon jälkeen enää löydy pisua jokaisesta sohvankulmasta ja tuolinjalasta. Kylläkään mitään arvokasta ei Rölli ole merkannut niin, etteikö siitä olisi selvitty pesuaineella ja luutulla, niin yritämme vaan pärjäillä tämän ongelman kanssa. Harkinnassa on kyllä ollut, ja pari löytyy ommeltuinakin, poikien pisusuoja, mutta ei tunnu kovin mukavalta jättää Rölli yksin vaipoissa odottelemaan, että joku tulee kotiin. Varsinkaan kun herra vihaa kaikenlaisia vaatekappaleita, eikä suostu liikkumaan niiden kanssa. Toivotaan, että ikä tuo helpotuksen tähän hommaan, kun niistä poikien pähkinöistäkään ei vielä olla valmiita luopumaan ;)

Loppuun vielä niitä kuvia, turkin kuntoon ei kannata kiinnittää huomiota, se on vähän vaiheessa kunnollisen nyppimispaikan uupuessa ;)

Vaasa KV 14.4.2013

Olin ilmoittanut Röllin Vaasan kansainväliseen koiranäyttelyyn jo joku aika sitten. Edellisissä mätsäreissä kuitenkin tuomari huomasi, että Röllin vasen alakulmahammas kasvaa vinoon, ja sitä olisi syytä näyttää lääkärille. Olin toki itsekin huomannut, että hammas ei ihan kasva niinkuin pitäisi, mutta ajattelin sen suristuvan aijan kanssa kasvaessaa kokonaan esiin. Noh, joka tapauksessa lääkäriin varattiin aikaa, ja harmiksi saatiin se vasta perjantaille juuri ennen Vaasan näyttelyä.

Lääkäri totesi hampaan tosiaan kasvavan vinosti sisäänpäin. Sellaisenaan hammas ei kuitenkaan aiheuta Röllille mitään ongelmia, se saa suun kiinni normaalisti eikä hammas ole yhtään hidastanut syömistä tai silppuamista :D Myös luut menee aivan samaan tahtiin kuin ennenkin, niin kanankaulat ruoalla kuin ajanvitteeksi tarkoitetut nahkarullaluutkin. Näin ollen lääkäri totesi, että hampaalle ei kannata mitään tehdä, koska syyt oikomishoitoon olisivat täysin kosmeettiset. Itsekin olen samaa mieltä, oikomishoito ei vaikuta yhtään kivalta koiralle, eikä sillä saavuteta näyttelyitä ajatellenkaan mitään, kun Kennelliitto (mielestäni kyllä ihan aiheellisestikin) karsastaa oikomishoitoja koirilla kosmeettisten syitten vuoksi.

Röllin purukalusto

Hoito-ohjeeksi saatiinkin sitten vain hampaiden puhtaudesta huolehtiminen, vinoon kasvavat hampaat saattavat altistaa helpommin hammaskivelle ja muille hammassairauksille, kun niiden väleihin jää helpommin kaikkea törkyä. Hampaat tulisi pestä säännöllisesti, mielellään joka päivä, ja Dentasticksit yms. purupalat auttavat kuulemma myös. Hammaslääkäri vastusti kovien ajanvieteluiden syömistä, vaikka ne saattavatkin hampaita puhdistaa, mutta kuulemma koirat (ei siis vain Röllin tapauksessa) saattavat niitä purra liian kovaa, seurauksena hampaan halkeaminen. En kyllä tällaista ole kuullut koskaan ennen, mutta meillä ei ole vielä syötykään oikeita isoja kovia luita koskaan, joten ei aiheuta toimenpiteitä. Joka tapauksessa, Rölli saa nyt totutella hampaiden pesuun, ja voitte uskoa, ettei se ole kivaa :D Pikku hiljaa ollaan nyt totuteltu hammastahnan makuun ja hampaiden "harjaamiseen" sormella, jotta Rölli hoksaisi sen olevan kivaa.

Hammas on kuitenkin sen verran pahassa asennossa nyt, että Rölli ei sen puolesta kelpaa näyttelyihin. Asiasta kauhistuneena, kaksi päivää ennen Vaasaa, soitin tietenkin kasvattajalle, joka kuitenkin oli optimistinen hampaan suhteen. Röllin hampaat kun ovat aina kehittyneet normaalia hitaammin (äärettömän syvän tissikiintymyksen vuoksi ;) ), niin toivottavasti myös leuat kehittyvät hitaammin ja kasvavat vielä, jolloin hampaalla on mahdollisuus kääntyä oikeaan asentoon. Hammas ei ole vielä kasvanut täyteen mittaansa, joten saa nähdä miten se lopulta suuhun asettuu. Toki Vaasan näyttelyn suhteen hampaalle ei voinut enää mitään, ja sainkin miettiä pitkään kannattaako Vaasaan lähteä ollenkaan hakemaan melko varmalta tuntunutta hylkäävää tulosta.

Asiaa mietin tosiaan vielä sunnuntaiaamuna ennen viittä. Koko yönä sain nukkuttuakin varmaan kokonaiset kolme tuntia, kun pohdin kannaataako aamulla auto startata Vaasaa kohti. Aaamun tunneilla päätin kuitenkin, että sama se nyt on lähteä kokeilemaan, samalla saadaan vähän kuvaa siitä, miten Rölli muuten pärjäisi kehässä ja kannattaako jatkoa näyttelyiden osalta haaveilla muutenkaan. Olen myös saanut kuulla olevani peruspessimistinen ihminen, niin ajattelin nyt yrittää positiivista asennetta tähänkin :D Toisaalta loppulisen päätöksen tein se mielessä, että en voi olla varma etteikö Rölliä voitaisi hylätä myös jostakin muusta syystä ;) Varsinkaan trimmiin en ollut järin tyytyväinen, itse sen sille tein, enkä koe olevani vielä mitenkään taitava trimmaaja. Kaiken lisäksi karva on hitusen ylipitkä ja Rölli lähes ylikokoinen...

Auto kuitenkin startattiin Vaasaa kohti synkässä säässä, vettä sateli koko matkan Vaasaan saakka ja hereillä pysyminenkin meinasi aiheuttaa kuskille ongelmia, kun molemmat äijät nukkua tuhersivat melkein koko matkan :D Perille kuitenkin päästiin ehjänä, toki Röllin viimeistely sai pienen kolauksen sen innostuessa pissimään ruusupuskan juureen ja potkimaan multaa ympäriinsä isotellessaan, mutta pakkohan poika oli pissalle päästää, vai? Kisapaikalla oli jo täysi tohina käynnissä, meidän kehässä olivat mustat käppänät koitoksessa ja seuraavaksi kehään olivat menossa musta-hopeat. Meidän vuoro olisi heti mu-hojen jälkeen. Onneksi niin ajoissa paikalla, että kerettiin näkemään musta-hopeiden koko ryhmän suoritus, niin tiedettiin mitä odottaa omalla vuorolla. Tämä kuitenkin oli ensimmäinen oikea koiranäyttely, mihin olen koskaan osallistunut muuten kuin katsojana, niin oli mukava seurata muiden suoritusta ensin.

Tuomari (Marina Markio) päätti pitää mu-hojen jälkeen pienen tauon ennen pippuri-suolan väristen kehiä. Sen tauon aikana kerkesin jo muuttaa paniikissa mieltäni muutamaan kertaan Röllin osallistumisesta, meinasin pakata kamat kasaan ja lähteä livohkaan, onneksi Timo oli henkisenä tukena mukana ja kielsi karkaamisen :D Niinpä Röllin vuoro tuli, ja kehässä se onneksi käyttäytyi tosi hyvin. Vähän juokseminen oli sen mielestä tosi jänskää ja kivaa, eikä ihan puhtaalla ravilla koko kierrosta päästy, mutta rauhoittui onneksi vähän edes-takaisin juoksua varten ja tuomari sai jonkinlaisen kuva sen liikkeistä. Rölli oli kehässä yksin, muita urospentuja ei ollut ilmoittautunut pi-sujen pentukehään. Pöydällä Rölli päätti, että tuomarihan on aivan ihana nainen, ja kiipesi sille suurinpiirtein syliin häntä heiluen ja naamaa kiihkeästi pussaillen :D Itse olin aivan kauhuissani, että mitä minä nyt teen, kun näyttelyhihnasta vetämällä Rölli ei alas suostunut tulemaan, mutta onneksi tämä tutustumisriitti oli tuomarin mielestä järin hurmaava :D Aika pikaisesti tuomari sitten Röllin kopeloi läpi ja suuhun katsoessa kuului vain pahaenteinen "O-ou." Mittaa tuomari ei kaivanut Röllin kohdalla esille. Seisotuskin meni kohutullisen hyvin, Rölli jaksoi seisoa koko ajan, mutta katse vähän herpaantui seuraamaan kehän laidan touhuja ympäriinsä.

Arvostelu oli kuitenkin mahtava: Rölli oli luokkansa ykkönen ;) Kunniapalkintoa ei saatu juurikin hampaan vuoksi, mutta tuomarikin kuulosti optimistiselta sen suhteen, että tilanne saattaa vielä parantua. Kirjallinen arvostelu kuului:

"Tyylikäs ja ryhdikäs pentu. Ikäisekseen riittävän vahva runko. Hyvä pää, mutta liian kapea alaleuka josta johtuen alakulmahammas väärässä paikassa. Pysty olkavarsi, muutoin hyvin kulmautunut. Liikkuu hyvin, mutta vielä hyvin pentumaisesti. Ikään nähden tarpeeksi puhdas väri. Erinomainen luonne."

Rölli reissun jälkeen kotona

Voittajan on helppo hymyillä ;)

Emäntä oli niin innoissaan ja häkeltynyt, kun hylkäävää ei tullutkaan, että ei tajunnut edes palkita koiraa eikä kätellä tuomaria :D Mahtava reissu onneksi tuli, ja olen tosi tyytyväinen Rölliin, sen käytökseen kehässä ja ulkonäköönkin. Nyt toivotaan kovasti, että hammas tosiaan suoristuisi leukojen kasvaessa, jotta päästäisiin jatkamaan näyttelyharrastusta. Seuraavaksi tiedossa onkin Röllin turkin nyppiminen kokonaan alas, joko tällä tai ensi viikolla Rölli saa tutustua kaljun käppänän elämään ;)

Mutta jos hammas jää tuollaiseksi, niin muitakin harrastuksia meillä on mielessä, nyt ollaan ahkerasti käyty pentuagilityssä, ja agilityä ainakin jatketaan tulevaisuudessa joka tapauksessa, mutta myös uusimman Koiramme-lehden artikkelin pohjalta rally-toko alkoi myös kiinnostaa, mahdollisesti syksyllä sukellamme sitten sen pariin, kesän aikana sitä itsenäisesti harjoitellen.

Unelmia ja näyttelyhommia..

Röllin kanssa olisi vihdoinkin tulossa aika osallistua oikeaan näyttelyyn: Rölli on ilmoitettu Vaasan kansainväliseen koiranäyttelyyn. Käppänät on kehässä sunnuntaina, mikä on melko ikävää siinä mielessä, että tuttuja olisi lauantaina sinne menossa, mutta ei sunnuntaina. Noh, pärjäämme varmaan itsekseenkin, ja eiköhän tuolta jotain juttuseuraakin löydy. Isäntäkään kun ei kovin innostunut kuullessaan, että joutuu heräämään aamulla ennen viittä, jotta keretään ajaa Vaasaan yhdeksäksi :D

Röllin turkin kohtaloa olen jo aikaisemminkin pohtinut. Kasvattajalta saatiin onneksi hyvät ohjeet tähänkin pulmaan: rullaus. Nyt onkin Rölli-raasu joutunut nyppivien sormien alle useaan otteeseen, ja ainakin omaan silmään turkki vaikuttaa hyvältä. Toki se on vielä aika pehmoista pentukarvaa paikoin, mutta selkään ja niskaan on tullut jo ihan kunnollisia karkeita jouhia. Saksiminen ja ajelukin on jotenkuten onnistunut, mutta vaatii vielä vähän harjoitusta. Ja mahdollisesti osaavamman trimmaajan ;) Kunnolliset ohennussakset vaan pitäisi laittaa ostoslistalle samoin kuin kunnollinen trimmipöytä. Onneksi siskolla oli edes vähän paremmat ohkarit, kuin minun Clas Ohlsonin p***at, ja trimmipöytääkin saatiin viikonloppuna lainata. Rölli vaan tykkää trimmaamistesta yhtä paljon, kuin kissa uimisesta, joten melkoisia painiotteita sen kanssa on saanut harjoitella samalla :D Mutta pikkuhiljaa se siihenkin tottuu.

Näyttelytottumusta harjoitellaan aktiivisesti niin Pohjois-Suomen snautseri-pinseri harrastajat ry:n järjestämällä näto-kurssilla kuin käymällä kaikissa mahdollisissa mätsäreissä, mitä lähiseudulla järjestetään. Edelliset olivat viime sunnuntaina Koirakoulu Vietin tiloissa Hiukkavaarassa. Rölli sai punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut loppukehässä. Sen sijaan saatiin runsaasti kokemusta, ja ensimmäisiin mätsäreihin verrattuna Rölli oli kehittynyt reilusti. Se jaksoi jo seistä pitkään paikallaan istumatta välissä, ja juoksu sujui hyvin. Juoksussa harjoittelemista on enemmänkin emännän vauhdissa kuin Röllin tekemisessä, jotta saataisiin liikkeet paremmin esille. Kunhan vaan jaksetaan treenata, niin hyvä siitä tulee.

Tässä muutama kuva mätsäreistä (Jenni Suomalaisen ottamia), jä täältä lisää kuvia kiinnostuneille:

Rölliä ei tuomari kiinnostanut, kun mammalla oli kerrankin hyvät namit mukana :D

Kuvia on aina kiva saada, näistä näkee, missä meillä on vielä treenattavaa.(Röllistäkin on kivaa, kun emäntä on perfektionisti, jolloin vikaa löytyy varmasti ;)) Namia pitää Röllille tuoda alemmas, ettei tarvi kurkotella. Ja karvan laadun raja näkyy hyvin kuvissa, pyllyn päällä on vielä melkoista höttöä, joka toivottavasti paranee aikojen saatossa ;) Ja ohkarit pitänee käydä hankkimassa, jotta saadaan kaula nätimmäksi :D Ja takajalkojen karvat saa vieläkin kasvaa pidemmiksi ja, ja, ja... Rölli on hieno poika!

Röllin laiskottelukooste

Rölli halusi piristää ihmisten päivää näyttämällä, missä hän on erityisen hyvä: laiskottelu!

Huugo, 26.12.2011-5.3.2013. Nuku rauhassa pikkuinen, sinua ikuisesti ikävöiden ♥

Mulla on niin kamalan kylmä ilman sua
Niin kylmä ettei sillä ole määrää
Ja mulla on niin kamalan kylmä ilman sua
Teinkö jotain väärää
Mulla on niin kylmä ilman sua

Mulla on niin kivinen tie ilman sua
Auki haavat sielusta se hiertää
Enkä siltä ulos pääse ilman sua
Ympyrää se kiertää
Kivinen on tieni ilman sua

Mulla on niin syvä vesi ilman sua
Virrat tummat minua ne ohjaa
Liian pahoja on sen pyörteet ilman sua
Ei jalat ota pohjaan
Syvä on se vesi ilman sua

Mulla on niin iso ikävä sua
Sade kylmä sisälleni hakkaa
Ja mulla on niin iso ikävä sua
Muu olemasta lakkaa
Ikävä on mulla ilman sua

Eikä mulla ole mitään ilman sua 

Huugo lähti eilen illalla viimeiselle seikkailulleen sateenkaarisillalle. Suurinta rakkautta koiraa kohtaan on päästää se pois, kun se ei enää jaksa. Huugon jalat meni niin huonoon kuntoon loppuajasta, ettei se enää ottanut ollenkaan normaaleja askelia, vaan etujalat pettivät alta. Ruokahalu ei Huugolta koskaan mennyt, mutta kupin tyhjentäminen kävi vaikeaksi, kun jalat eivät kantaneet niin kauan, että kuppi olisi tyhjentynyt. Viimeiseen asti Huugo oli kuitenkin kauhean reipas, kotona ruokaa piti oikein komentaa tulemaan, kun emäntä oli liian hidas sen toimittamisessa. Viimeiseksi aamiaisekseen Huugo saikin silakoita, loppujen lopuksi tupla-annoksen, kun Rölli oli nirso. Viimeisen päivänsä Huugo sai lepäillä kainalopaikalla, kuorsauksesta päätellen melkoisen tyytyväisenä.

Huugolla todettiin vakava kilpirauhashormonien puute loppuajasta. Maksashunttia ei luultavasti sitten ollutkaan, ainakin viimeisissä verikokeissa Huugon maksa-arvot olivat aivan normaalit (sappihappoja ei mitattu). Kilpirauhashormonia taas oli niin vähän, ettei tutkimuslaitteet olleet sitä pystyneet havaitsemaan, eli käytännössä ihan nollatasolla. Myöskään kilpirauhasen toimintaa kiihdyttävää hormonia Huugolla ei ollut, mikä viittaa siihen, että ongelma ei välttämättä ollut itse kilpirauhasissa vaan syvemmällä aineenvaihdunnassa. Edelleen epäiltiin, että kasvuhormonia ei ole erittynyt tarpeeksi. Lopullista vastausta Huugon sairasteluun ei saada, eikä varsinaisesti tarvitakaan, Huugo oli vain yksinkertaisesti sairas tapaus.

Huugon arvoa ja rakkautta sitä kohtaan sairaus ei tietenkään vähentänyt. Niinpä ikävä on mahdoton. Onneksi meille jäi vielä Rölli, joka omalla ihanalla touhukkaalla tavallaan saa hymyn väkisin huulille surusta huolimatta. Rölli on tilanteeseen nähden vielä ainakin ollut melko rauhallinen, yön se vietti Huugon paikalla ja ulkona se yrittää etsiä Huugon jälkiä, mutta muuten käyttäytyy normaalisti. Eiköhän me tästä vielä päästä yli, vaikka vielä kaikki muistuttaa Huugosta, eikä itkua voi välttää. Onneksi Rölli vie emännän välillä ulos lenkille ja muutenkin ajatukset iloisempiin asioihin, niin ikävä ei käy liian painavaksi kantaa.

Röllin ulkoilu

Röllin koulutuksessa meillä on tullut ylitsepääsemättömiä ongelmia. No ei ehkä ylitsepääsemättömiä, mutta melko surkeaksi sitä itsensä välillä tuntee. Ongelmat liittyy lähinnä ulkoiluun. Siitä ei tule yhtään mitään enää Röllin kanssa. Huugo oli helppo opettaa kulkemaan rinnalla nätisti, kun ei se koskaan halunnut edes edellä mennä. Toki tässä asiassa noita pentuja ei saisikaan verrata toisiinsa, Huugo ei ole koskaan ollut kunnolla terve ja reipas pentu.

Ongelma on Röllin hihnakäyttäytyminen. Tai tarkemmin ottaen sen puute. Olen sitä yrittänyt epätoivoisesti opettaa olemaan vetämättä kohta lähes kaikilla ohjeilla, mitä olen löytänyt. Tuloksetta. Ja on siis pitkäjänteisesti yritetty eri menetelmiä yhtä kerrallaan. Olen pysähtynyt paikoilleni odottamaan, jos Rölli vetää. Siinä sopiikin sitten seisoa loppuelämä, Rölli kun ei anna yhtään periksi. Istuu vaan hihna niin kireällä kuin mahdollista. Luultavasti tässä menetelmässä emännän jaksaminen on ollut se tekijä, minkä vuoksi ei ole toiminut, kun viimeistään viiden minuutin kohdalla en enää jaksa palella 20 asteen pakkasessa samalla kun tuulee siperiasta 20 m/s.

Yritettiin kääntyä takaisinpäin aina kun Rölli alkoi vetämään hihnassa. Rölli oppi tosi nopeasti, että sitten pääsee eteenpäin, kun on vähän aikaa menty nätisti taaksepäin. Eteenpäin mentäessä sama vetäminen jatkui. Rölli tuumasi ilmeisesti, että saipahan nuuskia samat kivat hajut kahdesti. Ei siis apua vetämiseen.

Nameja Rölli ei halua lenkin aikana. Eikä leluja. Rölli haluaa mennä mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Välillä Rölli jaksaa muistaa, että ei saa vetää, ja pysähtyy odottamaan. "JES!" ajattelee emäntä, kunnes Rölli keksii, että häntä kehutaan kun odottaa. Eli koira keksii uuden kivan tavan edetä: juostaan kaikin voimin hihnan päähän ja pysähdytään. Toistetaan tarvittaessa koko lenkin ajan. Emännän hartia huutaa hoosiannaa ennen kuin puolta kilsaa ollaan kuljettu. Mutta Röllihän ei vedä, vai?

Toinen ongelma emännällä on nimenomaan Röllin palkaaminen pakkasilla. Kun ei ole mukavaa kävellä ilman kinttaita 20 asteen pakkasilla nameja kourassa. Jos taas namit on taskussa ja kinttaat kädessä, palkkaaminen myöhästyy hyvästä toiminnasta ainakin minuutin. Ei toimi. Tähän auttaisi naksutinkoulutus, johon Röllin kanssa ollaan siirtymässä, jahka saan hommattua erilaisen naksuttimen kuin Huugolla. Huugon naksuttimella saa vaan Huugolle pahan mielen, kun hän kuulee naksun ja Rölli saakin namin, epäreilua :( Ja sula mahdottomuus saada molemmat tekemään jotain oikein samlla hetkellä.

Vastaantulijat ovat Röllin mielestä mahdottoman kauheita, ja niille pitää sanoa se hyvin selvästi. Puhumattakaan vastaantulevista koirista. Rölli ei jaksa kiinnostua nameista, jos se on jo kerennyt nähdä vastaantulijan. Ja jos namit on taskussa, niitä ei kerkeä kaivamaan ennen kohtaamista. Toivotonta siis pakkasilla. Samalla pitäisi lisäksi jatkaa lenkkiä, niin kuin mitään ei olisi tapahtumassa, emäntä ei osaa eikä tajua. Ja kahta suurempi ongelma on takaa nopeampaa kulkijat, niille kun kerkeää haukkua tosi pitkään, ennen kuin ne ovat tarpeeksi pitkän matkan päässä. Ja vetää niitä kohti höyryhinaajan lailla. Puuh.

Ja autot. Nehän ne vasta kamalia ovat. Myös ne, jotka kulkevat kymmenen metrin päässä kulkevalla tiellä. Niiiden perään pitää juosta (ja vetää). Ja auta armias, jos ne menevät ihan vierestä ohi! Kamalaa, tuumaa Rölli ja haukkuu ne hyväksi (ja vetää).

Nätisti sivulla kulkemista on mahdoton opettaa. Koiraa pitäisi palkata aina, kun se sattuu kävelemään sivulla spontaanisti. No Rölli ei kävele kertaakaan sivulla tai emännän jäljessä lenkin aikana. Ovesta päästyään ryntää Rölli hihnanmitan päähän ja pysyy siellä koko lenkin ajan. Jos jotain nuuskitaankin pidempään tai tehdään tarpeita, ne lopetetaan, jos emäntä lähestyy koiraa. (Tarpeet annan kyllä Röllin tehdäkin rauhassa, itse odottelen paikoillani, että poju saa kakan aseteltua nätisti lumipaakun päälle :D) Jos Röllin ottaa ihan lyhyeen hihnaan, se vetää lakkaamatta.

Vapaana Rölli kulkee ihan nätisti, pysyy melko lähellä, eikä uskalla mennä liian kauas. Lisäksi luoksetulo on kunnossa ainakin niin kauan, kun muita ei ole näköpiirissä. En kyllä olekaan kokeillut irtipitoa sellaisilla paikoilla, missä olisi paljon muita liikkujia, ja aina niin, että näen kauas molempiin suuntiin ennen Rölliä muut kulkijat. Mutta muutaman kerran Rölli on karannut pihasta posteljoonin perään, eikä silloin luoksetulosta ole merkkiäkään, korvat on vaan koristeena päässä. (Mainittakoon kauhistuneille, että koirat saa meillä olla kotipihassa irti, ja myös yksin. Meille ei pääse kuin yhtä tietä pitkin ja asutaan siis sen tien päässä, eli ohi ajavaa liikennettä ei käytännössä ole postimiestä lukuunottamatta. Tiedän käytännössä aina, milloin tiellä on autoliikennettä. Kesällä vapaanaoloa harjoitellaan uudelleen, jottei metsän sulotuoksut saa Rölliä karkaamaan, nyt hanget korkeat nietokset estää karkaamisen muualle kuin tien suuntaan.)

Röllin emäntä tunnustaa tietävänsä, että nämä ongelmat on nimenomaan hihnan ihmispäässä. Kokemus ja taito ei koirankoulutuksessa riitä vielä kaikkeen. Korjausehdotuksia otetaan vastaan ja kerrottakoon, että emäntä (ja Rölli) on menossa pentukouluun reilun viikon päästä. Josko sieltä saisi opastusta kauhukakaran koulutukseen. (Tämä on sama pentukurssi, missä aikoinaan Huugon kanssa käytiin, mutta Rölli on sen verran erilainen tapaus, että emäntä kokee aiheelliseksi kurssin kertauksen :D)

Röllin koulutusta on myös harjoiteltu sisätiloissa vahvistamalla emännän ja koiran yhteistyötä erilaisten helppojen koulutushetkien ja leikkien muodossa. Rölli osaa nätisti istua, antaa tassua, mennä maate ja seistä. Eli ihan käsi en ole tässä koulutusasiassa, mutta neuvoja ei saa koskaan liikaa. Ja omat haasteet on tunnistettava ajoissa ja osattava korjata koulutuksen ongelmat nimenomaan myös hihnan ihmispäässä, eikä saa syyttää aina pelkästään koiraa tyhmäksi/tuhmaksi.

Ja kiitokset ja pahoittelut kaikille tämän avautumisen lukemisesta, mutta pakko oli tämäkin asia saada pois sydämeltä. Nyt meillä ehkä riittää taas hermoja yhteen jos toiseenkin haastavaan lenkkeilyhetkeen.

Ruokapohdintaa

Rölli on tähän asti syönyt nappulaa ja sen lisäksi vaihtelevasti kaikkea mitä sille on satuttu antamaan. Nappulaa on kokeiltu tähän mennessä Royal Caninin Mini Junioria, Eukanuban Puppy Chickeniä ja nyt uutuutta Royal Caninin Miniature Schnauzer -penturuokaa. Tuo viimeksi mainittu on ollut mielestäni hyvä, turkki kiiltää ja poitsu kasvaa huimaa vauhtia. Röllillekin se maistuu oikein hyvin, tosin ei se ole koskaan ruokaa jättänyt eläissään kupin pohjalle :DRölli (ja samalla Huugokin) muutti vuodenvaihteessa ruokarytmiään niin, että syövät vain kahdesti päivässä (tässä ratkaisevana tekijänä oli omistajien loma, ja hoitotädillä ei ollut mahdollisuutta ruokkia kolmesti päivässä :D). Helpottaa kyllä kummasti arjen sujuvuutta, kun ei tarvi koulun jälkeen rynnistää tuhatta ja sataa kotiin ruokkimaan poikia. Voi tehdä esim. ruokaostokset koulumatkalla, niin jää loppuilta aikaa leikkiä pentusten kanssa.

Ylipäätänsä olen nyt pitkien ja monisäikeisten pohdintojen jälkeen tullut siihen lopputulokseen, että Rölli syö jatkossakin pääasiassa nappulaa. Jonkun verran aion sille syöttää lihoja nappulan lisäksi, tai ainakin joinakin päivinä. Lisäksi Rölli on pikkuhiljaa opetellut koiran tavoille, eli syömään ihmisiltä jääneet ruoantähteet, mikäli ne on koirille sopivia. Tähteet kylläkin on enemmänkin lisäevästä, eikä niinkään ruokaa, mutta kuitenkin. Rölli on niin hoikka poika, että ei haittaa, vaikka muutaman gramman lihookin makaroonin syönnillä ;) Nappulan merkkiä varmaan tullaan tässä vaihtamaan, kunhan edellinen säkki tyhjenee, sen verran töhnii korvat pojulla, että kokeillaan auttaako eri merkkinen nappula. Tähän liittyen, nappulamerkki vaihtui meillä hiivattomaan Nutra Nuggets Puppy -ruokaan (olipas muuten vaikea löytää täysin hiivaton nappula :D).

Rölli on onneksi todella lujaa tekoa, varsinkin syömisensä suhteen. Sen maha on kestänyt tähän mennessä kaikkea, mitä se on saanut (toki en tarkoituksellisesti ole sille mitään sopimatonta syöttänyt, ja aika varovaisesti "ihmisten ruokiakaan"), mm. lakupussin puolikas ei aiheuttanut minkäänlaisia vatsavaivoja :D Viime perjantaina Rölli säikäytti toden teolla syömällä kauppareissun aikana puoli pakettia Läkerol Dents -ksylitolipastilleja. Turvallinen annos niitä Röllin kokoiselle koiralle olisi tasan 1 ja Rölli vetasi kunnioitettavat 20! Heti huomattuani rikoksen tungin Röllin kurkkuun suolapallosen (n. teelusikallinen suolaa ja ripaus vettä) ja sain onneksi Röllin oksentamaan. Iso osa pastilleista tuli onneksi puoliksi sulaneina ulos. Rölli sai heti iltaruoan, jonka seassa oli paljon fariinisokeria ja piimää. Ruoka ei kyllä pysynyt sisällä, joten Rölli sai loppuillan (n. 20-24) puolen tunnin välein sokeriliuosta n. ruokalusikallisen. Onneksi selvittiin aivan säikähdyksellä, mitään oireita Rölli ei saanut oksentamista lukuunottamatta, ja sekin johtui pääasiassa varmasti suolan syöttämisestä.

Huugo syö Royal Caninin Mini Light -ruokaa, joka tuntuu Huugolle maistuvan. Huugo onkin ollut iloisempi ruoan jälkeen nyt, kun saa syödä pikkuisen enemmän nappulaa kuin aikaisemmin. Ylipäätänsä Huugo on ollut vähän reippaampi ja iloisemman oloinen viime aikoina (paitsi kun putosi sohvalta tehdessään siihen pesää :D), saa nyt nähdä kuinka pitkään herra vielä jaksaa porskuttaa. Koivet sillä on ajoittain tosi huonot, mutta ajoittain Huugo hyppelee ja haastaa Rölliä leikkiinkin, niin vielä se pärjää.

P.S. Loppuun tietotekninen valitus... Blogger ei toimi iVehkeillä huonostikaan, ei edes sen omalla sovelluksella. Varsinkaan kommentteihin vastaaminen ei ole mahdollista. Kuvien lisääminen ei onnistu toiselta verkkosivustolta linkittämällä. Plaah. Vaikeuttaa blogin päivitystä suunnattomasti.

Rölli opettelee näyttelemistä

Rölli joutui trimmauksen kohteeksi viikonlopulla näyttäessään tältä:

Ja tällainen nuori mies siitä kuoriutui:

 

Nyt ollaan Röllin kanssa kovasti opeteltu näyttelyissä tarvittavia taitoja: seisomista, hampaiden näyttämistä sekä juoksemista. Seisomisen opettelu on Röllin mielestä hauskinta, siinä tarvitsee vain seistä paikallaan, niin saa nameja :P Juokseminenkin menettelee, mutta hampaiden näyttö on niin ikävää, että tekee mieli kiivetä syliin :D Asiaan vaikuttanee se, että Rölli juuri vaihtaa hampaitaan ja emäntä ei malta pitää näppejään kurissa vaan nyppii irtoavia hampaita Röllin suusta. (Jes, Röllin hampaat on irronnut kaikki kivuttomasti, enää toinen alakulmuri ja muutama poskihammas jäljellä!) Eiköhän me kansalla nameja saada Rölli näyttämään hampaansa kiltisti.

Röllin kehädebyytti tapahtuu näillä näkymin 27. päivä mätsäreissä Oulussa. Uskoisin ainakin, että me saadaan Röllin kehäkäytös kohtuulliselle tasolle siihen mennessä, enemmänkin mietityttää Röllin reaktio muihin koiriin, Rölli tahtoo olla vähän rähjäävää mallia muiden kanssa. Toisaalta siellähän sitä on hyvä totuttaa muiden kanssa olemiseen ja ei sekään haittaa, jos ei kehään loppujen lopuksi päästäkään. Pitää nyt vielä ennen sitä lenkittää Rölliä sellaisilla paikoilla, missä olisi muitakin koirakkoja liikenteessä, kun täällä meillepäin on aika hiljaista.

Ensimmäistä virallista näyttelyäkin olemme suunnitellet, mutta kun en oikein tiedä tuosta turkista, että miten ja milloin se on parhaimmillaan näyttelyitä varten. Nyt se on vähän liian lyhyt, mutta en sitten tiedä koska se taas kasvaa nyppimiskuntoon ja siitä edelleen näyttelykuntoon. Rölli täyttää 7 kk vasta maaliskuussa, jolloin se pääsisi osallistumaan pentuluokkiin ja 9 kk toukokuussa, niin en osaa ajatella miltä se tuolloin näyttää :D
Vaasassa olisi kv-näyttelyt huhtikuun puolessa välissä, johon olisi mahdollisuus mennä, mutta pitää nyt katsoa miltä tuo karva näyttää ennen sitä. Päätavoitteena olisi kuitenkin päästä heinäkuussa Oulun ja Tornion kv-näyttelyihin.

Joka tapauksessa ainakin kaikki lähiseudun mätsärit tullaan Röllin kanssa kiertämään kevään ja kesän aikana, niihin ei ole niin väliä, miltä se karva näyttää. Ja saa niistä aina arvokasta kokemusta jatkoa ajatellen, jos Röllin kanssa innostuu enemmänkin kehiä kiertämään.

Haastelua

1. Millä perusteella valitsit koirasi, mikäli sinulla oli mahdollisuus valita?

Huugo valittiin pentueesta sillä perusteella, että se vaikutti pentueen lupaavimmalta urokselta näyttelyiden suhteen. Huugon veljen hännänpäästä oli emä raapaissut vahingossa latvan pois, ja v-mäinen tuomari saattapi sellaisesta rokottaa ell-lausunnoista huolimatta (kun se hännän typistäminen näillä on kiellettyä). Ja Huugolla oli kaikkein karkein karva. Rölli valittiin tasan sen takia, että se nyt sattui olemaan ainoa poika pentueessa :D

2. Entä koirasi kasvattajan?

Kasvattaja löytyi eräänä joulukuisena päivänä, kun töissä sattui olemaan hiljaista. Selailin ajankuluksi käppänäliiton pentuvälityssivustoa, ja sieltä löysin tien kennel Nimare'sin sivuille ja tykkäsin lukemastani. Erityisesti viehätti kennelin pienuus ja se, että se oli kohtuullisen matkan päässä Oulusta. Lisäksi sinne odotettiin musta-hopeita käppänävauvoja syntyväksi. Ja Röllin kohdallahan kasvattajaa ei varsinaisesti valittu, kun Rölli oli "takuukorjaus" :D

3. Kuvaile tyypillistä päivääsi koirasi kanssa.

Aamulla Rölli tulee herättelemään viimeistään puoli kahdeksan maissa, se hyppää sängyn reunalle kurkkimaan, eikö joku jo veisi ulos. Ylöspääsemisen jälkeen Huugo täytyy vielä kalastaa häkin uumenista, se kun tahtoisi nukkua pitkään, eikä ymmärrä miksi tuo pikku touho haluaa nousta ennen aurinkoa :D Vielä ennen pissalle menoa laitetaan Röllin nappulat turpoamaan ja sitten ulos. Ulkoilun jälkeen ruokitaan koirat. Ruoan jälkeen uudestaan ulos ja sitten ansaittu ruokalepo ;) Emännän aamusta riippuen pojat lepäävät joko sohvalla kainalossa tai omassa häkissään. Ja jos emäntä lähtee kouluun aamulla, Rölli pääsee ennen ruokaa pitemmälle lenkille.  Koulun jälkeen pojat pääsevät pissalle taas, ja riipuen vähän ajankohdasta saavat taas ruokaa. Ruoan annetaan laskeutua jonkun aikaa, ja sitten Rölli pääsee lenkille. Röllin lenkin jälkeen Huugo pääsee omalle lenkilleen. Illasta pentusen kanssa puuhaillaan mitä milloinkin; Rölliä opetetaan pöydälle tai muuten opetellaan uusia taitoja, Huugokin harjataan, tai sitten vaan makoillaan sohvalla. Iltapalan jälkeen pojat yleensä rauhoittuvat yöunille. Tämän lisäksi Rölli toki kerkeää touhuamaan kaikenlaisia tuhmuuksia lakkaamatta, ja sitä saa olla komentamassa pois kielletyistä touhuista :D

4. Tunnetko löytäneesi oman rotusi vai vieläkö etsintä jatkuu - miksi ja mitä kautta siihen päädyit?

Kyllä käppänä on meille se sopiva rotu, vaikka minulle kelpais melkein mikä rotu tahansa :D Koiraa valitessa meinasi isännän kanssa tulla melkoisia ristiriitoja. Isäntä halusi koiran mikä olisi pieni, rauhallinen ja vähän karvoittava.  Minä halusin ison, pörröisen ja touhukkaan. Käppänä on aika hyvä kompromissi, eikö? :D Tosissaan puhuen itse en ole keksinyt montaa koiraa, mitä en missään nimessä itselle ottaisi, joten käppänä kelpasi siinä missä mikä tahansa muukin. Ja kun koirista ei varsinaisesti ollut suurta kokemusta, oli vaikeaa sanoa mikä rotu itselle sopii. Isäntä oli aikaisemmin tutustunut muutamaan käppänään, ja ollut ihastunut niiden luonteeseen ja helppoon hoitoon (?), joten sellainen meille valittiin. Päivääkään en ole rodun valintaa katunut, joka päivä tuntuu enemmän ja enemmän siltä, että tämä on meille sopiva rotu. Tosin voi olla, että yritän saada tuon isännän huolimaan meille vielä joskus ihan "oikean" snautserinkin :D

5. Rajoittaako koirasi jollain tavalla elämääsi?

Tottakai rajoittaa. Aamuisin ei saa nukkua niin pitkään kuin haluaa, iltaisin ei voi lusmuilla kylillä niin pitkään kuin haluaa, sateella ei voi kääriytyä tiukemmin vilttiin ja lomalle ei voi lähteä kovin extempore- meiningillä. Mutta toisaalta, eiköhän nuo kaikki asiat voi laskea niiksi hyviksi asioiksi, mitä koirat omistajilleen tuottaa ;) Päivääkään en ilman koiria enää haluaisi viettää, kyllä ne antaa paljon enemmän kuin ottaa.

6. Onko koiraharrastuksessa jotain (ajatusmaailmaa, uskomusta, stereotypiaa, käytäntöä....) jonka haluaisit muuttaa?

Ei kyllä ole varsinaisesti itsellä tullut vastaan mitään, mistä kovin olisi karvat nousseet pystyyn. Ihan yleisesti ehkä se, että joillakin ihmisillä tahtoo mennä asiat liian pitkälle, treenataan pipo aivan liian kireällä niin, että tekeminen ei ole enää mukavaa itselle eikä koiralle. Koira on kuitenkin elävä otus, mikä on pakko ottaa huomioon mitä tahansa treenattaessa ja kilpaillessa, aina ei onnistu eikä siitä saa koiralle hermostua. Tottakai koiralta saa vaatia huippusuorituksia ja saa tähdätä huipulle, mutta oman tai koiran jaksamisen kustannuksella niin ei vaan voi tehdä.

7. Oletko huomannut yhtäläisyyksiä itsesi ja muiden samaa rotua harrastavien ihmisten välillä, ts. päätyykö tietyn rotuinen koira tietynlaisille ihmisille?

En kyllä tätä allekirjoita ihan kokonaan, toki jossain määrin varmasti pitääkin paikkaansa. Tietyt rodut kun on kehitetty tiettyyn tarkoitukseen, niin toki tietynlaiset ihmiset niitä ottavat, esimerkkinä erilaiset metsästyskoirat tai palveluskoirat. Seurakoirat, joihin itse ainakin luen käppänätkin, taas jakautuvat laajemmalle omistajakunnalle, joiden välillä voi olla suuriakin eroja. Nämäkin on toki aika yleistetysti vedettyjä johtopäätöksiä. Toki seurakoiran kanssakin voi harrastaa ja sitä voidaan käyttää ammattikäytössäkin, muistan jostain lukeneeni chihuahuaa käytettävän huumekoirana jonkun maan tullissakin! Ja toisaalta taas metsästys- ja palveluskoiria otetaan yhä enemmän ihan vaan kotikoiriksikin.

8. Mitä mieltä olet roturisteytyksistä?

Roturisteytyket ovat tärkeitä silloin, kun niillä edistetään ensisijaisesti rodun terveyttä ja laajenneteaan ahtaaksi käynyttä geenipoolia. Roturisteytyksissäkin täytyy kuitenkin pitää mielessä rodun alkuperäinen tarkoitus, eikä siihen tule ryhtyä aivan heppoisin perustain (tyyliin saadaan rotuun uusi kiva värimuunnos). Roturisteytykset on aina vaikeita kysymyksiä, ja itse en lähde siihen sen kummemmim perehtymään, kun tarkoitus ei ainakaan lähivuosina ole alkaa kasvattajaksi.

9. Jalostuksellisesta näkökulmasta pohdittuna, onko koirasi rodussa jotain pielessä?

Itse pidän käppänää melko terveenä rotuna, vaikka itsellä sattuukin olemaan sairas yksilö. Käppänä ei kärsi yleisesti ottaen ruuminrakenteestaan miltään osin, eikä siinä esiinny perinnöllisiä sairauksia suurissa määrin. Itse en ole kovin tarkkaan rodun jalostukseen perehtynyt, mutta ainakin omasta mielestäni käppänä geenipoolikaan ei Suomessa ola mahdottoman suppea. Täysin tervettä rotua, missä ei esiintyisi mitään perinnöllisiä sairauksia ei ole eikä tule, mutta siihen nähden käppänöiden kanssa ollaan ihan hyvällä tolalla.

10. Miten kaikki sai alkunsa - onko innostus koiriin ollut aina olemassa vai syttynyt pikkuhiljaa?

Meillä on lähes aina ollut perheessä koira. Joko kotona tai sitten vähintäänkin lähisuvussa, jolloin olen päässyt mukaan koiran kanssa touhuamiseen aina. Ensimmäistä oikeasti omaa koiraa jouduin odottelemaan muutaman vuoden, kun itse en sellaista halunnut ahtaaseen kaksioon saati solukämppään ottaa. Heti kun pääsimme muuttamaan omaan taloon, ja se saatiin siihen kuntoon, että sinne voi koiria päästää, alkoi oman koiran haku. Huugo muutti meille ennen kuin taloa oltiin edes vuotta omistettu.

11. Koiramaisia tulevaisuudenhaaveita?

Kerätä koko värisarja tai kokosarja, heh. Noh, nyt olen kyllä päättänyt, että yhtään pentua ei tähän taloon tule ainakaan pariin kolmeen vuoteen, mutta varmasti meillä koir(i)a tulee aina olemaan. Ja toki aina siellä syvällä alitajunnassa elää pieni haave omasta pentueesta, mutta vielä luultavasti vuosiin ei sellaiseen riitä aika eikä tietämys, mutta ehkä joskus :)

+Bonus 12. Kuvitellaan, että olet harkitsemassa koiranottoa. Mihin kiinnität huomiota kasvattajaa/sopivaa pentuetta etsiessä, ja millainen olisi unelmayhdistelmä?

Aluksi pitäisi varmaan päättää koiran rotu ja mahdollisesti väri ;) Itse valitsen kasvattajan melko mutu-tuntumalla, ehkä siihen voisi käyttää enemmän aikaa ja lukea kaikenmaailman sukutauluja, mutta en vielä ole niin hurahtanut tähän koiratouhuun. Minulle pääasia on, että pennut vaikuttaa terveiltä ja hyvinvoivilta. Eli jos nyt oletetaan, että olisin ottamassa kolmatta käppänää, kysyisin ensimmäiseksi suosituksia poikien kasvattajalta, jos hänellä itsellään ei sattuisi olemaan pentuja tulossa tai haluaisin sellaisen värin, jota hän ei kasvata. Jos ei muuten, niin etsisin kasvattajaa käppänäkerhon nettisivuilta. Ennen varsinaista päätöstä pennun ostosta tahdon käydä pentuja katsomassa. Siitä syystä pentu olisi hyvä saada mielellään Oulun lähistöltä, mutta kyllä voisin käydä pentua katsomassa kauempanakin. Kun käy paikan päällä katsomassa, miten pennut elävät, saa parhaimman kuvan kasvattajasta ja hänen kasvatusmenetelmistään. Jos pennut voivat selvästi hyvin, teen lopullisen ostopäätöksen.
Unelmayhdstelmä mielestäni on se, että pennuilla on isä ja äiti ;) No ei, en tosiaan ole niin perehtynyt mihinkään sukukarttoihin yms. touhuun, luotan enemmän kasvattaja kykyyn valita sopivat vanhemmat. Toki mielellään niin, ettei kummallakaan vanhemmalla ole mitään periytyviä sairauksia yms. mutta en tosiaan niin tarkkaan mieti mitään karvanlaatuja ja luonteita.
Asia on tietenkin toinen sitten, jos itse joskus alkaisi koiria kasvattaa, silloin perehtyminen kaikkeen pitäisi olla paljon suurempaa ja syvällisempää.

Haaste saatiin Tenhon blogista, mutta ei me viitsitä sitä eteenpäin lähettää, ei siksi, että haaste olisi ollut ikävä, vaan lähinnä siksi, että me ei seurata niin montaa blogia, joissa tämä haaste jossain muodossaan ei olisi jo kiertänyt. Jokainen saakoon ottaa haasteen vastaan omin nokkinensa vanhoine kysymyksineen, jos siltä tuntuu ;)

Huugo tänään 1-vuotias!

Näin pieni se oli, kun se tänne muutti...

...ja näin suureksi herrasmieheksi se on kasvanut!

Kaikista murheista huolimatta Huugo pääsi tänään kunnioitettavaan yhden vuoden ikään, eikä vielä paina ikä jäsenissä! Eiköhän me saada vielä viettää useita syntymäpäiviä Huugon kanssa. Huugo kylläkin joutui samaan asemaan, kuin aika moni joulun aikaan syntynyt, eli synttärit vietettiin jo jouluaattona, Huugoa hemmoteltiin lohi-riisi -aterialla ja Joulupukki toi Huugolle ihanan krokon ja kasan Dentasticksejä :D Tänäänkin Huugoa on toki muistettu, poju sai nukkua päikkärit lempparipaikallaan, eli mamman kainalossa, ja sen jälkeen pääsi pikku kävelylle, kun kerrankin oli kaunis ilma ja kohtuullinen pakkanen. Ja eiköhän isäntäväen kinkunsyönnistä liikene taas Huugollekin pari maukasta läskinpalaa :D

P.S. Blogiin saadaan varmaan lähiaikoina vähän lisää päivityksiä, joulunaika on ollut niin kiireinen, ettei ole kerennyt koneella istua ja ennen joulua oli teknisiä ongelmia, kun netti ei pariin viikkoon toiminut, ja blogger ei halua toimia kunnolla Applen mööpeleiden kanssa...

Huugo sairastaa

Huugon suunnalta kuuluu taas huonompia uutisia. Tällä kertaa kyseessä on Huugon jalat tai oikeastaan laajemminkin koko kasvaminen. Huugo ei siis ole kehittynyt normaalisti koskaan, ja nyt se sai melko huonon tuomion uudelta lääkäriltä.

Huugo on ontunut toista etujalkaa jo pitkään, joten vein se Akuuttiin. Lääkäri totesi heti Huugon nähtyään, että kaikki ei sillä ole todellakaan kohdallaan, vaan sillä on isoja ongelmia. Lääkärissä Huugo ei ontunut, mutta lääkärin kanssa sovittiin, että otetaan etujaloista silti röntgenkuvat. Kuvista näki, että etujalat ja varsinkin nivelet ovat todella pahasti alikehittyneet tuon ikäiselle pennulle. Huugon kaikki kasvulinjat ovat vielä ihan auki, mikä altistaa sille, että nivelet eivät koskaan muodostu kunnollisiksi. Tästä voi seurata jatkuvia kipuja jalkoihin. Maksashuntti lisää ongelmaa siten, että Huugolle ei voi antaa juuri kipulääkkeitä. Tällä hetkellä Huugo saa keskushermostoon vaikuttavaa kipulääkettä, mikä poistuu munuaisten kautta elimistöstä. Koska lääke vaikuttaa hermostoon, sitä ei voi käyttää pitkäaikaisesti. (Lääkettä emme ole nyt Huugolle antaneetkaan, kun ei se juuri vaikuttanut, joten ei sitä kannata turhaan syöttää).

Syy Huugon kehityshäiriöön ei ole selvinnyt, luultavasti Huugolla ei erity kasvuhormonia normaaliin tapaan, mutta sen tutkiminen on käytännössä mahdotonta. Hoitoakaan tähän vaivaan ei ikävä kyllä ole, ainoastaan oireita voidaan lievittää. Vielä Huugo on ollut kohtuullisen reipas ja jaksanut touhuta Röllin kanssa. Myös lenkeillä Huugo on jaksanut käydä, mutta lenkit ovat lyhentyneet paljon viimeaikoina. Pitemmällä matkalla Huugo alkaa ontua, ja se pitää kantaa kotiin. Todennäköisesti kylmenevät ilmat vielä lisäävät ongelmaa. Huugolla onkin nyt uusi fleecehaalari, josta se tykkää vaikka onkin ainakin pari numeroa liian suuri.

Röllin tultua Huugon sairaus on tullut entistä enemmän selväksi. Rölli on nyt 13-viikkoisena isompi kuin Huugo, joka on siis n. 10 kk vanha. Lisäksi Röllin touhuilua seuratessa huomaa sen, että Huugo ei ole samalla tavalla juoksennellut koskaan eikä muutenkaan ole ollut niin koiranpentumainen koskaan. Luovutusiässä tosin Huugosta ei ole voinut tätä vielä nähdä, eli emme tietoisesti ole saaneet/ottaneet sairasta koiraa, eikä sinänsä ole jäänyt harmittamaan, että Huugo meille muutti. Joskus kaikki ei vaan mene niinkuin elokuvissa, eikä Huugon arvoa ole sairaus yhtään vähentänyt.

Huugon tilaa  on nyt seurattava päivittäin, toisinaan Huugo on tosi reippaalla tuulella ja juoksentelee ulkonakin Röllin perässä ja toisinaan taas ei jaksa innostua lenkkeilystä ollenkaan. Siitä on todella vaikea sanoa, onko se kuinka kipeä, mutta koska se vielä jaksaa toisinaan juosta ja hypelläkin vähän, se tuskin kärsii koko aikaa. Mutta tuskin Huugolla on enää vuosia edessä, vaikka maksakaan ei sitä vielä vaivaa.

Rölli puuhaa

Röllillä kävi viikonlipun ajan vieraita heti enemmän, kun äitini ja pikkuveljeni olivat meillä kyläilemässä koko viikonlopun ja sunnuntaina vielä siskoni ja tätini käväisi Rölliä katsomassa. Se onkin ollut ihan rättiväsynyt välillä, kun ei olisi millään malttanut laittaa nukkumaan, kun on pitänyt puuhastella. Muutenkin Rölli on oikea puuhapesä, aina hereillä ollessa pitää saada jotain puuhata. Ihan normaali koiranpentu siis :D Huugoon verrattuna tuntuu vaan, että virtaa on kuin pienessä kylässä tuossa pikku kirpussa.

Rölli on ominut kaikki Huugon lelut, lemppareita on pallo ja puruluut, joita Rölli nakertaa aina kun ei jaksa enää juosta pää kolmantena jalkana pitkin kämppää :D Rölli on Huugolle kovin kateellinen, aina kun Huugoa rapsuttelee, Röllin pitää tunkea väliin. Sama käy lelujen kanssa: kivoin olisi se, millä Huugo sattuu leikkimään. Välillä Rölli pitää ihan töniä pois, että Huugokin saa huomiota. Toisaalta tämä on reipastuttanut Huugoa ihan hirveästi, sen täytyy yrittää enemmän saadakseen huomiota. Poitsu pääsee taas portaat ihan helposti itse, eli tosiasiassa se on huijannut meitä ihmisiä pitkään kantamaan sitä paikasta toiseen. Saakin nyt tehdä enemmän itse, eikä aina olekaan joku avustamassa.

Huomenna minulla jatkuu taas koulu ja pennut jäävät oikeastaan ensimmäistä kertaa pitkäksi ajaksi kahdestaan kotiin. Lauantaina ne opettelivat vähän enemmän, ja ainoa tuhon kohde oli tietokonetuolin alla ollut matto, mihin Rölli oli nakertanut reiän :D Saa nähdä, mitä se keksii, kun joutuu työpäivän ajan olemaan kahden Huugon kanssa. Onneksi Huugo opettaa Röllille, että silloin on hyvä nukkua, kun kukaan ei häiritse :D Aluksi oli tarkoitus laittaa Rölli kylpyhuoneeseen pitempien yksinolojen ajaksi ainakin näin alkuun, ettei se saisi tuhoa aikaiseksi, mutta yhden kauppareissun aikana mieli muuttui. Rölli näet jätettiin kylppäriin rauhoittumaan, mutta kotiin palatessamme se odotteli häntä heiluen ulko-oven takana. Oli päässyt itse karkuum kylppäristä, vaikka kahva on melko korkealla. Esimerkiksi sohvalle Rölli ei pääse hyppäämään vaikka se on matalammalla kuin kylppärin kahva. Joka tapauksessa Rölliä on turha lukita mihinkään, kun se pääsee itse vapauteen, huonolla tuurilla vaan loukkaa itsensä yrittäessään paeta.

Ulkona Rölli on tosi reipas, ja hihnassa kävelyn alkeet alkaa olla aika hyvin hallussa. Rölli jaksaa minun mielestä tosi pitkiä lenkkejä jo, ja se jaksaa juosta paljon pidemmälle kuin minä. Yhteislenkit Huugon kanssa ovat kyllä melko haasteellisia. Huugon tahti on niin hidas, että Rölli kerkeää kyllästyä ja kylmettyä ja toisaalta Huugo ei seuraa, jos muut menee liian kauas. Onneksi tuossa meidän tiellä ei ole muuta liikennettä, niin voi Röllille heitellä lelua niin, että se saa juosta enemmän samalla kun Huugo löntystelee menemään.

Loppuun vielä video Rölliä kauheasti kauhistuttaneesta lelusta:

Kuvasaastetta

Röllillekin tehtiin oma takki, vähän eri ohjeella kuin Huugolle, että pysyy päällä. Kaula-aukko on kiinteä ja mahalenkki menee mahan alta selän päälle kiinni. Yllättävän hyvin Rölli jopa sietää takkiaan, samoin kuin kaulapantaakin.

Meillä asuu nykyään tällaisia kyborgikoiria :D

Kyborgi-Huugo on saanut saaliin, (Rölli on edelleen hengissä :D)

Osaa ne pojat nukkua nätistikin :) Huomaa tosin Röllin hivenen epämukavan näköinen asento, kun pitää saada nukkua samalla tavalla kuin Huugo :D

Totuttelua kahden koiranpennun kanssa elämiseen

Pikkuhiljaa alkaa arki asettua kohdilleen pentusten kanssa. Pojat tulevat hyvin juttuun keskenään ja Huugo on onneksi oppinut sanomaan Röllille ihan kunnolla kun menee touhu ihan liian villiksi. Röllikin alkaa pikkuhiljaa oppia talon tavoille, vaikka välillä tuntuu, että korvat on sillä vaan koristeena. Toisaalta ei noin pieneltä voi täydellistä tottelevaisuutta missään nimessä odottaakaan, eihän Huugokaan vieläkään läheskään aina tottele. Mutta melko itsepäisiä kavereita nuo molemmat tahtoo olla :D

Rölli on sopeutunut uuteen kotiin tosi hyvin. Yhtään se ei itkenyt eka yönäkään, kömpi vain Huugon kainaloon nukkumaan illalla ja heräsi aamulla. Kerran Huugo sille rähähti yön aikana, oli vissiin tiellä kun herra yritti kylkeä kääntää :D Eilen Röllillä oli kyllä selvästi enemmän äiskä-koiraa ikävä, se yritti joka välissä käydä kurkkimassa Huugon mahan alle, että eikö siltä tissiä löytyisi. Mutta kaikenkaikkiaan Huugosta on selvästi ollut Röllille hirveästi turvaa ja iloa, kun ei tarvitse olla yksinään.

Ruoka Röllille kyllä maistuu :D Oma kuppi kun tyhjenee, pitää yrittää jatkaa Huugon kupilta. Rölli pitääkin kantaa heti ruoan jälkeen ulos, että Huugo saa syödä rauhassa loppuun. Muuten saisivat setviä asiansa ruokakupeillakin itse, mutta Huugo saa lääkkensä ruoan seassa, niin en uskalla Rölliä siihen päästää, ettei se saa syötyä lääkkeitä. Huugo kun sai nyt kipulääkekuurinkin kun sen jalat ovat olleet vähän kipeät. Tämä johtuu kuulemma siitä, että Huugon luut ja nivelet ovat niin alikehittyneet. Nyt katsotaan kuinka kauan se pärjää lääkkeiden ja laihdutuskuurin avulla, mutta lääkäri ei ollut kovin toiveikas, todennäköisesti vaivat vaan pahenevat.

Mutta muuten Huugo on kyllä reipastunut hirveästi Röllin kanssa, se koettaa juoksennella Röllin perässä ja haastaa sitä itsekin leikkiin. Ja Rölli seuraa Huugoa ja oppii siltä uusia tapoja koko ajan. Kopassakin sen pitää saada roikottaa päätä samanlailla reunan yli kuin Huugokin, vaikka Rölli on niin pieni, että sen niska taipuu tosi epämiellyttävän näköiseen asentoon. Mutta kun Huugokin niin minäkin, Rölli tuumaa. Pikkuhiljaa Rölliä on alettu jo totuttaa mm. pöydällä oloon ja hoitotoimenpiteisiin, tänään vielä pitäisi saada siltä tassukarvat leikattua, mutta sakset ja Rölli samassa lausessa kuulostaa jo vaaralliselta :D Mutta Rölli on kyllä tosi kiltti koira, että eiköhän se onnistu. Pantaankin Rölli tottui heti, vähän välillä pitää kynsiä sitä, mutta ei muuten välitä siitä eikä hihnasta juurikaan.

Rölli saapui!

Tänään vihdoinkin saatiin hakea Rölli kotiin! Matka sujui oikein mukavasti, kun hoksattiin heti aluksi laittaa molemmat pojat häkkiin matkustamaan. Huugo vähän aluksi ihmetteli, että mikä tämä juttu nyt on, kun on vähemmän tilaa häkissä, mutta tyytyi nopeasti kohtaloonsa. Loppumatka sujuikin oikein leppoisasti molempien nukkuessa:

Puolessa matkaa pysähdyttiin pissatauolle, ja Rölli kerkesi jo hurmaamaan pari samalla huoltsikalla asioinutta naisihmistä :D Huugo kyllä niihin enemmän ihastui, oli lähteä heidän matkaan :D Kotiin kuitenkin päästiin ihan hyvin. Loppumatka soratietä pitkin oli Röllille vähän pelottavampi juttu, se kaivautui ihan kokonaan Huugon kainaloon turvaan, olivat kyllä niin hellyyttävä pari <3

Kotonakin pojat ovat tulleet hyvin toimeen keskenään, Huugo vähän väsähti nopeammin kuin touho-Rölli, mutta nyt jo unet maittaa samassa kopassa:

Mietteitä koiranomistuksesta

Täällä odotellaan jo innokaana uuden tulokkaan saapumista, mikä on ssaanut minutkin miettimään koiranomistajuuden iloja ja suruja. Paljon on myös tullut mietittyä sellaisia asioita, jotka Huugon kanssa on mennyt tavalla tai toisella pieleen, ja joita ei ole tarkoitus toistaa uuden pennun kanssa. Tässä muutama eritelty kohta, joita pyrimme välttämään Röllin kanssa.

1. Huugon tällä hetkellä pahin tapa on räyhätä hihnassa kaikille ohikulkijoille. Syy tähän on selkeä: Huugo ei ole yhtään tottunut muihin tielläliikkujiin. Pienempänä Huugolle riitti vallan mainiosti lyhyen "lenkin" kiertäminen tuossa kotitiellä, jossa ei siis muita liiku. Nyt vanhempanakaan Huugo ei jaksa paljon ensimmäistä risteystä pidemmälle kulkea, siellä käydessäkin tulee edestakaista matkaa puolisen kilometriä. Kuulostaa kauhean lyhyeltä, mutta Huugolle se on pitkä matka: aikaa menee sellaiset 45 minuuttia Huugon reippaallakin kävelyvauhdilla. Täällä risteyksessä on sitten joskus jopa muutakin liikennettä, joille pitää räyhätä lakkaamatta. Huugoa olisi pitänyt pentuna käyttää enemmän "ihmisten ilmoilla" lenkillä, niin olisi tottunut muihinkin. Tänään kyllä meni kohtuullisen hienosti, kun käytiin Värtössä joen rannalla kävelemässä, muutaman pyöräilijän jälkeen Huugo ei enää juuri niistä välittänyt. Mutta Rölliä täytyy käyttää PALJON enemmän muualla, jotta tottuu touhuun ympärillä.

2. Huugon vonkaaminen sohvalle. Varsinkin nyt koulun alettua Huugo ei halua olla yhtään yksin lattialla. Siis yhtään. Sekuntiakaan. Se on jo melko ärsyttävää, kun sohvan juuressa yksi uikuttaa lakkaamatta, niinpä sille on annettu periksi ja otettu kainaloon. Virhetikki, nyt vonkaaminen ei todellakaan lopu, ja viikonloppunakin Huugo ei päivisin nuku ollenkaan yksin lattialla. Paha tapa, mistä pitää päästä eroon ja mitä ei opeteta Röllille. Sohvalle päästään, jos ihmiset sinne haluaa, ei inttämällä.

3. Nameille kranttuilu. Huugolle ei kelpaa mitkään namit kauaa. Varsinkin lenkillä pahat namit syljetään maahan ja tapitetaan etteikö parempaa sais. Ja senttiäkään ei liikuta ennen kuin paremmat namit on tarjoiltu. Paitsi että tässä suhteessä olen kyllä pysynyt lujana, eikä uusia nameja ole tullut vaikka ei ole kelvannut. Tämä vaan on vaikeuttanut varsinkin lenkillä kouluttamista, kun ei olla keksitty aina pelaavaa palkkausta. Ja nyt, kun Huugon ruokavalio on niin rajoittunut, on tosi vaikeaa edes löytää sellaista namia, mitä sille saa antaa. Toivotaan, että Rölli on niin ahne, että kaikki namit kelpaa.

4. Vesisateella lattialle pissiminen. Huugo on pääsääntöisesti sisäsiisti, paitsi sateella. Ihan kivaa näin syksyn pukatessa päälle. Sateella kun ei ulkona voi tehdä yhtään mitään, edes pissiä, kun tassut kastuu. Muutenkaan Huugo ei käy mitenkään erityisen reippaasti pissillä, vaan se on aina vähintään 10 minuutin reissu ulos, ennen kuin mitään tapahtuu. Pitää opettaa Huugolle, että sisään ei pääse, ennen kuin pissi on tullut.

5. Hoitotoimenpiteet. Huugo vihaa niitä kaikkia. Varsinkin kynsien leikkausta. Föönaamista. Pöydällä olemista. Pesemistä. Ainostaan turkin harjaaminen/pohjavillan poisto on sellaisia hommia, joita Huugo sietää, kunhan niitä ei tehdä pöydällä. Ja nämä on siis niin kauheita asioita, että ei voi samalla ottaa edes nameja. Eli aika vaikeaa tehdä näistä miellyttäviä asioita. Pitää opettaa Rölli paremmin. Ja yrittää totuttaa Huugoakin.

6. Kakansyönti. Kaikki kelpaa. Varsinkin lenkillä jänönkakat. Ja sitten hengitys haisee melko mukavalle. YÄK! (Onneksi Huugo tottelee kieltosanaa ja jättää kakat rauhaan, jos kerkeän huomata sen niitä mussuttavan.)

Ja loppuun vielä muutama hauska tapa, joita ei varsinaisesti ole tarkoitus kitkeä pois, mutta jotka välillä aiheuttaa harmaita hiuksia: yöllä kylkeä kääntäessä täytyy samalla uikuttaa syystä tai toisesta todella kovalla äänellä ja heiluttaa koko häkkiä niin, että kalterit kolisee. Ruoka pitää syödä niin tunteella, että kupilta ei pääse pois kun etujalat ei kanna (Tähän tosin auttoi kupin nostaminen vähän korkeammalle). Ennen nukahtamista täytyy täristä niin kovasti, että mamma luulee koiran saaneen kohtauksen. Housunlahkeissa roikkuminen niitä puettaessa jalkaan. Samoin pyykeissä, kun niitä viikkaa kaappiin.

Trimmauskurssi

No nyt teknisten ongelmien selvittyä saadaan kuvaakin trimmikurssista.
 8.-9.9 osallistuimme Huugon kanssa Pohjois-Suomen snautseri-pinseri -harrastajat ry:n järjestämälle trimmauskurssille. Ilmoittauduin kurssille jo paljon ennen kuin Huugon sairaus löytyi, enkä ollut aivan varma, kannattaisiko Huugoa nyppia turhan stressin välttämiseksi. Ajattelin kuitenkin, että Huugon karva oli niin pitkä, että se lähti melkein puhaltamalla irti, että nyppimisestä ei liikaa stressiä tule. Ja Huugo on viettänyt aikaa Aadan kanssa niin paljon, että tuskin toiet koiratkaan enää niin paljon stressiä aiheuttaa. Niinpä päätimme kurssille lähteä.

Kurssi oli kaksipäiväinen ja järjestettiin Ala-Temmeksen kylätalolla. Lauantaina oli tiedossa pohjavillan poisto sekä nyppiminen, sunnuntaina ajelu ja saksilla viimeistely. Kurssin jako kahteen päivään osoittautui erittäin järkeväksi, aloitteleva nyppijä, niin kuin minä, tarvi kyllä koko illan koiran kanssa. Jatkossa trimmaus varmaankin sujuu päivässä, riippuen toki trimmaanko molemmat koirat kerralla vai erikseen. (Tod.näk. erikseen, tuskin niillä sattuu turkit trimmauskuntoon yhtä aikaa, toiottavasti :D)

Tältä Huugo näytti lauantai aamuna ennen kurssille lähtöä:

Turjake-Huugo

Tässä Huugoa on jo alettu nyppimään:

Ja tältä me näytettiin lauantai-iltana juuri ennen kotiinlähtöä:

Lauantaina oltiin siis saatu Huugo pääosin nypittyä, kotiläksyksi saatiin Huugon "kivittäminen", eli hohkakivellä pohjavillan skrappaus. Sunnuntai aamuna Huugon tassut ja parta pesaistiin, jottei sakset mene pilalle hiekan tai muun kakan takia. Itse nyppiminen sujui helposti, Huugon karva oli tosiaan niin pitkää, että lähti aivan helposti irti. Nyppimisessä oli todella suurena apuna sellanen nyppimistikku, joka pitänee pistää hankintalistalle, jahka sellaisen jostakin löytää. Aivan ilman suruja ei kuitenkaan nyppimisestä selvitty, sillä minun sormet oli ihan rakoilla lauantai-iltana, mukavasti vielä nivelen kohdalta, että en saanut enää iltasella sormia suoraan :D Mutta kauneuden eteen on kärsittävä, ja mielellään vähän itse kärsin kuin Huugo <3

Joka tapauksessa sunnuntai aamuna Huugo näytti siis tältä:

Aamusta vielä nypittiin jäljelle jääneitä paikkoja, kuten päälaki loppuun asti sekä pyllyn reunamilta ja hännästä enimpiä pitkiä karvoja. Seuraava vaihe oli sitten koneella ajelu. Omalla koneella ei saatu kyllä mitään aikaan, oli melko hengetön. Pitää kylläkin vielä koettaa sitä eri terällä ja varmasti täyteen ladatulla akulla ennen kuin heitän vesilintua sillä. Koneena meillä on siis Andis T-liner+, joka me ostettiin siskolta sopuhintaan, kun se ei harjikselle sopinut. Voi olla, että pitää ostaa uusi, varsinkin jos jatkossa alkaa näyttelyissäkin kulkea. Huugo ei ollut juuri millänsäkään ajelusta, mikä oli kyllä positiivinen yllätys. Varmaankin vieras paikka sai sen toimimaan mallikkaasti, kotona ei kyllä ole annettu trimmerillä koskea. Toki asiaa varmasti helpotti se, että Huugo trimmattiin paremmalla trimmerillä, joka oli tosi hiljainen, niin ei ehkä sen vuoksi sitä pelännyt.

Lopuksi vielä leikattiin saksilla tassukarvat, kulmakarvat ja häntä, sekä partaa vähän tasoitettiin. Partaa jätettiin tarkoituksella melko paljon, että Huugo näyttää oikein herrasmieheltä :D Tässä lopputulos:

Aivan täysin rotumäärityksen mukaista turkkia Huugolle ei saatu. Ensinnäkin Huugon maha piti ajella karvattomaksi ultraa varten, joten mahalinjaa ei saatu tehtyä. Päätimme nyppiä kyljet kokonaan alas, koska Huugo näytti todella huvittavalta kun kyljissä oli koristekarvoja, mutta maha melkein paljas :D Samoin naamakarvat eivät ihan täytä rotumääritelmää, sillä käytin Huugoa trimmissä aikaisemmin tänä vuonna ja trimmaaja nappasi Huugon kuonopäällisen koneella puhtaaksi terrierimäiseen tyyliin. Ei se nyt onneksi suuri vika ole, mutta vähän aikaa koira näyttää huvittavalta, kun karvat kasvavat takaisin.

Kurssi oli erittäin hyödyllinen, nyt Huugo ei pääse reuhahtamaan niin pahasti. En ole uskaltanut siistiä sitä juurikaan aikaisemmin, kun en ole tuntenut osaavani. Toisaalta karvahan on uusiutuva luonnonvara, joten olisi sitä voinut enemmänkin saksilla leikkiä. Mutta joka tapauksessa nyt ei tarvitse huolehtia Huugon ulkonäön vuoksi, vaan voipi itse siistiä sitä tarvittaessa. Muutamat välineet tulee vielä hankintaan: tiheämpi veitsi, terävät sakset sekä ohennussakset ja se kone. Koirilla on jo enemmän kauneudenhoitovälineitä kuin omistajallaan :D Varsinkin kun vielä käytetään samaa fööniäkin, toki on ollut mielessä ostaa vähän hiljaisempi ja kylmää ilmaakin puhaltava malli. Koirille siis. Heh.

Päivän pikainen Huugo-kevennys..

Tässä Huugon mallia rentooon päiväuniasentoon:

Herra tykkäsi näin nukkua pikkupoikana, mutta alkaa tulla ahdasta isompana :D

P.S. Huugosta on tullut kauhea mammanpoika nyt kun koulut alkoi, iltaisin ei päästä minua silmistään ja komentelee ottamaan sohvalle, jos herra jääpi lattialle :D

PP.S. Tänään saatiin Huugon ruokinta kohdilleen uuden Royal Caninin Hepatic -nappulan avulla. Nappulassa ei ole lihaa eikä kuparia kuin nimeksi, niin ei pitäisi aiheuttaa ongelmia maksan kanssa. Lisää hyviä uutisia on se, että Huugon ihottuma on selätetty, vaikka shampoolla ei ole sitä pestykään vähään aikaan! Uusia läiskiä ei ole tullut ja vanhatkin on lähes kokonaan kadonnut, näköjään piti vaan antaa aikaa parantua.

Syysvaatetusta

Huugon trimmaus on edessä ensi viikonlopulla, ja syksy alkaa tehdä jo kovasti tuloaan, niin ajattelin, että Huugo tarvitsee vähän lämmikettä päälleen. Nettikauppoja selatessa huomasin, että koirienkin vaatteet on melko hintavia, ja sopivan kokoista on vaikea saada ilman sovitusmahdollisuutta, niinpä päädyin etsimään sopivaa mallia, jotta saisin itse tehtyä Huugolle jonkin sortin takin tai manttelin. Pohjatietona sen verran, että itse en ole yhtään käsistäni kätevä, enkä tee yleensä koskaan minkään sortin käsitöitä. Netistä löytyi kuitenkin melko helpon oloinen ohje, ja siskon kanssa sovittiin, että yhdessä yritetään se toteuttaa. Samalla ohjeella sisko voi sitten tehdä omalle harjikselleen takin, jos se Huugollekin onnistuu. Alkuperäinen ohje löytyy sivulta: http://bedlington.kotisivukone.com/78
(Valitan kuvien laatua, pitäis ostaa kunnollinen  kamera)

Ohjetta mukaillen aloin sitten kotona piirtää kaavaa:

Kaavan leikkauksen jälkeen tein sovituspalan vanhasta lakanasta:

Samalla huomasin, että Huugon selkä on sen verran leveämpi, kuin alkuperäisen mallin koiralla, että takkiin tarvitaan levennystä selkään erillisellä selkäpalalla. Seuraavaksi piti lähteä kangaskauppaan sopivaa kangasta valitsemaan. Halusin, että Huugo voi käyttää takkia jo heti syksyllä sateisinakin päivinä, kun se ei tykkää sateella ulkoilla. Takkikankaaksi valittiinkin vähän vettähylkivää kangasta ja vuorikankaaksi keskivahvaa fleeceä. Takilla ei tarvitse pärjätä hirveän kovilla pakkasilla, niitä varten voi tehdä tai hankkia erilaisen takin. Ja varmaan Röllikin arvostaisi takkia kovilla pakkasilla :) Seuraava etappi kangaskaupan jälkeen oli saapuminen siskon ompelukoneen ääreen Kemiin. 

Päätimme muuttaa kaavaa vielä niin, että takista tulee yhtenäinen ilman erillistä selkäpalaa:

Seuraavaksi leikattiin pääliskankaasta takinmallinen pala, ja kiinnitettiin heijastinnauhat siihen: 

Sitten fleecestä leikattiin takinmallinen vuoripala, ja kiinnitettiin se miljoonalla neulalla pääliskankaaseen, (joskus kannattaa miettiä mitä tekee, muuten työ näyttää piikkisiililtä ja on mahdoton ommella :D):

Ylijäämäpaloilla voi välissä kiusata koiraa:

Tässä takki on ommeltu kasaan, ja seuraavassa jo sovitetaan:

(Oikeasti tässä vaiheessa kaksi blondia ompeli kaula-aukon kiinni niin, että takin oikeinpäin kääntäminen oli mahdotonta, ja piti kaivaa ratkoa esille. Ratkojaa tarvittiin kyllä vielä sen sata kertaa jälkeenpäinkin :D)

Epäonnisen kaula-aukkokokeilun jälkeen tulimme siihen tulokseen, että emme ompele sitä kiinni samalla tavalla kuin alkuperäisessä ohjeessa, vaan jätämme koko kaulan auki, ja kiinnitys tulee tarranauhoilla. Näin takkiin saa vähän kasvuvaraa ja sitä voi käyttää myös esim. Röllillä helposti. Lisäksi sen pukeminen helpottuu. Myös mahan kohdalle tulevaa kiinnitysnauhaa muokkasimme niin, että se kiinnitetään suoraan mahan alle, eikä selän päälle. Näin sadevesi valuu takista maahan, eikä pääse kastelemaan mahaa:

Ja tarranauhat piti tietenkin ommella väärinpäin ensin, jotta pääsi ratkomaan :D Noh, jokatapauksessa takki oli valmis!

Koska takin ompelu sujui niin hyvin, päätimme tehdä samantien Huugolle myös tossut, kun se ei tykkää kastella tassujaan. (Myönnettäköön, että koira on vähän hemmoteltu yksilö :D) Kaikessa yksinkertaisuudessaan tossut tehtiin niin, että fleecestä leikattiin kaksi samanlaista suippoa palaa ja ommeltiin yhteen ja lisättiin takapuolelle pala vedenpitävää kangasta:

Ja kaikessa yksinkertaisuudessaankaan nämä tossut eivät todellakaan halunneet onnistua kerralla hyvin, vaan kone sylttäsi joka tossun kohdalla miljoonaan kertaan ja niitä sai ratkoa kerta toisensa jälkeen. Ilmeisesti kaksi fleecekangasta ja vedenpitävä kangas olivat yhdessä liian paksu pala koneen purtavaksi, ja fleece ei edes kunnolla koneessa luistanut, joten taisteluksi meni. Osa tossuista piti osittain parsia käsin kasaan mutta nyt on pojalla tossutkin:

Ensi viikolla sitten testaillaan tykkääkö Huugo niitä pitää päällään ulkona, sisällä liikkuminen onnistui ihan hyvin. Tossuja varmaan pitää vielä jalostaa, takatassuissa ne ei varmaan tule pysymään ilman jonkin sortin kiinnitystä. Katsotaan nyt suostuuko se niitä ylipäätänsä pitämään :D